Wikipedia

Pyhän Paavalin saari

Pyhän Paavalin saari (maltaksi Gżejjer ta' San Pawl, engl. St Paul's Island), myös Selmunet(t) tai Selmun saaret[6], myös Salmonetta[3] tai Salmoneta[4] on pinta-alaltaan noin 0,10 neliökilometrin kokoinen asumaton saari keskellä Välimerta sijaitsevan Maltan Mellieħan kunnassa lähellä koillista[2] Buġibban rannikkoa.[7][5]

Pyhän Paavalin saari

Pyhän Paavalin saari v.2009

Muut nimet
maltaksi Gżejjer ta' San Pawl
engl. St Paul's Island
Aikaisempia nimiä:
Selmunet t. Selmunett[1][2]
Salmonetta[3] t. Salmoneta[4]
Sijainti
Saariryhmä
Pinta-ala
0,1 km²
Väestö
Asukasluku
asumaton 1940-luvulta lähtien[2]

GeoNames-tietokannassa 2562508
Kartta

muokkaa - muokkaa wikitekstiä - muokkaa WikidataaTietolaatikon dokumentaatio

Pyhän Paavalin saarella on maailman yhden vanhimman kristillisen yhteisön historia[8] ja kristinuskolla oletetaan Maltalla olevan lähes 2000 vuoden perinteet.[9] Roomalaisten vankina ollutta apostoli Paavalia Roomaan kuljettanut purjealus haaksirikkoutui tämän saaren rannikkovesissä lokakuun loppupuolella vuonna 60 jKr., jonka vuoksi pelastuneet viettivät kolme talvikuukautta Maltalla.[10] Näin arvellaan Maltalla alkaneen kristillisen vaikutusvallan, joka on jatkunut vuosisatojen ajan. Paavi Johannes Paavali II vieraili saaressa veneellä vierailunsa aikana Maltalla vuonna 1990.[6]

Pyhä Paavali on saarivaltion suojeluspyhimys ja kerran vuodessa 10. helmikuuta maltalaiset viettävät Paavalin haaksirikon juhlapäivää, maltaksi l-Festa tan-Nawfraġju ta' San Pawl.[10][11] Se on odotettu kansallinen pyhä- ja yleinen vapaapäivä Maltalla, erityisesti Vallettassa, Marsalfornissa ja Munxarissa Gozolla.[12] Päivä on perhejuhlien aika, jolloin seurataan uskonnollisia seremonioita ja kulkueissa maltalaiset menevät tälle saarelle viettämään messua.[8]

Saaren nimi muokkaa

Pyhän Paavalin saari sijaitsee useiden pienien, puolipyöreiden sekä poukamien että niemimaiden ympäröimänä suurempien lahtien, mm. Pyhän Paavalin ja viereisen pyöreän Mistra lahden (Mistra Bay) välissä. Tämä Mellieħan rannikolta noin 80[13] metrin päässä sijaitseva maa-alue on jakaantunut kahteen osaan, joita yhdistää kapea ja matala kannas, minkä vuoksi paikan nimeä käytetään usein myös monikossa eli Pyhän Paavalin saaret.[2] Nimensä saaret ovat saaneet pyhän apostolin Paavalin noin vuonna 60 jKr. tapahtuneen raamatullisen merionnettomuuden ja sen jälkeisen oleskelun että kääntymyksen innoittamana. Joidenkin lähteiden mukaan Uuden testamentin useimmissa painoksissa ”Adrianmeren Melitaa” pidetään Pyhän Paavalin saarena[14], todetaan, että apostolia puri myrkkykäärme[15] ja että tapahtumien sijainti oli Melita-saarella[16], joka on tämän saaren roomalainen nimi.[17]

Joissakin lähteissä mainitaan, että vuonna 1575 saaret nimettiin Salomone-perheen mukaan[6], joka omisti myös läheiset maat Selmunissa nykyisen Mellieħan alueella. Saarelle viitattiin kartoissa nimellä Isola Salomonetto Isola Salomonessa, joka tarkoittaa maltan kielellä Selmunettia lähellä Selmunia, tai Isola Salomone ja Isola Salomonetto, maltan kielellä Selmun ja Selmunett. Vuonna 1576 barbareskikaapparit jahtasivat Maltan rannikolla kapteenia Marco di Mariaa, joka turvapaikkaa hakiessaan navigoi kohti Pyhän Paavalin saaren ja Maltan välistä kapeaa kanavaa. Siinä lopuksi ritarit vangitsivat merirosvot. Suurmestari Jean de la Cassière antoi saaren kapteeni di Marialle tunnustukseksi hänen rohkeudestaan ja siitä lähtien saarta kutsuttiin Tal-Barba Markuksi. Marcon kuoleman jälkeen saari siirtyi hänen perheellensä, mutta kun hänen poikansa Giovanni ja myöhemmin hänen veljenpoikansa Narduccio kuolivat taisteluissa ottomaaneja vastaan jättämättä jälkeläisiä, saari palasi takaisin ritarikunnalle.[2][18]

Saaren kuvaus muokkaa

Pyhän Paavalin saari koostuu kahdesta vierekkäisestä, geologisilta ominaisuuksiltaan erilaisesta ja kapealla kannaksella toisiinsa liitetystä osuudesta, toinen korkeampi ja alueeltaan suurempi toista. Pinta-alaltaan suuremmalla esiintyy keltaista hiekkakiviä ja savimaata, siinä seisoo Pyhän Paavalin patsas ja sen vieressä vanhat rauniot. Pienempää ja matalampaa saaren osuutta nimitetään Kvartsisaareksi täältä löytyvien niin massiivisten kvartsikerrostumien ja -laattojen kuin klastisten sedimenttikiviharjanteiden ansiosta.[19]

