Avaa päävalikko

Sergei Nikolajevitš Nikolajeff junior (ven. Николаев, Nikolajev; 6. toukokuuta 1878 Helsinki30. kesäkuuta 1920 Aix les Bains, Ranska)[1] oli venäläistä sukujuurta ollut suomalainen kauppias, joka perusti ensimmäisen merkittävän autoliikkeen Suomeen. Hän toi Suomeen myös ensimmäisen lentokoneen. Nikolajeff rakennutti Helsingin keskustaan ”autopalatsikseen” sittemmin Hankkijan talona tunnetun rakennuksen.

Sisällysluettelo

ElämäMuokkaa

Nikolajeffin kauppiassuku oli muuttanut Suomeen 1820-luvulla[2]. Nikolajeffin isä Nikolai Nikolajeff omisti yhdessä vaimonsa kanssa Helsingissä ravintola Gambrinin.[1] Sergei harrasti nuorena valokuvausta ja pyöräilyä. Koulun käytyään hän aloitti työn myyjänä kauppahuone G. F. Stockmannilla. Autoista, lentokoneista ja moottoriveneistä kiinnostunut Nikolajeff lähti isänsä kuoltua vuonna 1904 kiertomatkalle Eurooppaan tutustumaan autoteollisuuteen sekä perehtymään autojen myyntiin.[2] Jo aiemmin hän oli ollut kauppaharjoittelijana Hampurissa.[1]

Palattuaan Suomeen Nikolajeff perusti 1905 äitinsä omistaman ravintola Gambrinin yläkertaan Fabianinkadulle oman kaupan, joka myi aluksi konttoritarvikkeita mutta laajensi pian autokauppaan. Vaikka hän ei ollutkaan Suomen ensimmäinen autojen myyjä, hänestä tuli pian ensimmäinen, joka onnistui tekemään autojen myynnistä Suomessa laajamittaista ja menestyksellistä liiketoimintaa.[1]

On arvioitu, että Nikolajeff toi vuosien 1906–1913 aikana Suomeen noin 700 autoa, mikä oli yli puolet kaikista ennen ensimmäistä maailmansotaa maahantuoduista autoista. Hän toi muun muassa Oldsmobile-, Adler-, Opel-, Benz-, Studebaker, Minerva- ja Mercedes-merkkisiä autoja. Hänen liikkeensä palveluihin kuuluivat autojen myynnin lisäksi niiden huolto, ajo-opetus sekä polttoaineen ja renkaiden myynti. Menestyksen salaisuutena oli täyden palvelun ja asiantuntemuksen ohella varakkaan, pääasiassa venäläisen asiakaskunnan tehokas tavoittaminen.[1][2] Nikolajeff myi myös venemoottoreita sekä kirjoitus- ja laskukoneita. Hän perusti 1911 kannattamattomaksi osoittautuneen taksiyhtiön[1] ja toi Suomeen 1910 Ranskasta ostamansa Demoiselle-lentokoneen, jonka hän sai myytyä alkuvuodesta 1911 tamperelaiselle kuvanveistäjä Adolf Aarnolle. Se oli Suomen ensimmäinen lentokone[1].

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua 1914 autokauppa hiljeni. Maahantuonti loppui, ja bensiinistä oli pulaa. Nikolajeffiin autopalatsi muutettiin pian ammustehtaaksi.[2] Autojen, varaosien ja bensiinin maahantuonnin tyrehdyttyä Nikolajeff yritti ostaa jo myymiään autoja takaisin asiakkailta myydäkseen ne uudelleen Venäjälle. Liikkeestä tehtiin 1916 osakeyhtiö, joka keskittyi moottoreiden ja erilaisten koneiden valmistukseen. Sillä oli oma konepaja ja valimo. Nikolajeff myi osuutensa yrityksestä vuonna 1918. Hän muutti ensin Tanskaan ja edelleen Ranskaan, jossa hän myös kuoli 1920.[1] Viime ajat hän asui Nizzassa insinööri Collinilta ostamassaan Villa Huovilassa, joka sattumoisin on Nizzan pitkän rantabulevardin Promenade des Anglais’n ainoita nykypäivään säilyneitä jugend-huviloita.[3]

Nikolajeffin kuoltua huvila, kuten hänen muukin huomattava omaisuutensa, hävisi melkoisen nopeasti hänen perheensä hallusta. Entisestä autopalatsista tuli keskusosuusliike Hankkijan pääkonttori, mutta Nikolajeffin autoliike jatkoi toimintaansa talon Salomoninkadun puoleisessa osassa aina vuoteen 1978 saakka[2]. Kyseisenä vuonna toimintansa lopettanut yritys myi loppuvuosinaan lähinnä venemoottoreita.[1]

Sergei Nikolajeff on haudattu Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle.

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i Tapani Mauranen: Nikolajeff, Sergei junior (1878–1920) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 3.4.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. a b c d e Eeva Järvenpää: Nikolajeffin palatsiin mahtui sata autoa, Kertomuksia keskustan kortteleista, Helsingin Sanomat 30.3.2008 (vanhentunut linkki)
  3. Rivieran Suomi-seura

Aiheesta muuallaMuokkaa

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Svante Konstantin Kuhlberg (toim.): Venäläiset kauppiaat Helsingin historiassa. Helsingin Venäläinen Kauppiasyhdistys ry 2002 ISBN 952-91-5009-1