Vaivaishiiri
Vaivaishiiri (Micromys minutus) on pienikokoinen jyrsijälaji, jota tavataan Euroopassa ja Aasiassa. Se on vaivaishiirten (Micromys) suvun ainoa laji.[3]
| Vaivaishiiri | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
| Alalahko: | Hiirimäiset jyrsijät Myomorpha[3] |
| Yläheimo: | Muroidea[3] |
| Heimo: | Rottaeläimet Muridae[3] |
| Alaheimo: | Varsinaiset rotat ja hiiret Murinae |
| Suku: |
Vaivaishiiret Micromys Dehne, 1841 |
| Laji: | minutus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Micromys minutus |
|
 Vaivaishiiren levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Vankeudessa kasvatettuja vaivaishiiriä pidetään joskus lemmikkieläiminä.[4] Luonnonvaraiset vaivaishiiret ovat Suomessa rauhoitettuja[5].
Tuntomerkit muokkaa
Vaivaishiiri on ruskea ja sillä on valkoinen mahan alus. Ruumiin pituus on n. 5–7 cm ja häntä 5–6 cm pitkä. Vaivaishiiri painaa neljästä kuuteen grammaa.[6] Pitkää häntäänsä vaivaishiiret käyttävät tarttumaelimenä kiipeillessään.[7]
Vaivaishiiren sanotaan toisinaan olevan maailman pienin jyrsijä,[8] mutta joidenkin lähteiden mukaan 6 gramman painoinen kääpiöhiiri (Mus minutoides) ja ruumiinpituudeltaan 4-senttiset kääpiöhyppyrotat (Salpingotus) olisivat sitäkin pienempiä[9].
Levinneisyys muokkaa
Vaivaishiiren levinneisyysalue ulottuu Länsi- ja Keski-Euroopasta Aasiaan aina Koreaan ja Japaniin sekä Etelä-Kiinaan asti. Fennoskandiassa laji elää Etelä- ja Keski-Suomessa, Tanskassa sekä paikoin Ruotsissa. Vaivaishiiri on levinnyt Suomeen vasta 1900-luvun kuluessa.lähde? Suomessa se on levinnyt Oulun ja Kuusamon korkeudelle saakka. Leviämisen syynä pidetään vaivaishiirten kulkeutumista heinä- ja olkikuormien mukana. Vaivaishiiri on Pohjolassa tyypillinen viljelysmaiseman asukas. Se elää viljapelloilla, ruohostoissa ja pensaikkoalueilla, mutta myös ruohikkoisissa avoimissa metsissä.
Elintavat muokkaa
.jpg)
Vaivaishiirtä esiintyy pelloilla ja heinikoissa. Vaivaishiiri kiipeilee taiturimaisesti, ja se elää enimmän elinajastaan maanpinnan yläpuolella korsistossa. Korren ympärille kietaistu häntä toimii hiiren tukena ja turvavyönä. Vaivaishiiri rakentaa pallomaisen pesän heinänkorsien tai ruohojen varaan 40–80 cm:n korkeudelle ja saa näin tehokkaan suojan pikkupedoilta. Pesä on muodoltaan soikea tai pyöreä, ja sen läpimitta on noin 10 cm. Talvisin vaivaishiiri käyttää hyödykseen muiden pienjyrsijöiden tekemiä käytäviä ja koloja.lähde? Vaivaishiiri selviää talvesta etsimällä talvehtimispaikan esimerkiksi ladosta tai sänkipellolta. Suurin osa kannasta kuitenkin kuolee talven aikana.
Vuonna 2001 Wimbledonin tennisturnauksessa käytetyt tennispallot lahjoitettiin vaivaishiiren tekopesiksi. Kyseessä oli Ison-Britannian Wildlife Trustin hoitama vaivaishiiren suojeluohjelma. Pallon sisus on riittävän suuri vaivaishiiren pesäpaikaksi, kylkeen porattu 16 mm:n reikä sen sijaan liian pieni petoeläinten kuljettavaksi.[10]
Ravinto muokkaa
Vaivaishiiri syö jyviä ja muita siemeniä[8] sekä toisinaan hyönteisiä, marjoja, hedelmiä ja nuoria versoja.[6]
Lisääntyminen muokkaa
Vaivaishiiret eivät lisäänny talvisin. Naaras saa joka vuosi 2–3 poikuetta,[7] joista ensimmäiset syntyvät touko-kesäkuussa. Emon tiineysaika on 21 päivää. Poikueessa on kerralla 2–10 jälkeläistä. Poikaset syntyvät sokeina ja karvattomina. Poikaset kasvavat nopeasti ja selviytyvät omin avuin jo kahden viikon ikäisinä ja 6-viikkoisina niistä tulee sukukypsiä.
Lähteet muokkaa
- ↑ Aplin, K., Lunde, D., Batsaikhan, N., Kryštufek, B., Meinig, H. & Henttonen, H.: Micromys minutus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Thomas Lilley: Vaivaishiiri – Micromys minutus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b c d Wilson & Reeder: Micromys minutus Mammal Species of the World. Bucknell University. Viitattu 2.5.2010. (englanniksi)
- ↑ Suomen Näyttely- ja Lemmikkihiiret ry: Vaivaishiiret Luettu 19.7.2014
- ↑ Rauhoitettujen lajien ohjeelliset arvot: ympäristöministeriön asetus 9/2002 (pdf, 112 kt)
- ↑ a b Harvest mouse (Micromys minutus) (Arkistoitu – Internet Archive) ARKive
- ↑ a b Jiří Gaisler ja Jan Zejda: Suuri eläinkirja, s. 320. suom. Mattias Tolvanen, Jere Malinen ja Ismo Nuuja. WSOY, 1995. ISBN 951-0-22848-6.
- ↑ a b Vaivaishiiri (Arkistoitu – Internet Archive) Keskisuomalainen
- ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 196 ja 218. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
- ↑ 'New balls, please' for mice homes BBC 2001