Tämä kalkkikivestä sedimenttisaari on melko karu ja maapinnasta suurimman osan peittävät suolaa kestävät pensaat. Rannikko on kallioista ja eteläisillä ja länsirannikolla esiintyy hyvin erilaisia luolia[19], hiekkarannat puuttuvat kokonaan. Joidenkin esi-isien tarinoiden mukaan kerran saaret omisti paroni, jolla oli tapana kasvattaa kaneja omiin metsästystarkoituksiinsa. Jossain vaiheessa kuitenkin tauti iski kaneihin ja suurin osa niistä kuoli. Saarilla oletetaan edelleen asuvan villikaneja ja useita liskoja, hyönteisiä ja lintuja. Saarille pääsee veneellä Buġibban satamasta.[20]

 
Pyhän Paavalin patsas

Pyhän Paavalin patsas muokkaa

Saaren korkeimmalla paikalla seisoo Pyhän Paavalin patsas[7], joka vihittiin käyttöön vuonna 1845. Tämä veistos on kahden kuvanveistäjän, vallettalaisen Sigismondo Dimechin (1780–1853) ja Sigismondon oppilaan, lijalaisen Salvatore Dimechin (1805–1887) työtä. Itse patsas on noin 4 metriä korkea ja sen rakentamiseen kului viisi suurta kiveä. Veistos esittää pyhää apostolia Paavalia, jolla on kirja vasemmassa kädessään pitäessä samalla oikeaa kättä ylös nostettuna. Hänen jalkansa vieressä makaa käärme, joka Apostolien tekojen kirjan mukaan puri Paavalia käteen. Patsas seisoo Francesco Spiterin tekemällä 8,3 metrin korkuisella alustalla[21], jossa on Pyhälle Paavalille, kaikkien ihmisten kirkon apostolille, mestarille ja maltalaisten suojelijalle omistettu laatta. Kivet ovat karkeaa travertiinia ja jokaisen neljänteen rivin muurausjärjestelmä on ketju. Kivien liitoksien täyttämiseen tarvittava seos koostui kalkkilaastista, hiekasta ja pozzolaanisementistä. Alustan kustannukset, mukaan lukien kuvanveistäjän palkkiot olivat 1150 scudoa ja promoottorit alkoivat kerätä rahaa patsasta varten vuonna 1843. Vuosi ennen patsaan vihkimistä syyskuussa 1844 sekä alusta että patsas olivat valmiita, mutta vain puolet tarvittavista rahoista oltiin kerätty. Koko summan kerääminen kesti vielä vuoden ja patsas vihittiin 21. syyskuuta 1845.[21][22][23]

Kansalaisjärjestön Din L-Art Helwan aloitteesta äärisääolosuhteita kestävää patsasta on entisöidy useita kertoja vuosina 1996, 2007, 2014 ja 2015, samoin on järjestetty retkikuntia saaren perusteelliseen puhdistamiseen.[2][22]

 
Kansallishistorian museossa oleva malli maalaistalosta ennen sen tuhoutumista

Elämä saarella muokkaa

Ennen toista maailmansotaa viljelijä Vincenzo Borg, lempinimeltään Ta ’Bajdafin asui saarella tornissa, jonka suurmestari Jean de Lascaris-Castellar oli rakennuttanut. Kolmikammioiseksi maalaistaloksi muutetulle rakennukselle oli ominaista alemman kerroksen voimakkaasti vahvistettu seinä, mikä antoi sille puolustustornin ulkonäön[24] ja muistutti muita Lascaris-torneja saarten rannikoilla. 1930-luvun loppuvaiheessa jo ennen sodan alkua Borg hylkäsi asunnon. Koska maalaistalo pysyi hylättynä, suuri osa ylimmäisestä huoneesta romahti ja rakennus on nykyisin raunioina.[2]

Apostoli Paavalin haaksirikko muokkaa

Apostolien tekojen luvun 27 lopussa (Apostolien teot 27:37[16]) ja luvun 28 alussa kerrotaan siitä, kuinka Caesareassa kaksi vuotta vangittuna ollutta[25] kapinallista Paavalia Thessalonikin Aristarkuksen ja Luukaksen saattamana[26][27] vuonna 60 jKr. kuljetettiin Roomaan[11] tuomittavaksi marttyyrikuolemaan keisari Neron aikana.[28][29] Ja kuinka centurion, keisarilliseen sotaväenosastoon kuuluvan sadanpäämiehen Juliuksen valvomana Paavali ja muutamaa muuta vankia nousivat purjealukseen, joka yritti talviajoa Roomaan, mutta haaksirikkoutui merimatkallansa.

Adramyttionilainen alus[10] oli purjehtinut hitaasti useita päiviä ja saapui Aleksandriasta pohjoiseen, satamakaupunkiin Lyykian Myraan.[26] Siellä sadanpäämies löysi Egyptin vilja-aluksen, joka oli lähdössä Italiaan, he nousivat laivaan[30] ja purjehtivat Knidoksen lähistölle, koska tuuli ei antanut sen mennä kauemmas (27:1-5). Sen jälkeen aleksandrialainen laiva suuntautui lounaaseen päästääkseen Kreetan eteläpuolelle. Ohitettuaan antiikki-Eleian Salmone-kaupungin edustan ja kuljettuaan vastatuulessa liki saaren rannikkoa suurin vaivoin se saapui ns. Hyviinsatamiin tai Kauniisiin Satamiin (Fair Havens), jonka lähellä oli Lasean (tai Lasaian) kaupunki ”(Apostolien teot 27: 7-8). Fair Havens olisi ollut läntisin satama, jonka Paavalin alus saattoi saavuttaa pysyessään Kreetan suojassa. Fair Havensin länsipuolella olevan niemen ulkopuolella ranta kääntyy pohjoiseen altistamalla laivat tuulille, jota yritettiin välttää, kun "paasto oli jo ohi" (Apostolien teot 27.9) eli sovituspäivän jälkeen.

