Kettukankaan jätinkirkko
Kettukankaan jätinkirkko on Pohjois-Pohjanmaalla Raahen Saloisten Mattilanperällä sijaitseva soranotossa osittain tuhoutunut jätinkirkko, joka sijaitsee laajalla kivikauteen ajoitetulla Kettukankaan asuinpaikalla. Jätinkirkkoa ei ole vielä tutkittu.[1][2]
| Kettukankaan jätinkirkko | |
|---|---|
 Jätinkirkon pitkä kivivalli jatkuu suoraan eteenpäin ja sorakuoppa näkyy vasemmalla. |
|
| Sijainti | |
  Kettukankaan jätinkirkko |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Suomi |
| Paikkakunta | Raahe (Saloinen) |
| Historia | |
| Tyyppi | Jätinkirkko |
| Ajanjakso | kivikausi |
| Korkeus | 50,2 [1] m |
| Pinta-ala | 600 (30×20) [1] m² |
Sijainti
muokkaaKettukangas sijaitsee Raahen kirkosta noin 14 kilometriä kaakkoon Jylhänharjun etelärinteellä yhdystien 18565 eteläpuolella. Jylhänharju kohoaa yli 75 metriä merenpinnan yläpuolelle, mutta Kettukangas työntyy siitä lounaaseen matalampana ja loppuu savipellolle Haapajoen pohjoispuolella. Yhdystien yhteydessä sijaitsee sorakuoppa, jonka lounaispuolelle asuinpaikka ja jätinkirkko jäävät.[1][2][3][4]
Jätinkirkko
muokkaaJätinkirkko sijaitsee Kettukankaan eteläpäässä lähellä mäen lakikohtaa, ja se sijaitsee mäkeen kaivetun sorakuopan reunalla. Jätinkirkon toisesta reunasta on tuhoutunut hiekanotossa noin 40 prosenttia, mutta siitä on vielä tunnistettava osa jäljellä. Luoteis-, länsi- ja lounaisosan kivivallista tunnistaa helposti kolme kulmausta ja jätinkirkon muodoksi hahmottuu pyöreäkulmainen ja lähes suorakulmainen nelikulmio. Sen pituus on 30 metriä ja leveys 20 metriä. Jätinkirkon pituusakseli osoittaa pohjoisesta katsottuna 49 astetta myötäpäivään. Säilyneet kivivallit ovat 3–4 metriä leveät, mutta vain noin 30 senttimetriä korkeat. Vallissa on lounaissivun eteläkulmassa yksi portiksi kutsuttu matalampi kohta, joka on noin neljä metriä leveä. Jätinkirkon keskikohdasta katsottuna portin aukeamissuunta on tarkalleen 194 asteen kulmassa pohjoisesta eli melkein etelään päin. Muita portteja ei ole säilynyt. Jätinkirkon länsikulmassa sijaitsee kivivallissa kiinni oleva kiviröykkiö, ja jätinkirkon lounaissivussa sijaitsee toinen suurempi kiviröykkiö. Lähimmät asumuspainanteet sijaitsevat jätinkirkosta parikymmentä metriä etelään. Kivivallin sisäosa on melko tasainen, ja se on ilmeisesti raivattu puhtaaksi irtokivistä. Sieltä on löydetty kvartsi-iskoksia ja palaneen luun kappale.[1][5][6][7][8]
Ympäristö
muokkaa- Pääartikkeli: Kettukankaan muinaisjäännösalue
Jätinkirkko on osa 2,5 hehtaarin laajuista muinaisjäännösaluetta, jossa sijaitsee satakunta[9] havaittua muinaisjäännöstä. Asumuspainanteita tiedetään olevan 30, kuoppia 6 ja kiviröykkiöitä 31 kappaletta. Kiviröykkiöistä 16 kappaletta on palokivikumpuja, joka ovat suomalaisessa arkeologiassa verrattain uusi muinaisjäännetyyppi, ja niitä tavattiin ensimmäisen kerran juuri Kettukankaalla. Kaivauksissa on löytynyt kivikauteen ajoitettavaa ja asuinpaikoille tyypillistä materiaalia. Aluetta voi pitää kokonaisuudessaan varsin hyvin säilyneenä ja erittäin kiintoisana muinaisjäänteenä.[1][1][5]
