Pahikaisharjun jätinkirkko
Pahikaisharjun jätinkirkko on Keski-Pohjanmaalla Kannuksen Kattilakosken koillispuolella sijaitseva epävarma jätinkirkko.[1][2]
| Pahikaisharjun jätinkirkko | |
|---|---|
| Sijainti | |
  Pahikaisharjun jätinkirkko |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Suomi |
| Paikkakunta | Kannus |
| Historia | |
| Tyyppi | Jätinkirkko |
| Ajanjakso | pronssikausi |
| Korkeus | 57 [1] m |
| Pinta-ala | 380 (27×13,5) m² |
Sijainti
muokkaaJätinkirkko sijaitsee Kattilakosken koululta 2,5 kilometrin päässä koillisessa. Mäki kohoaa kolmen järven Pirttijärven, Pahikaisenjärven ja Vähänvedenjärven keskellä. Mäellä on useita huippuja, joista itäisin on jätinkirkon paikka. Sinne tuleva tie on Väli-Kannuksen läpi kulkevalta seututieltä 775 haarautuvalta Märsylään kulkeva yhdystie 7720, joka haarautuu 1,7 kilometrin päässä luoteeseen järville. Jätinkirkko sijaitsee metsäautotietä kulkien viiden kilometrin päässä.[1][2]
Jätinkirkko
muokkaaHarjanteen lakialueen keskellä sijaitsee lähes suorakaiteen muotoinen kivivallin jäänne. Sen sivut taipuvat tehden jätinkirkosta lievästi soikean muotoiseksi. Sen pituus on 28 metriä ja leveys 12–15 metriä (tai 40×20 metriä [3]). Kivivallien mittoja ei ole ilmoitettu, mutta sen rakentamiseksi on hyödynnetty muinaista rantakivikkoa. Kirkon sisäpiha on raivattu kivistä puhtaaksi. Sen kaakkoispäässä vaikuttaisi olevan 4×8 metriä suuri rakenne, jota on kutsuttu ”minijätinkirkoksi”. Myös kirkon etelä-lounais-suunnassa on jonkinmuotoinen rakennelma. Äestyksestä johtuen kokonaiskuvan saaminen on vaikeaa, mutta ennen sitä kohdet olisi ollut ”hieno ja näyttävä”.[1][4]
Ympäristö
muokkaaEnnen äestystä tunnettiin kohteessa kuusi kiviröyhkiötä, mutta niistä neljä tuhoutui osittain ja kaksi säilyi ehjänä. Osassa ympäristön kivirakenteissa on kuopanteita ei kivistä tyhjennettyjä kohtia. Palaneen kiven määrä viittaa asuinpaikkaan, mutta sitä ei ole vielä löydetty.[1][5]
Marianna Ridderstad on huomannut paikalla pystyyn nostettuja kiviä.[3]
Tutkimuksia
muokkaaPaikalla on suoritettu inventointeja vuosina 1980 (Markus Hiekkanen) ja 2007 (Mika Sarkkinen). Tuolloin jätinkirkkoa ei vielä huomattu. Jätinkirkosta teki Museovirastolle ensimmäisenä ilmoituksen Hans Myhrman, joka huomasi äestyksen rikkoneen sitä. Kaisa Lehtonen ja Pentti Risla kävivät sen jälkeen tarkastamassa kohdetta ja toimittivat siitä lyhyen raportin.[1][5]
Historiaa
muokkaaKohde on rekisteröity jo vuonna 1980, mutta silloin kohde merkittiin Pahikaisharjulle 2, jonne on 200 metriä matkaa. Ehkä tämän vuoksi metsäpalsta äestettiin vuonna 1992, jolloin neljä kiviröykkiötä tuhoutui. Vuonna 2009 toimitetun tarkastuksen aikana havatiin jätinkirkoksi tulkittu vallirakennelma.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g Muinaisjäännösrekisteri: Pahikaisharju Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 3.7.2009. Museovirasto. Viitattu 22.7.2019.
- ↑ a b Pahikaisharjun jätinkirkko, Kannus (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 10.10.2019.
- ↑ a b Ridderstad, Marianna: Orientations and other features of the Neolithic 'giants' churches' of Finland from on-site and lidar observations, Journal of Astronomical History and Heritage, s.135–150, 2015
- ↑ Hiekkanen, Markus: Kannuksen esihistoriallisten muinaisjäännösten perusinventointi, Museovirasto, 1980
- ↑ a b Lehtonen, Kaisa: Kannus Pahikaisharju Tarkastusraportti (10.6.2009), Museovirasto