 
Paavali kehottaa sadanpäämiestä ja legioonalaisia pysymään ”haahdessa” henkensä pelastukseksi. (Ap.t. 27:31).[28] Tuntemattoman tekijän illustraatio, v.1873

Kreetan jälkeen viimeistään lokakuun puoliväliin mennessä noin 274[8] tai 276[16][28] matkustajaa kuljettanut viljalaiva joutui keskelle raivokasta ja rajusti riehuvaa koillismyrskyä, josta apostoli Paavali oli yrittänyt varoittaa. Myrsky vei aluksen kurssilta ja näytti siltä, että kaikki oli menetetty. Tarina kertoo, että "kun sitten saapui neljästoista yö ja laiva heittelehti edestakaisin Adrianmerellä, noin keskiyön aikaan merimiehet aistivat jonkun maan lähestyvän." Joidenkin lähteiden mukaan toisaalta Luukas ei sano, miksi heidän mielestään maa oli lähellä, ja toisaalta että läpi myrskyn ja tuulen korviin kuului aaltojen loiskinta rantakallioita vastaan (Apostolien teot 27:27). He ottivat luotauksia ja havaitsivat, että meressä oli syvyyttä 120 jalan verran. Pian jonkin ajan kuluttua he ottivat uudelleen luotaukset ja havaitsivat, että veden syvyyttä oli enää 90 jalkaa. Pelästyessä, että he voisivat murskautua kallioita vasten, merimiehet pudottivat perässä neljä ankkuria ja rukoilivat ja toivoivat aamunkoittoa tai päivänvaloa (Apostolien teot 27:29). Tämän jälkeen Apostolien tekojen kirja (39) kuvaa tapahtunutta, että "kun alkoi olla valoisaa, he eivät tunnistaneet edessä näkyvää maata, mutta huomasivat lahden, jonka hiekkaiseen rantaan he päättivät ohjata laivan, jos mahdollista." Leikkaamalla ankkurit ne jätettiin mereen.[16] Laiva iskeytyi hiekkasärkkään ja alkoi hajota. Aluksella olevat lähes 300 miestä uivat henkensä edestä ja ihmeen kaupalla kaikki selvisivät maihin.[8][31][32]

Joidenkin lähteiden mukaan Apostolien tekojen luvun 28 tarina paljastaa[8], että kun Paavali, Luukas ja muut olivat turvallisesti rannalla, he saivat tietää, että saarta kutsuttiin ”Melitaksi” (Maltaksi, Apostolien teot 27:41 - 28: 1).[16] Ja että siellä asuneet ihmiset osoittivat suurta ystävällisyyttä, he tekivät tulen ja kutsuivat kaikkia haaksirikkoutuneita lämmittämään itseään. Silloin ihmisten kerätessä polttopuita[33] ja sytytettäessä nuotioita, tuli myrkyllinen käärme piilopaikastaan, kietoutui Paavalin käsivarteen ja puri häntä (28: 1-6).[13] Paikalliset olivat tämän silminnäkijöitä, he tiesivät hyvin, kuinka myrkyllinen kyseinen käärme oli, ja heidän pakanalliset uskomuksensa saivat heidät ajattelemaan, että Paavalin on oltava paha mies, johon ei voitu luottaa. Ja että epäilemättä tämä mies on murhaaja, jonka ”oikeuden jumalatar” oli vihdoin saanut kiinni[11] ja jota jonkinlaisen oikeudenmukaisuuden, tuntemattoman voiman tai jopa kohtalon kautta rangaistaan synneistään[16], vaikka hän selvisi myrskystä merellä. Paikalliset odottivat apostolin turpoavan ja kuolevan, mutta pian oli selvää, ettei myrkky vaikuttanut häneen, ja tätä pidettiin merkkinä siitä, että hän oli itse asiassa erityinen mies ja hyvä ihminen, jopa uskottiin hänen olevansa jumala (Apostolien teot 28: 5).[15] Tämä kohtaus on kuvattu monissa uskonnollisissa taideteoksissa[9], jossa taustalla usein näkyy myrskyisä Välimeri ja pieni majakka kalliolla.[16] Vietettyään Maltalla kolme kuukautta, Julius järjesti matkan saarella talvehtivalla Aleksandrian vilja-aluksella[34], jolla he pääsivät jatkamaan matkaansa Roomaan (Apostolien teot 28:13, 14) ja purjehtivat Syrakusan satamaan Sisiliaan (myös jakeet 11 - 12).[16]

Haaksirikon vaikutus muokkaa

Apostolin Paavalin uskotaan tuoneensa kristinuskon Maltalle, jolla paikalliset asukkaat palvoivat omia esihistoriallisia jumalia.[31][35] Vaikka jotkut kiistävät tämän legendan ja toteavat todisteiden kristinuskosta tulevan vasta myöhemmästä vaiheesta. Arkeologiset todisteet tukevat seikkaa, että Malta oli yksi ensimmäisistä Rooman siirtokunnista, jossa käännyttiin kristinuskoon ja aikoinaan täällä oli täysin kristitty yhteisö.[17] Varhaisin asiakirja, jossa mainitaan Paavalin haaksirikosta, on kirjoitettu yli neljäsataa vuotta tapaturman jälkeen.[36] Joidenkin lähteiden mukaan maltalaiset ovat ylpeitä siitä, että apostoli kävi heidän saarellaan ja käännytti heidät ensimmäisten joukossa kristinuskoon.[31]