Tutkimuksia
muokkaaAlue löydettiin vuonna 1975, ja sen tarkastivat vuonna 1976 kahdesti Paula Purhonen ja Pentti Koivunen. Myöhemmin vuonna 1991 Koivunen, Eero Jarva ja Jari Okkonen kartoittivat alueen laajuuden ja sen muinaisjäännökset. Aulis Forss suoritti kaivaukset vuosina 1996 ja 1999, mutta kaivaukset eivät koskeneet jätinkirkkoa. Kaisa Lehtonen ja Pentti Risla tarkastivat asuinalueen vuonna 2010. Jätinkirkkoa ei ole tutkittu ollenkaan.[1]
Hoitaminen ja opastus
muokkaaAlueelle on tehty maisemallinen harvennushakkuu, joka helpottaa alueen hahmottamista. Jätinkirkkoa reunustava sorakuoppa on siistitty ja alueelle on rakennettu muinaispolku. Paikalle opastaa yhdystien varteen pystytetty tienviitta.[10][11]
Katso myös
muokkaa- Pikku Jakenaron jätinkirkko sijaitsee noin 1,2 kilometriä itä-koilliseen Jylhänharjun itäpuolella.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i Muinaisjäännösrekisteri: Kettukangas Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 17.2.2011. Museovirasto. Viitattu 19.11.2016.
- ↑ a b Kettukankaan jätinkirkko, Raahe (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 10.10.2019.
- ↑ Itäpalo, Jaana & Schulz, Hans-Peter: Vihanti-Pyhäjoki yhdysvesijohdon linja - arkeologinen inventointi, Keski-Pohjanmaan ArkeologiaPalvelu, 2015
- ↑ Núñez, Milton & Okkonen, Jari: Humanizing of north Ostrobotnian landscapes during the 4th and 3rd millennia BC, Journal of Nordic Archaeological Science, vol. 15, 2005, s. 25–38
- ↑ a b Kulttuuriympäristön rekisteriportaali: Palonkylä/Kettukangas (Arkistoitu – Internet Archive) (hankekuvaus), Oulun yliopiston historian laitos, 1991
- ↑ Forss, Aulis: Pohjois-Pohjanmaan jätinkirkot, s. 62–63. (Lisensiaattityö) Oulu: Oulun yliopisto, Historian laitos, 1995.
- ↑ Koivunen, Pentti & Okkonen, Jari: Raahen Kettukankaan muinaisjäännösalue. Oulu: Oulun yliopisto, Historian laitos, 1992. ISBN 951-42-3315-8 Kaivauskertomus kulttuuriympäristön rekisteriportaalissa (pdf) (viitattu 13.9.2014). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Ridderstad, Marianna: Orientations and other features of the Neolithic 'giants' churches' of Finland from on-site and lidar observations, Journal of Astronomical History and Heritage, s. 135–150, 2015
- ↑ Okkonen, Jari: Jättiläisen hautoja ja hirveitä kiviröykkiöitä: Pohjanmaan muinaisten kivirakennelmien arkeologiaa, s. 65. (Väitöskirja, Oulun yliopisto. Acta Universitatis Ouluensis. Series B, Humaniora 52) Oulu: Oulun yliopisto, 2003. ISBN 951-42-7169-6 Teoksen verkkoversio (pdf).
- ↑ Muinaisjäännösten hoitorekisteri: Kettukangas Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 7.12.2009. Museovirasto. Viitattu 19.11.2016.
- ↑ Okkonen, Jari: Jätinkirkot – Pohjanmaan arvoitukselliset muinaisjäännökset (Arkistoitu – Internet Archive), Arkeologia NYT! 2-3/2008, s. 5–7