Kåtabackenin jätinkirkko

muinaisjäännös Alavetelissä

Kåtabackenin jätinkirkko on Pohjanmaalla Kruunupyyn Alavetelissä sijaitseva todennäköinen jätinkirkko.[1][2]

Kåtabackenin jätinkirkko
Sijainti

Kåtabackenin jätinkirkko
Koordinaatit 63.67821342°N, 23.4125839°E
Valtio Suomi
Paikkakunta Kruunupyy (Alaveteli)
Historia
Tyyppi Jätinkirkko
Ajanjakso kivikausi
Korkeus 45,0 [1] m
Pinta-ala alle 2 100 (70×30) [1]

Sijainti muokkaa

Jätinkirkko sijaitsee Kåtabackenilla 5,0 kilometriä Alavetelin kirkolta kaakkoon. Kåtabacken on moreenipohjainen mäki, jonka 50 metrin korkeuskäyrän rajaaman alueen eteläosassa jätinkirkko sijaitsee. Perhonjoki virtaa ohitse 700 metrin päässä koillisessa.[1][2][3]

Jätinkirkko muokkaa

Jätinkirkon 70 metriä pitkä ja selvästi erottuva kivivalli on luode-kaakko-suuntainen (Marianna Ridderstadin mukaan 75 metriä pitkä [4]). Valli on Pentti Rislan mukaan avokivikkoa, mutta se erottuu maastossa selvästi. Vallin itäreuna muodostuu pienikokoisista kivistä ja sen kaakkoispäässä erottuu kivröykkiöiden tapaisia muodostelmia. Kivivalli kaartuu länteen kummassakin päässä ja muuttuu siellä lohkaiseisemmaksi. Jätinkirkon länsireuna on vaikeasti havaittavissa, koska kiviä peittää paikoin turvekerros. Jätinkirkon leveydeksi on mitattu 30 metriä (tai 32 metriä [4]). Tulkinnan mukaan kivallit ovat syntyneet aluksi pienen saaren rantakivikoksi, jota ihminen olisi jälkeenpäin muokannut jätinkirkoksi.[1][3]

Jätinkirkon pohjoispäässä on havaittu U-kirjaimen muotoinen sisempi kivivalli. Marianna Ridderstadin paleoastronomisissa tutkimuksissa mainitaan jätinkirkolla olevan kolme sisäkkäistä vallikehää. Vallien sisäpuolella on kiviä vähemmän kuin niiden ulkopuolella. Niitä on ilmeisesti raivattu sieltä pois. Muitakin rakenteellisia havaintoja on tehty. Esimerkiksi itäisen vallin ulkopuolella löytyi eri kokoisia kuoppia, joista osa vaikuttavat uudehkoilta. Vallissa vain yksi katkos, joita tavallisesti nimitetään porteiksi. Ridderstad mittasi portin suunnan jätinkirkon keskipisteestä katsottuna olevan 298° pohjoisesta myötäpäivään.[1][4]

Rannansiirtymäkronologian mukaan meri olisi huuhtonut rantaa 45–50 metrin korkeuskäyrillä kivikauden lopussa ja pronssikauden alussa. Kåtabacken on silloin ollut kivinen saari, jonka kapea salmi olisi erottanut mantereesta. Jääkauden jälkeinen maankohoaminen siirsi rannan kauemmaksi ja saari maatui mantereeseen kiinni pronssikaudella ja muodosti merelle työntyvän niemen.[1][4]

Tutkimuksia muokkaa

Jacob Tegengren tutki kohdetta vuonna 1928 osittain tuhoutuneen kiviröykkiön. Se oli muodoltaan lähes nelikulmainen ja mitoiltaan 5x5 metriä. Kiveyksen alta löytyi runsaasti hiiltä, mutta mitään hautaamiseen viittaava hän ei löytänyt. Pentti Risla suorittu kohteessa tarkastuskäynnin vuonna 2005. Hän kulki jätinkirkon kivivallit läpi GPS-paikantinen kanssa ja hahmotti sillä jätinkirkon karkeat muodot.[3][5]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Okkonen, Jari: Jättiläisen hautoja ja hirveitä kiviröykkiöitä: Pohjanmaan muinaisten kivirakennelmien arkeologiaa. Väitöskirja, Oulun yliopisto. Acta Universitatis Ouluensis. Series B, Humaniora 52. Oulu: Oulun yliopisto, 2003. ISBN 951-42-7169-6. Teoksen verkkoversio (pdf).

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e f g Muinaisjäännösrekisteri: Nedervetil Kåtabacken Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 2.8.2006. Museovirasto. Viitattu 13.11.2016.
  2. a b c d e Kåtabackenin jätinkirkko, Kruunupyy (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 10.10.2019.
  3. a b c Risla, Pentti: Jätinkirkon tarkastus, Pohjanmaan museo, 2005
  4. a b c d Ridderstad, Marianna: Orientations and other features of the Neolithic 'giants' churches' of Finland from on-site and lidar observations, Journal of Astronomical History and Heritage, s.135–150, 2015
  5. Okkonen, Jari: Jättiläisen hautoja ja hirveitä kiviröykkiöitä, s.69

Aiheesta muualla muokkaa