Lähellä rantaa, jonne haaksirikkoutuneet pääsivät, oli saaren ylimmälle roomalaiselle virkamiehelle Publiukselle[9] kuuluva kiinteistö. Hän toivotti miehet tervetulleeksi ja kohteli heitä ystävällisesti kolmen päivän ajan. Kuten tapahtui, Publiuksen isä sairastui vakavasti kuumeeseen ja punatautiin (joiden lähteiden mukaan malariaan[16]). Paavali meni Publiuksen taloon ja rukoili hänen puolestaan, pani kätensä hänen päällensä ja paransi hänet. Sitten Publiuksen sanotaan kääntyneensä kristinuskoon ja hänestä tuli ensimmäinen Maltan piispa. Mdinan katedraalin[9] tai 1600-luvulta peräisin Paavalin tervetuliaiskappelin uskotaan sijaitsevan paikalla, jossa Publius majoitti Paavalin kolmeksi päiväksi.[31] Sitten kaikki muut saaren sairaat ihmiset tulivat ja paranivat. Tämän seurauksena maltalaiset kastettiin ja kun oli aika purjehtia pois saarelta, ihmiset toimittivat Paavalia ja hänen seuruetta varten kaiken matkalle tarvittavan.[37]

Tarinan mukaan apostoli pakeni turvaan luolaan, joka tunnetaan nykyisin nimellä Pyhän Paavalin luola eli St Pauls Grotto Rabatissa, ja sitä on pidetty pyhänä paikkana Maltalla.[9] Myös uskomus apostolin toimesta siunatusta maasta oli johtanut siihen, että saaren asukkaat käyttivät apostolin luolasta löytyvää kalkkikiveä parantamaan myrkyllisten eläinten puremia ja alkoivat myydä jauhettuja tuotteita lääkkeinä kaikkialla Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa.[13] Sen jälkeen maltalaiset Terra Sigillata Melitensisen jauhettu kalkkikivi luolasta, jota uskotaan liittyvän Pyhää Paavalin oleskeluun Rabatissa, Linguae Melitensis mm. fossiiliset hainhampaat ja joukko muita kivettyneitä esineitä olivat tärkeitä lääkevientiä vuosisatojen ajan.[15] Maltalla on katakombeja, joista on löytynyt todisteita kristinuskosta ajanlaskumme varhaisilta vuosisadoilta, mm. Salinan katakombeista ensimmäiseltä vuosisadalta.[31] Lisäksi Mdinasta löytyy Pyhän Paavalin katakombeja[38], joita roomalaiset käyttivät 4. vuosisadalle jKr.[13] Nykyään Maltan kansalaisia pidetään Euroopan uskonnollisimpina, koska vuonna 2015 heistä 98 prosenttia oli katolisen kirkon jäseniä.[8]

Tosiseikkoja haaksirikosta muokkaa

Talviajoon liittyvää Välimerellä muokkaa

Keisarin Claudiuksen hallituskaudelta lähtien Rooman kaupungin selviytyminen riippui laivastosta, joka toi viljaa Aleksandriasta[39], mutta purjehtiminen Jom kippurin jälkeen (Apostolien teot 27: 9) oli keskellä ”vaarallisinta” aikaa ja talvella Välimerellä ei purjehtinut laivoja. Joissakin lähteissä väitetään, että sotilasteoreetikon Vegetiuksen De re militarin mukaan purjehdus Välimerellä 15. syyskuuta jälkeen oli vaarallista ja 11. marraskuuta jälkeen mahdotonta.[39] Lokakuun loppupuolella Aleksandriasta suoraan luoteeseen Roomaan oli tavatonta purjehtia. Vallitseva länsituuli pakotti Egyptistä Roomaan purjehtivat alukset seuraamaan epäsuoraa reittiä nykyisen Turkin etelärannikon satamien kautta. Niistä Myran satama oli yksi muinaisen Välimeren suurimmista satamista ja siksi oli järkevää, että Paavali ja muut jättivät siinä rannikkoaluksen ja nousivat suurempaan vilja-alukseen Rooman-matkansa viimeistä osuutta varten. Matkan Fair Havens-nimiseen satamaan olisi voinut tehdä yhdessä päivässä suotuisalla tuulella, mutta sen kesto useitakin päiviä vahvistaa, että Välimeren vallitsevan tuulen suunta oli muuttunut ja alkusyksystä se usein kääntyy "koilliseksi" eli voimakkaaksi talvituuleksi. Toisaalta hydrologin T. A. B. Sprattin väitetään vuonna 1853 vahvistavan, että Fair Havensin satama oli ”sopimaton talvehtimiseen”, koska talviset itä- ja kaakkoistuulet puhaltavat suoraan satamaan. Toisaalta nykyaikaiset tutkimukset paljastavat, että kyseessä oli turvallinen talvisatama[26], mutta siitä huolimatta jatkettiin matkaa.[39] Luukas viittasi, että sadanpäämiehen Juliuksen päätöksestä, mutta koska tämä oli yksityinen eikä merivoimien alus, jotkut tutkijat väittävät, että tämä ratkaisu oli kapteenin tekemä. Rooman kaupungissa oli siihen aikaan talvikuukausina jatkuva ruokapula ja niille laivanvarustajille, jotka osallistuivat elintärkeään viljakauppaan Egyptin ja Rooman välillä uskaltaessa purjehtia myöhään kaudella, keisari Claudius oli tarjonnut huomattavaa lisähyvitystä. Tämä on saattanut olla syy kapteenin päätökseen. Meteorologiset todisteet osoittavat, että äkillinen koillistuuli voimakkaimmillaan puhalsi myöhään syksyllä Välimeren itäosassa.

