Rajakankaan kirkko

jätinkirkko Haukiputaalla

Rajakankaan kirkko, myös Rajakankaan jätinkirkko on Pohjois-Pohjanmaalla Oulun Haukiputaalla sijaitseva iso jätinkirkko, jota ei ole vielä tutkittu.[2][1][3]

Rajakankaan kirkko
Rajakankaan jätinkirkko valokuvattu kesäpäivänseisauksen aikaan 2011.
Rajakankaan jätinkirkko valokuvattu kesäpäivänseisauksen aikaan 2011.
Sijainti

Rajakankaan kirkko
Koordinaatit 65.23128557°N, 25.70562075°E
Valtio Suomi
Paikkakunta Oulu (Haukipudas)
Historia
Tyyppi Jätinkirkko
Ajanjakso kivikausi, pronssikausi
Merkitys Maiseman muisti 2001
Korkeus 55 ref name=mv/> m
Pinta-ala 830 (32×26)[1]
Pohjakuvio Rajakankaan jätinkirkosta, A. H. Snellman, vuosi 1887

Sijainti muokkaa

Jätinkirkko sijaitsee Haukiputaan kirkosta 18 kilometriä pohjoiskoilliseen ja Onkamonjärvestä noin 5 kilometriä itään. Siellä se sijaitsee Rajakankaan moreenikumpareen koillisreunalla olevalla harjanteella. Mäen alla kulkee seututieltä 849 poikkeava Onkamolle johtava tie, jonka varrella ja jätinkirkon alla sijaitsee vedenottamo. Iijoki kääntyy Jakkukylän itäpuolella länteen 7 kilometriä pohjoiseen jätinkirkosta.[2][1]

Jätinkirkko muokkaa

Kohde muodostuu itse jätinkirkosta, jota kutsutaan Kirkoksi, ja siihen liittyvästä röykkiöstä, jota kutsutaan sopivasti Sakastiksi. Lähialueella on havaittu näiden lisäksi muita asumiseseen viittaavia jäännöksiä.[4] Jätinkirkko on maastossa erottuva kivivalli, joka rajaa nelikulmaisen alueen. Vallien ulkoreunat ovat mitoiltaan noin 32×26 metriä, joten jätinkirkon laskennallinen pinta-ala on 830 neliömetriä. Rajakankaan kivirakennelma on luokiteltu suuriin jätinkirkkoihin. Sen kivivalli muodostuu alle puolimetrisistä kivistä ja vallien leveys on 1,5–3 metriä ja korkeus 50–60 senttimetriä. Pisin symmetria-akseli suuntautuu kohti koillista eli 57° pohjoissuunnasta myötäpäivään.[1][5][6]

Tutkija Jari Olkkonen laati jätinkirkoista korkeusmalleja lidar-keilauksen avulla, ja niitä on julkaistu varjostettujen korkeuskuvien muodossa. Rajakankaan jätinkirkon korkokuvista erottuu toinenkin ympärysvalli, joka sijaitsee useita metrejä ulkovallin sisäpuolella. Korkokuvasta ei käy ilmi, onko se yhtä yhtenäinen kuin ulkovalli. Vallissa erottuu matalia kohtia, joita kutsutaan porteiksi. Jätinkirkon länsinurkassa on yksi portti, ja sen koillisvallin sivulla lähellä vastakkaista nurkkaa on toinen portti. Jätinkirkon kivivallien suunnat ja porttiaukkojen suunnat keskipisteestä katsoen nähden mitattiin jätinkirkkojen paleoastronomisen tutkimuksen yhteydessä. Koillisportti suuntautui 63° ja lounaisportti 272° pohjoisesta lukien myötäpäivään.[5][6]

Tutkija Marianna Ridderstad on havainnut, että kevätpäiväntasauksena aurinko laskee jätinkirkon länsiportin kohdalla.[7]

Ympäristö muokkaa

Joillakin jätinkirkoilla on havaittu lähiympäristössä sijaitsevia asumispainanteita ja röykkiöitä. Nykyään jätinkirkkojen tarkastuskäynneillä etsitään merkkejä asutuksesta ja muista rakenteista. Jätinkirkon itä- ja luoteispuolella sijaitsee asuinpaikka, Rajakangas 2, joka on tullut selvästi esiin hakkuu- ja metsänäestystyön jälkeen. Paikalta on löydetty kvartsi-iskoksia, palanutta luuta ja tulenpidon jälkiä. Löytöalue on kooltaan noin 100×100 metriä. Asuinpaikkaan voidaan lukea edellä mainittu halkaisijaltaan 4 metriä leveä kiviröykkiökin ja kauempana sijaitseva tätä suurempi kiviröykkiö. Marianna Ridderstad luetteli Rajakankaan yhteyteen myös kaksi pystykiveä, joista toisella oli antropomorfisia piirteitä tai toinen oli kolmion muotoinen.[4][8][5]

Jätinkirkko kuuluu laajaan asuinpaikkavyöhykkeeseen, jossa on elänyt Pöljän keramiikkaa käyttänyt väestö.[9]

Tutkimuksia ja historiaa muokkaa

Paula Purhonen on käynyt tarkastamassa kohteen vuosina 1977 ja 1979. Markku Mäkivuoti kävi paikalla Haukiputaan inventoinnin yhteydessä vuonna 1993. Alueella ei ole suoritettu kaivauksia. Jätinkirkko on merkitty maastoon kuparisella muinaisjäännöstaululla. Se kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin muinaisjäännöskohteisiin (Maiseman muisti 2001).[1]

Lähteet muokkaa

  • Okkonen, Jari: Jättiläisen hautoja ja hirveitä kiviröykkiöitä: Pohjanmaan muinaisten kivirakennelmien arkeologiaa. Väitöskirja, Oulun yliopisto. Acta Universitatis Ouluensis. Series B, Humaniora 52. Oulu: Oulun yliopisto, 2003. ISBN 951-42-7169-6. Teoksen verkkoversio (pdf).

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e Muinaisjäännösrekisteri: Rajakangas Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 28.11.2012. Museovirasto. Viitattu 13.11.2016.
  2. a b Rajakangas, Oulu (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 15.10.2019.
  3. Okkonen, Jari: Jättiläisen hautoja ja hirveitä kiviröykkiöitä, s.105–106 (Kuva 31)
  4. a b Okkonen, Jari: Jättiläisen hautoja ja hirveitä kiviröykkiöitä, s.124
  5. a b c Ridderstad, Marianna: Orientations and other features of the Neolithic 'giants' churches' of Finland from on-site and lidar observations, Journal of Astronomical History and Heritage, s.135–150, 2015
  6. a b Okkonen, Jari: Jättiläisen hautoja ja hirveitä kiviröykkiöitä, s.225 (varjokorkeuskuva)
  7. Ridderstad, Marianna: Pohjanmaan jätinkirkot ovat muinaisia aurinko-observatorioita. Tähdet ja avaruus, 4/2009.
  8. Okkonen, Jari: Jättiläisen hautoja ja hirveitä kiviröykkiöitä, liite 15 (taulukko)
  9. Okkonen, Jari: Jättiläisen hautoja ja hirveitä kiviröykkiöitä, s.219–220

Aiheesta muualla muokkaa