Avaa päävalikko
Salomonkatu idästä päin nähtynä tammikuussa 2014. Vasemmalla Lasipalatsin pohjoissiipi, jossa on Bio Rex, kauempana Kampin keskus. Oikealla ent. Nikolajeffin/Hankkijan talo, kauempana Innotalo, Hotelli Presidentti ja Graniittitalo. Keskellä katua vuonna 2011 istutettu uusi Lasipalatsin salava.
Salomonkadun kävelykatu­osuutta Fredrikin­kadulta itään­päin nähtynä. Oikealla Kampin keskus, vasemmalla Tennispalatsi ja Graniittitalo. Taustalla näkyvä keltainen rakennus on Mannerheimin­tien toisella puolella sijaitseva Postitalo.
Salomonkatu Fredrikinkadun risteyksestä länteen. Oikealla Autotalo, vasemmalla Kampin metroaseman lippuhalli­paviljonki, jonka edustalla linja-autojen pääte­­pysäkkejä. Taustalla hotellin matalan osan takana näkyy Malmin­kadun varrella sijaitsevan Helsingin synagogan kupoli.
1950-luvulla valmistunut Autotalo Salomonkadun varrella

Salomonkatu (ruots. Salomonsgatan) on noin 600 metriä pitkä katu Helsingin Kampissa. Se johtaa Mannerheimin­tieltä Malmin­kadulle ja kulkee muun muassa Narinkkatorin pohjois­reunaa pitkin. Mannerheimin­tien ja Fredrikin­kadun välinen osa Salomon­katua on nykyisin kävelykatu.

Salomonkadun itäpää kulkee Paasikiven aukion (entisen Arkadianaukion) reunaa pitkin, ja aukiolla sijaitsee Harry Kivi­järven suunnittelema Paasi­kiven muistomerkki Itä ja Länsi. Salomon­kadun varressa sen etelä­reunassa on Narinkka­torin lisäksi myös kaksi pienempää katu­aukiota, Mauno Koiviston aukio Narinkka­torin ­sekä Tennis­palatsin aukio.

Salomonkadun länsiosan alla on joukko­liikenne­tunneli, jota pitkin Länsiväylää pitkin kulkevat lähi­liikenteen linja-autot kulkevat Kampin keskuksen yhteydessä olevaan terminaaliin. Tunnelin toisesta päästä johtaa ajo­ramppi Lapin­rinteelle, joka johtaa Salomon­kadun päästä Ruoho­lahden­kadulle.

Sisällysluettelo

RakennuksetMuokkaa

Rakennukset Salomonkadun varrella ovat pääasiassa liike­taloja, vain sen länsipäässä on myös asuin­rakennuksia. Liike­taloista vanhin on Paasi­kiven aukion reunalla sijaitseva, vuonna 1913 valmistunut punatiilinen Hankkijan talo, jossa Sergei Nikolajeff tuolloin avasi yhden Suomen ensimmäisistä auto­kaupoista. Vuodesta 1918 lähtien talo toimi Hankkijan pää­konttorina, kunnes Alkon eläkesäätiö osti sen vuonna 1973 ja sen alakerrassa avatiin Alkon suurin myymälä.[1] Välittömästi sen länsi­puolella sijaitsi aikoinaan Maan­viljelijäin Maito­keskuksen rakennus­ryhmä, joka purettiin vuonna 1973 ja paikalle rakennettiin Patentti- ja rekisterihallituksen nyky­aikainen liike- ja toimisto­talo, nykyiseltä nimeltään Inno­talo. Inno­talon ja Fredrikin­kadun välissä Salomon­kadun pohjois­sivustalla sijaitsevat lyhyiden sivukatujen toisistaan erottamina 1980-luvulla valmistuneet Hotelli Presidentti ja Graniittitalo sekä 1930-luvulla rakennettu Tennispalatsi. Kadun etelä­puolella on Kampin keskus, johon liittyviä liike­tiloja on kadun allakin, sekä pitkään linja-autoaseman käytössä ollut entinen kasarmirakennus. Fredrikin­kadun länsi­puolella Salmon­kadun varressa ovat 1950-luvulla rakennettu Autotalo sekä Kampin metroaseman paviljonki, jonka edessä ovat Länsi-Helsinkiin sekä Malmille liikennöivien linja-autojen pääte­pysäkit.