Tapahtumapaikka ja neljää ankkuria muokkaa

 
Pyhän Paavalin saari, Mellieħa, Malta

Maltan pohjoispuolella olevaa Pyhä Paavalin saarta ja Pyhän Paavalin lahtea eli St. Paul’s Bayta aivan siinä vieressä pidetään yhtenä mahdollisena raamatullisen haaksirikon paikkana, koska näin uskottiin noin 1200 vuotta sitten.[32] Koska alueella on jonkun verran kalliorantaa ja puuttuvat varsinaiset hiekkarannat[7], muutamia muitakin paikkoja, mm. lähellä Salinan suola-altaita[40] tai Maltan kaakkoisrannikon Pyhän Tuomaksen lahtea e. St. Thomas Bay:tä on pidetty todennäköisinä vaihtoehtoina.[31][32] Pyhän Tuomaksen lahden ehdokkuutta oletettavasti tukee se, mikseivät Paavalin kanssa haaksirikkoutuneet kokeneet merimiehet olisi tunnistaneet jo kuljettuja Maltan satamia, jotka sijaitsevat saaren pohjoispuolella. Se, että he eivät tunteneet maastoa, jossa alus haaksirikkoutui, viittaa siihen, että he eivät rantautuneet Maltan pohjoispuolelle.[41] Onnettomuuspaikka Melita saattoi olla myös Adrianmeren saari, jota nykyään tiedetään nimellä Mljet (Meleda)[33], koska toisella vuosisadalla jKr. niin Pausaniaksen kuin Ptolemaioksen väitetään mainitsevansa Sisilian ja Kreetan eteläpuolista Välimerta "Adriaksi"[36] ja roomalaisaikana sen katsottiin ulottuvan paljon kauemmas etelään[11] merialueella Italian, Kreikan ja Afrikan välillä.[30]

Alus kesti yhden historian pahimmista ja ainutlaatuisimmista myrskyistä, jota kutsuttiin koillismyrskyksi, Euraquiloksi[36] t. Euroclydoniksi, nykynimeltään Gregale.[42] Tarinan mukaan myrsky oli niin raivoisa, että köydet oli kiinnitettävä aluksen alle, jotta lankku ei pääse irtoamaan, ja takila eli "aluksen varusteet", johon sisältyi isopurje, oli heitettävä mereen.[32]. Jokainen oli niitä vaiheita, jotka olisi toteutettu muinaisen aluksen turvaamiseksi myrskyssä. Ruorimiehet käskivät selvittää syvyyden. Ensimmäisellä vuosisadalla Rooman aikoina äänilaite oli kellon muotoinen esine, joka oli kiinnitetty köyteen. Luotauslaite pudotettaisiin yli laidan, jotta merimiehet voisivat määrittää veden syvyyden. Ensimmäinen kirjattu syvyys oli 20 syltä eli n. 36 metriä (useimmin mainittuna 120 jalkaa). Toinen luotaus tehtiin ja syvyys oli 15 syltä e. 27 metriä (90 jalkaa). Aluksen kapteeni tiesi lähestyvänsä maata ja hän antoi käskyn pudottaa neljä ankkuria. Raamattu kuvaa lahden, jossa näkyy ranta ja siinä riutta ja niiden molemmalla puolella merta. Joten tapahtumapaikan etsinnöissä voidaan valtaosan Maltan saariston rannikosta jättää huomiotta, koska suurin osa siitä on kallioaluetta. Ennen haaksirikkoa aluksen viimeinen tiedossa oleva sijainti oli Kreetan etelärannikolla, jolloin alus olisi tehnyt jonkin verran länsi-luoteeseen kaarevan matkan kohti Maltaa.[32] Samassa kun miehistö pelkäsi aluksen ajautumista Syrtinlahdelle, miehet ilmeisimmin yrittivät niin paljon kuin pystyivät sen suuntaamaan pohjoiseen, mutta tosiasiassa he purjehtivat luoteeseen kohti saaren kaakkoisosaa. Näin ollen ainoa niiden raamatullisten kertomusten kanssa yhteensopiva lahti tällä alueella on Pyhän Tuomaksen lahti.[8]

Väitetyn Pyhän Paavalin myytin tueksi monet aloittelevat seikkailijat ryhtyivät sukeltamaan yrittäessään löytää todisteita raamatussa kuvattuihin tapahtumiin. Ei voitu vahvistaa paikkansapitäväksi, voisiko nuo Apostolien tekojen 27 luvussa mainitut ankkurit säilyä koko tämän pitkän ajanjakson. Pyhän Paavalin oletetaan purjehtivan Aleksandrian viljalaivalla, joka oli aikojensa suurimpia ja suunnilleen 1800-luvun alun purjealuksen kokoinen.[36] Bible Archaeology Search and Exploration (BASE) -instituutti uskoo löytäneensä todisteita haaksirikosta.[43] Instituutin presidentti Bob Cornuke joissakin lähteissä arvelee ensimmäisen vuosisadan Aleksandrian viljalaivan ankkurien olleen noin 3,65 m (12 jalkaa) pitkät ja valmistettu kokonaan puusta, mutta ankkurikanta tai ankkurin poikkitanko olisi kiinteää lyijyä. Puu hajoaisi eikä säilyisi meressä niin useiden vuosien aikana, mutta lyijyinen poikkipalkki kestää loputtomiin. Cornukea jonkin verran mietityttää kuinka onnistuisi löytää neljää ankkuria jostain tietystä paikasta noin 130 miljoonan meripeninkulman laajuisella merenpohjalla. Osviittana voi pitää riuttaa tai hiekkarantaa, jossa "kaksi merta kohtaavat" ja merenpohja on noin 90 jalan syvyydessä.[8]

