Avaa päävalikko
Hirvi on Ruissalon suurikokoisin nisäkäs.
Metsäjänis on Ruissalon jänislajeista toinen. Rusakko on saarella metsäjänistä lukuisampi.

Ruissalon nisäkäslajisto koostuu lähinnä pienistä ja keskikokoisista nisäkkäistä. Saaren nisäkkäisiin kuuluu kuitenkin suuremmista nisäkkäistä myös hirvi. Samaan aikaan kun hirvi on vakiintunut Ruissalon ympärivuotiseksi asukkaaksi, on vuonna 1967 saareen istutettu valkohäntäpeura kokonaan hävinnyt. Juhana Herttua istutti Ruissaloon 1500-luvulla (vuonna 1562[1]) saksanhirviä, mutta niitä ei Ruissalossa enää ole, kuten ei muuallakaan Suomessa. Viimeiset yhdeksän saksanhirveä poistettiin saarelta vuonna 1599.

Metsäkauriskanta on ilmeisesti manner-Suomen tihein ja kanta on uhka tammien uusiutumiselle. Vuonna 2017 metsäkauriita laskettiin olevan yli 200.lähde?

Rusakko on Ruissalon nisäkäslajeista suurilukuisin. Rusakko on vallannut elintilaa saaren toiselta jänislajilta, metsäjänikseltä. Jänislajien suuri lukumäärä on ollut kohtalokas saaren puustolle, etenkin tammelle jonka vesoja etenkin rusakko usein syö.lähde?

Saarella tavattuja petoeläimiä ovat muun muassa lumikko, näätä, minkki ja kärppä. Erityisesti näätäkanta on lisääntynyt viime vuosien aikana. Ruissalossa on koko Suomen tihein supikoirakanta.[2] Saaren supikoirat ovat omaksuneet uuden pesimätavan, jollaista ei ole havaittu muualla: emot kasvattavat poikasensa maakolojen sijaan ruovikoissa.[2] Myyristä saarella asuvat pelto-, metsä- ja vesimyyrä. Hiirilajeja edustavat metsä-, vaivais- ja kotihiiri, hyönteissyöjiä metsä-, vaivais- ja vesipäästäinen. Näiden lisäksi hyönteissyöjistä ja jyrsijöistä siili, orava, piisami ja rotta kuuluvat saaren lajistoon.lähde?

Ruissalon lepakkokanta kartoitettiin kesällä 2002. Pohjanlepakko ja viiksi- sekä isoviiksisiipat ovat saaren runsaslukuisimpia lajeja. Pohjanlepakoita tavataan kaikissa Ruissalon osissa. Saarella on kesäisin todennäköisesti useita lisääntymisyhdyskuntia. Talvehtivia pohjanlepakoita on löydetty muutamasta maakellarista. Saaren itäosan lehdoissa ja Kasvitieteellisen puutarhan länsipuolen luonnonsuojelualueella on viiksisiippojen suosimaa lehtimetsää. Kallanpään ja Birkan tienoilla sekä Kuuvassa on puolestaan isoviiksisiipoille tyypillistä mänty- ja kuusivaltaista metsikköä. Erittäin uhanalaiseksi lajiksi luokiteltu ripsisiippa kuuluu myös Ruissalon lepakkolajistoon. Kevättalvella ja syksyllä 2004 havaittiin Ruissalossa talvehtivia tai välihorroksessa olevia ripsisiippoja. Rantalepikoita suosiva pikkulepakko havaittiin ensimmäistä kertaa Ruissalosta kesällä 2004.[3]

Ruissalossa tavatut nisäkäslajitMuokkaa

 
Kettujen elinaluetta Ruissalossa ovat etenkin saaren länsipään metsäiset kallionrinteet.
 
Pohjanlepakko on Suomen yleisin lepakkolaji. Sitä tavataan kaikissa Ruissalon osissa.

Lisäksi useiden silminnäkijöiden mukaan pyöriäinen on nähty Airistolla Ruissalon lähettyvillä vuonna 1949. Suomessa 1980-luvulla erittäin uhanalaisena pidetty, sittemmin vuoden 2010 kansallisessa uhanalaisuusarvioinnissa Suomesta hävinneeksi lajiksi määritelty tammihiiri, on silminnäkijöiden mukaan havaittu Ruissalossa muutaman kerran. Kyseessä on todennäköisesti kuitenkin ollut poikkeavan värinen metsähiiri.[5]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Neuvonen, Veikko: Luontokohteet, s. 55. Suomen 100 -sarja. Helsinki: Karttakeskus, 2010. ISBN 978-951-593-397-3.
  2. a b Karlsson, Alice: Supikoiraperheessä isä on kotona. Suomen Luonto, 2006, nro 7, s. 31. Suomen luonnonsuojeluliitto.
  3. Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimisto: Ruissalon lepakot 5.turku.fi. Viitattu 19. huhtikuuta 2008.
  4. Iltalehti 14.2.2009: Kanilaumat piinaavat myös Turkua Luettu 24.10.2010
  5. Oja, Jyrki: Kysy Jyrkiltä: Tammihiirikö Ruissalossa?. (Turun Sanomien viikkoliite) Extra, 8.1.2011, s. 15. Turku: TS-Yhtymä.