HistoriaMuokkaa

Nykyisen Salomonkadun itäpään paikkeilla sijaitsi 1800-luvulla puu­kujanne, joka johti Turun kasarmin ja Arkadia-teatterin välitse silloisen Läntisen Henrikin­kadun (nykyisen Mannerheimin­tien eteläosa) päästä nykyisen Narinkka­torin ja Hotelli Presidentin paikkeilla sijainneelle sotaväen harjoitus­kentälle.[2]

Puu­rivistön muut puut kaatuivat ilmeisesti Helsingissä 28. elokuuta 1890 riehuneessa myrskyssä, mutta jäljelle jäi vuonna 1830 istutettu salava, joka myöhemmin tuli tunnetuksi "Lasipalatsin salavana",[3] ja sitä on usein sanottu Helsingin kuuluisimmaksi puuksi.[4] Puu jäi myöhemmin keskelle Salomon­kadun ajo­rataa, mutta vuonna 1924 se rauhoitettiin luonnonmuistomerkkinä[4] ja ympäröitiin myöhemmin rautaisella aidalla. Se kaatui myrskyssä 29. joulukuuta 2003[4], Sitä ennen siitä oli kuitenkin otettu pistokkaita, ja sen yhdestä pistokkaasta otettu pistokas istutettiin kaatuneen salavan entiselle paikalle Paasikiven aukion reunaan.[5]

Salomonkatu sai nimensä vuonna 1906 Töölön asemakaavan vahvistamisen yhteydessä. Vuonna 1909 nimi muutettiin muotoon Salomoninkatu, mutta vuonna 1928 se palautettiin nykyiselleen.[6] Alkuperäisen asemakaavan mukaan Salomonkatu ulottui vain nykyiseltä Mannerheimin­tieltä Olavinkadulle,[7] mutta vuonna 1938 vahvistetun asemakaavan mukaan sitä jatkettiin Malmin­kadulle saakka.[8] Suunnitelmissa oli tuolloin muodostaa Salomonkatu osaksi kaupungin keskustasta Länsisatamaan johtavaa pääliikenneväylää.[9]

Kun kansalais­sodassa vuonna 1918 tuhoutuneen Turun kasarmin alueelle 1930-luvulla perustettiin Helsingin linja-autoasema, Salomonkadusta tuli pääasiassa joukko­liikenteen väylä, jonka keskiosa kulki linja-autojen laituri­alueen reunaa pitkin. Linja-autojen lähtö­laitureita oli aikoinaan Salomonkadun pohjois­puolellakin, nykyisen Hotelli Presidentin tontilla, ennen kuin hotelli rakennettiin. Salomon­kadun länsipään alla oleva joukko­liikenne­tunneli valmistui 1970-luvun lopulla. [10] Alun perin sen itäpäästä johti ramppi Salomonkadulle, Tennispalatsin edustalle, mutta Kampin keskuksen rakennus­töiden yhteydessä se muutettiin päättymään terminaaliin.

Kampin keskus valmistui vuonna 2005. Samassa yhteydessä Fredrikinkadun itäpuolella oleva osa Salmomonkatua muutettiin kävely­kaduksi.[11]

LähteetMuokkaa

  1. Arkadian talon sata värikästä vuotta Alko. Viitattu 2.1.2014.
  2. Kaija Nenonen, Kirsti Toppari: ”Helsingin kartta vuodelta 1974”, Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita, s. 355. Helsingin sanomat, 1998. ISBN 951-9134-69-7.
  3. Kristina Rive: ”Vanhan luonnonmuistomerkin eli piilipuun tarina”, Vanhan piilipuun alla, s. 10. Helsingin kaupungin rakennusvirasto, 2004. ISBN 952-473-350-1. Teoksen verkkoversio.
  4. a b c Kristina Rive: ”Vanhan luonnonmuistomerkin eli piilipuun tarina”, Piilipuun pitkät jäähyväiset, s. 13. Helsingin kaupungin rakennusvirasto, 2004. ISBN 952-473-350-1. Teoksen verkkoversio.
  5. Lasipalatsin uusi salava istutetaan tänä keväänä 12.3.2011. Helsingin uutiset. Viitattu 2.1.2014.
  6. Helsingin kadunnimet, s. 133. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1970.
  7. Plan till utvidgning af Helsingfors stad emot nordvest (Kartta Helsingin kaupungin luoteisesta laajennuksesta) Helsingin kaupungin paikkatietopalvelu. Viitattu 2.1.2014.
  8. Asemakaavan muutos koskeva kortteleita n:o 179, 215, 216 ja 217 sekä asemakaavamääräyksen vahvistaminen tonteille n:o 10 ja 11 Malminkadun varrella korttelissa N:o 154 sekä tontille N:o 36 korttelissa N:o 162 Helsingin kaupungin IV kaupunginosassa Helsingin kaupungin paikkatietopalvelu. Viitattu 2.1.2014.
  9. ”Kaupunginvaltuusto, asemakaavakysymykset”, Kertomus Helsingin kunnallishallinnosta 64, 1938, s. 80. Helsingin kaupungin tilastokeskus, 1940. Teoksen verkkoversio.
  10. Virpi Kuukka-Ruotsalainen, Simo Airaksinen, Mikko Lehmuskoski, Maija Musto, Pentti Murole: ”4.6. Joukkoliikennekadut”, Jotu: Joukkoliikenteen nopeuttaminen keskeisenä kilpailutekijänä, s. 43. Liikenne- ja viestintäministeriö, 2007. ISBN 978-952-201-935-6. Teoksen verkkoversio.
  11. Kristina Rive: ”Piilipuulla on uusi tulevaisuus”, Vanhan piilipuun alla, s. 30. Helsingin kaupungin rakennusvirasto, 2004. ISBN 952-473-350-1. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muuallaMuokkaa