Amerikkalainen Bob Cornuke kertookin, kuinka useat 1960-luvun nuoret maltalaiset keihäskalastajat paineilmasylinterit selässään pääsivät meren syvyyksiin, jossa Pyhän Tuomaksen lahdessa lähellä Muxnar Reefiä[8] pohjahiekkaan juuttuneena makasi neljän valtavan roomalaisankkurin lyijytangot kelluvan merilevän punoksessa. Nämä sukeltajat eivät kuitenkaan ajatelleet, että esineet voisivat olla peräisin raamatullisesta aluksesta, koska legenda haaksirikosta Pyhän Paavalin lahdella oli pysyvästi kaiverrettu Maltan kulttuuriin. Sen vuoksi mistä tahansa muusta lahdesta löydettyjen ankkurien ei voitu nähdä olevan Paavalin alukselta. Cornukella oli kestänyt yli kaksi vuotta löytääkseen nämä nuorten kalastajien maihintuodut ankkurit. Joidenkin mukaan vain yksi n. tonnin painoinen ankkuri oli säilynyt ehjänä.[44] Toisaalta yksi[8] tai kaksi[44] ankkureista oli ehditty metalliromuna sulattaa sukelluspainoja varten. Ja toisaalta kolmas menetettiin tai kaksi ankkureista oli luovutettu Maltan virkamiehille ja neljäs oli yksityisen henkilön, sukeltajan lesken omistuksessa. 1960-luvulla löytyneiden Pyhän Tuomaksen lahden muinaisten ankkureiden vakuutettiin kuuluneen Pyhää Paavalia kuljettaneelle alukselle[8] sen jälkeen, kun Maltan yliopiston tutkimukset ja antiikki Rooman asiantuntija professori Bonanno totesivat jäännöksien olevan roomalaista alkuperää.[32][44] Tällä hetkellä ankkurit ovat Vallettan merimuseon kulmalla ja ovat merkitty "roomalaisten ankkureiksi".[13]

Joidenkin lähteiden mukaan muutaman metrin päässä Salinan Għallis-tornista Salina-lahdella Koillis-Maltalla vuonna 2005 törmättiin yhden tonnin lyijyankkuriin. Pelkkä koko ja paino vahvistaisivat sen, että tämän on pitänyt kuulua suurelle alukselle. Mielenkiintoisin ankkurissa oli, kun se nostettiin hiekasta, sen vuosiksi hiekkaan painautuneessa kyljessä paljastuivat Isis ja Sarapis-kirjoitukset.[44] Nämä Egyptin kreikkalaisten jumalten nimet viittasivat laivaan, joka oli peräisin Pyhää Paavalia kuljettaneen alkuperämaasta. Vaikka löytö ei vielä ole todisteena Paavalin haaksirikosta, silti Salinan lahdessa löytyy enemmän arkeologisia esineitä, kun Pyhän Paavalin tai Pyhän Tuomaksen vesissä, mikä tekee Salinasta todennäköisemmän tapahtumapaikan.[40]

Myrkkykäärme muokkaa

Maltan eläimistöä ja kasvistoa tutkineet pitävät ongelmana tietojen puuttumista siitä, että olisiko saarilla koskaan ollut myrkyllisiä käärmeitä[14], vaikka niissä oli todella monia myrkyllisiä organismeja, jotka jopa kykenisivät tappamaan ihmisen. Voiko Raamatussa kuvattua Melitan saarta pitää Maltana, josta puuttuvat tiedot elinpaikkana myrkkykäärmeille, jotka kykenisivät aiheuttamaan niin vakavia oireita, kun uhrin "turpoamista tai kuolleena maahan kaatumista" (Apostolien teot 28: 5). Vuosisatoja myöhemmin ja vielä nykyäänkin Raamatun lukijat luottavat alkuperäiskansojen asiantuntemukseen ja uskovat heidän käärmelajintuntemuksensa olevan todisteena ihmeen oikeellisuudesta. Tarkempia todisteita myrkyllisten käärmeiden maltalaisesta kotoperäisyydestä ei ole ja sen takia yleiseksi syyksi uskotaan, että Pyhän Paavalin saarnaamisen myötä kaikki saaren myrkylliset olennot menettivät myrkkynsä. Atoksisuus vuorostaan aiheutti käärmeiden, skorpionien ja Maltan saarten kaiken myrkyllisen eläimistön menehtymisen. Jopa väitettiin, että apostolin toimesta siunattu saarivaltion maa absorboi toksiinit kaikista siellä elävistä myrkyllisistä olennoista.[15]

