Sae goryeo sinmun
Sae goryeo sinmun (kor. 새고려신문, ven. Сэ корё синмун, Se korjo sinmun, ”Uusi korealainen sanomalehti”) on Venäjällä Južno-Sahalinskissa ilmestyvä korean- ja venäjänkielinen sanomalehti.
Lehti perustettiin NKP(b):n keskuskomitean määräyksestä Habarovskissa vuonna 1949 nimellä Joseon rodongja (조선로동자, ”Korealainen työläinen”). Se oli tarkoitettu Neuvostoliiton Japanilta toisessa maailmansodassa valtaamassa Sahalinin eteläosassa ja Kuriileilla asuneille korealaisille sekä sodan jälkeen Pohjois-Koreasta värvätyille työläisille. Kolmesti viikossa ilmestyneelle A3-kokoiselle lehdelle määrättiin 7 000 kappaleen painos, josta Habarovskin aluepiirin tilaajien osuus oli 2 800, Sahalinin alueen 2 700 ja Primorjen aluepiirin 1 500 kappaletta. Vuonna 1950 lehti muutti Južno-Sahalinskiin ja siirtyi NKP(b):n Sahalinin aluekomitean alaisuuteen. 1950-luvulla painos nostettiin 12 000 kappaleeseen ja ilmestymistiheys lisättiin viiteen kertaan viikossa.[1][2]
Lehden toimituksessa työskentelivät aluksi etupäässä NKP(b):n keskuskomitean Kazakstanista ja Uzbekistanista lähettämät neuvostoliitonkorealaiset. Sittemmin toimittajia alettiin saada paikallisen väestön ja Sahalinin pedagogisesta opistosta valmistuneiden joukosta. Ensimmäinen sahalinilainen päätoimittaja nimitettiin vasta vuonna 1989. Vuonna 1961 lehti sai nimen Leninui gillo (레닌의길로, ”Leninin tietä pitkin”).[1] 1970-luvun puolivälissä sen painos oli 5 500 kappaletta[3].
Lehden tehtävänä oli toimia leniniläisittäin ”propagandistina, agigaattorina ja organisaattorina”, ja se oli tarkasti sensuroitu. Sillä oli samalla tärkeä merkitys korean kielen säilymiselle Sahalinilla varsinkin sen jälkeen, kun korealaiset koulut oli suljettu 1960-luvun alussa. Leninui gillo ja koreankieliset radio-ohjelmat olivat ainoat tiedotusvälineet, joissa paikallinen korealaisväestö saattoi nähdä itsensä myönteisessä valossa.[1]
Soulin olympiakisat vuonna 1988 olivat neuvostoliitonkorealaisten ensimmäinen sodanjälkeinen kosketus Etelä-Koreaan. 1990-luvun vaihteessa lisääntyi kiinnostus myös korean kieltä kohtaan. Lehden levikki nousi 4 400 kappaleeseen vuonna 1990. Seuraavan vuoden alussa se otti nimen Sae goryeo sinmun ja vuoden kuluttua siitä tuli riippumaton julkaisu. Eteläkorealaisen lehtikustantamon avulla saatiin uudet toimituslaitteet ja oma painokone, joka palveli vuoteen 2004 saakka.[1]
Sae goryeo sinmun joutui supistamaan toimintaansa 1990-luvun alun talouskriisin aikana. Vuonna 1991 se siirtyi viidestä kolmeen ja seuraavana vuonna kahteen numeroon viikossa. Monet toimittajat lähtivät paremmin palkattuun työhön. Vuoden 1993 alusta lehti on ilmestynyt kerran viikossa kahdeksansivuisena. Toimintaa on voitu jatkaa toimittajien uhrautuvuuden, lukijoiden avustusten ja viranomaisaineiston julkaisemisesta saatavien maksujen ansiosta. Sae goryeo sinmunin julkaisijana on toimituksen lisäksi Sahalinin alueen hallitus, mutta se ei saa suoraa valtion rahoitusta. Lehden ilmestyminen on kuitenkin jatkunut keskeytyksettä.[1] Sen painosmäärä oli vuoden 2024 alussa 1 100 kappaletta[4].
Lehden teemoja ovat Sahalinin yhteiskunta- ja kulttuurielämä, alueen viranomaisten toiminta, Korean niemimaan historia ja kulttuuri sekä paikallisen korealaisyhteisön uutiset ja ongelmat. 1990-luvun alussa esille nousivat kysymykset korealaisten paluumuutosta, perheiden yhdistämisestä, viranomaisten pakkotoimista maksettavista korvauksista sekä korean kielen ja kulttuurin elvyttämisestä. Paljon huomiota on kiinnitetty Sahalinin alueen ja Etelä-Korean kulttuuri- ja taloussuhteisiin, ja toimitus on järjestänyt erilaisia tilaisuuksia ja kilpailuja. Koska koreankielinen aineisto on suunnattu etupäässä vanhemmille sukupolville, lehti on vuodesta 1995 julkaissut venäjänkielistä sivua Koreasta ja korealaisista ja vuodesta 2008 lähtien myös paikallisesta ja entisen Neuvostoliiton korealaisyhteisöistä kertovaa sivua.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Bja, V. I.: ”Se korjo sinmun”: Stranitsy istorii koreiskoi gazety Sahalinskoi oblasti. Vestnik Sahalinskogo muzeja, 2/2019, s. 6–20. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Gazety SSSR 1917–1960: Bibliografitšeski spravotšnik, tom 3, s. 202. Moskva: Kniga, 1978.
- ↑ Kuznetsov, I. V. & Fingerit, Je. M.: Gazetnyi mir Sovetskogo Sojuza, 1917–1970 gg. Tom 2: Respublikanskije, krajevyje, oblastnyje i okružnyje gazety, s. 193. Moskva: Izdatelstvo Moskovskogo universiteta, 1976.
- ↑ Julkaisutiedot. Sae goryeo sinmun, 26.1.2024, s. 8. Artikkelin verkkoversio.