 
Leopardikäärme
 
Hietakyy Italiassa

Kohtuullisempi selitys on, että siellä olisi voinut olla myrkyllinen maltalainen käärme, joka sittemmin on kuollut sukupuuttoon, kun oli menettänyt kykynsä saalistaa myrkyllä, tai sen saalistaja saapui saarelle sen jälkeen, kun Pyhä Paavali oli vieraillut siellä.[33] Vaarallisesta alkuperäiskannasta puuttuvat kuitenkin todisteet, fossiilit, dokumentointi ym. ja puuttuvat merkinnät sukupuuttoon liittyvistä tapahtumista, kuten saalistajan tai voimakkaasti kilpailevien lajien maahantuonnista. Vaihtoehtoinen selitys olisi, että Maltalle tuotujen puiden mukana tietty käärme olisi voinut saapua saarille, koska matelijat leviävät meren yli ajopuissa roikkumalla. Maltalla kirjatut käärmelajit eivät olisi kuitenkaan voineet saada miestä "turpoamaan, kaatumaan ja kuolemaan". Useimmat maltalaiset ovat tunnistaneet purijan tarhakäärmeisiin kuuluvaksi ”il- lifgħa” eli myrkyttömäksi leopardikäärmeeksi (Zamenis situla). Joten joidenkin lähteiden mukaan paras selitys kohtaukseen on se, että yksi myrkyllisimpiä Euroopan käärmelajia löytyy Melitan saarella, mutta se ei ole Malta, vaan Adrianmeren saari lähellä Dubrovnikia[40], jota nykyään tunnetaan nimellä Mljet (Meleda).[33] Tällä saarella asuvan hietakyyn pureman oireet ovat samoja kuin Apostolien teoissa ilmoitetut. Välitön "turvotus" e. hemorraagisen eli verenvuotoisen turvotuksen kehittyminen ja "kaatuminen" heikkouden tai huimauksen takia, jota seuraa verenkiertosokki, sisäinen verenvuoto ja hengitysteiden tukkeutuminen, jotka kaikki johtaisivat kuolemaan, jos niitä ei hoideta asianmukaisesti. Populaation kurissapitoa varten saarelle tuotiin vuodesta 1910 lähtien saalistajia eli mangusteja.[14][45] Tämä Melita saari jäisi kauas tavanomaisesta reitistä Aleksandriasta Italiaan.[34]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b Gżejjer Selmunett (Selmunettin saaret) geonames.org. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g Jillian Mallia: Must visit this week: the little known St Paul’s Islands (aka Selmunett). The island has quite the history under its belt. (Täytyy käydä tällä viikolla: vähän tunnetut Pyhän Paavalin saaret (alias Selmunett). Saarella on melko historia) 23.5.2019. GuideMeMalta.com. Viitattu 19.10.2020.
  3. ↑ a b Randall Niles: Location of Paul’s Shipwreck on Malta (Paavalin haaksirikon sijainti Maltalla) drivethruhistoryadventures.com. 7.11.2018. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  4. ↑ a b Melita in Easton's Bible Dictionary. Melita in Fausset's Bible Dictionary. Melita in Hitchcock's Bible Names. Melita in Naves Topical Bible. Melita in Smiths Bible Dictionary. Melita in the Bible Encyclopedia – ISBE. Melita Scripture - Acts 28:1 (Melita Eastonin Raamatun sanakirjassa. Melita Faussetin Raamatun sanakirjassa. Melita Hitchcockin Raamatussa. Melita Navesin ajankohtaisessa raamatussa. Melita Smiths Bible Dictionary -sivustossa. Melita Raamatun tietosanakirjassa - ISBE. Melitan kirjoitukset - Apostolien teot 28: 1) Bible History. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  5. ↑ a b St Paul's Island (Pyhän Paavalin saari) mapcarta.com. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  6. ↑ a b c Jimmy Muscat: Mellieħa - An introduction to a destination for all seasons. Mellieħa. Position and Early History (Mellieħa - Johdatus määränpäähän kaikkina vuodenaikoina. Mellieħa. Asema ja varhainen historia) 2012. Kunsill Lokali Mellieħa. Arkistoitu 27.8.2014. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  7. ↑ a b c St Paul’s Island (Pyhän Paavalin saari) howtomalta.com. Arkistoitu 26.10.2020. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  8. ↑ a b c d e f g h i j k Searching for Paul's Shipwreck on Malta (Paavalin haaksirikkoa etsimässä Maltalla) 30.01.2015. CBNNews. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  9. ↑ a b c d e St. Paul in Malta (Pyhä Paavali Maltalla) visitmalta.com. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  10. ↑ a b c Feast of St. Paul's shipwreck in Malta in 2021 (Pyhän Paavalin haaksirikon juhla Maltalla vuonna 2021) Office Holidays. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  11. ↑ a b c d Feast of St Paul’s Shipwreck 2021, 2022 and 2023 (Pyhän Paavalin haaksirikon juhla 2021, 2022 ja 2023) Public Holidays. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  12. ↑ St Paul’s Shipwreck (Pyhän Paavalin haaksirikko) Book of Days Tales. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  13. ↑ a b c d e The Story of St Paul in Malta (Pyhän Paavalin tarina Maltalla) mercuryholidays.co.uk. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  14. ↑ a b c John Burger: Did St. Paul really land on the island of Malta? (Rantautuiko Pyhä Paavali todella Maltan saarelle?) 17.06.19. Aleteia. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  15. ↑ a b c d Stephan Mifsud: Which viper bit St Paul in Malta? (Mikä käärme puri Pyhää Paavalia Maltalla?) 19.2.2014. Times of Malta. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  16. ↑ a b c d e f g h i Malta and the Apostle Paul (Malta ja apostoli Paavali) Bible Study. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  17. ↑ a b The St Paul’s Shipwreck In Malta: How It Changed The Nation (Pyhän Paavalin haaksirikko Maltalla: miten se muutti kansan.) 09.2.2016. InterContinental Malta. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  18. ↑ Kenneth Zammit Tabona Collection Set B. St Paul’s Island and a galley captain of the Knights (Kenneth Zammit Tabonan kokoelma B. Pyhän Paavalin saari ja ritarikapteenit) dinlarthelwa.org. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  19. ↑ a b St Paul's Island Malta and Quartz Island (Malta Pyhän Paavalin ja Kvartsisaari) 25.8.2010. everythingselectric.com. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  20. ↑ St. Paul's Islands (Pyhän Paavalin saaret) maltabookers.com. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  21. ↑ a b St Paul's statue under repair after new weather damage (Pyhän Paavalin patsas on korjauksessa uusien säävaurioiden jälkeen) 30.5.2015. Times of Malta. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  22. ↑ a b St. Paul’s Statue, St Paul’s Island. InHistoric Landmarks (Paavalin patsas, Pyhän Paavalin saari. Historialliset maamerkit) dinlarthelwa.org. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  23. ↑ St Paul statue to be restored again (Pyhän Paavalin patsas palautetaan jälleen kerran) 18.8.2014. timesofmalta.com. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  24. ↑ Edward Said: Ancient farmhouse collapsing (Muinainen maalaistalo romahtaa) 17.9.2012. timesofmalta.com. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  25. ↑ Shipwrecked on an Island (Haaksirikkoutunut saarella) Jehovah’s Witnesses Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  26. ↑ a b c Evidence and Paul's Journeys. The Apostle Paul's Shipwreck. An Historical Examination of Acts 27 and 28. (Todisteet ja Paavalin matkat. Apostoli Paavalin haaksirikko. Apostolien tekojen 27 ja 28 historiallinen tarkastelu.) jeffersonwhite.com. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  27. ↑ Apostle Paul Life, Teaching & Theology. The Companions of Paul & Biblical Persons Related to Paul (Apostolin Paavalin elämä, opetus & teologia. Paavalin kumppanit & Paavaliin liittyvät raamatulliset henkilöt) Christian Pilgrimage Journeys. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  28. ↑ a b c Raamattu – Koivuniemen raamattuhaku ja nettiraamattu. Kirkkoraamattu 1933/38, Biblia 1776, Ruotsi Bibeln 1917, Englanti KJV 1789. Apostolien teot:27: … Kustannusosakeyhtiö Koivuniemi. Viitattu 19.10.2020.
  29. ↑ Apostolit Pietari ja Paavali 29.6. Taustatietoja. Pyhä apostoli Paavali. Ortodoksinen uskontokirja -sarja. Opettajan aineisto. Opetushallitus. Viitattu 19.10.2020.
  30. ↑ a b Paavalin matka Roomaan 22.1.2009. raamatturyhmä. Viitattu 19.10.2020.
  31. ↑ a b c d e f Paavalin jalanjäljet Maltalla hyviauutisia.wordpress.com. Viitattu 19.10.2020.
  32. ↑ a b c d e f Bob Cornuke: The Lost Shipwreck of Paul. Miracle at Malta (Paavalin kadonnut laivanhtylky. Ihme Maltalla) 01.6.2003. Koinonia House. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  33. ↑ a b c d Fr. Charles Grondin: St. Paul and the Malta Snakes (Pyhä Paavali ja Maltan käärmeet) catholic.com. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  34. ↑ a b Melita biblehub.com. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  35. ↑ St. Paul's Bay (Pyhän Paavalin lahti) Malta.com. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  36. ↑ a b c d Evidence and Paul's Journeys. The Apostle Paul's Shipwreck: An Historical Examination of Acts 27 and 28 - page 2 (Todisteet ja Paavalin matkat. Apostoli Paavalin haaksirikko: historiallinen tutkimus teoista 27 ja 28 - sivu 2) jeffersonwhite.com. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  37. ↑ Paul on the Island of Malta (Paavali Maltan saarella) biblegateway.com. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  38. ↑ Howard Kramer: Church of St. Paul’s shipwreck (Pyhän Paavalin haaksirikon kirkko) thecompletepilgrim.com. 01.6.2014. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  39. ↑ a b c Fair Havens, Crete (Fair Havens, Kreeta) bibleplaces.com. Viitattu 15.10.2020. (englanniksi)
  40. ↑ a b c ElaineGeradaGatt: The mystery of St Paul’s shipwreck (Pyhän Paavalin haaksirikon mysteeri) 13.12.2014. um.edu.mt. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  41. ↑ J-P Mauro: Experts believe they have found an anchor from St. Paul’s shipwreck (Asiantuntijat uskovat löytäneensä Pyhän Paavalin laivahylyn ankkurin) 21.9.2019. aleteia.org. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  42. ↑ The Editors of Encyclopaedia Britannica: Gregale wind (Gregale tuuli) Encyclopaedia Britannica. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  43. ↑ James Rogers: Biblical shipwreck discovery? Anchor from St. Paul’s shipwreck identified, researchers claim (Raamatun haaksirikon löytäminen? Tutkijat väittävät Pyhän Paavalin haaksirikon ankkurin olevan tunnistettu) 18.9.2019. Fox News. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  44. ↑ a b c d Henry Holloway: Biblical shipwreck of St Paul 'found' as holy ship's anchor unearthed off Malta. BASE Institute have claimed that they identified one of the anchors of St Paul's sunken ship (Pyhän Paavalin raamatullinen haaksirikkopaikka 'löydettiin', kun pyhä laivanankkuri paljastui Maltan edustalla. BASE-instituutti on väittänyt löytäneensä yhden Pyhän Paavalin uponnut aluksen ankkureista) 19.10.2019. dailystar. Viitattu 15.10.2020. (englanniksi)
  45. ↑ Julian Bonnici: Did St Paul’s Shipwreck Really Happen In Malta? One Maltese Scholar Doesn’t Think So (Tapahtuiko Pyhän Paavalin haaksirikko todella Maltalla? Yksi maltalainen tutkija ei ajattele niin) 19.6.2019. Lovin Malta. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Maltan saaret
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pyhän_Paavalin_saari&oldid=21741148”