Kalkkilaasti on laastia, joka on sekoitettu kalkista, hiekasta ja vedestä. Laastin runkoaineena on hiekka, joka ottaa vastaan laastiin kohdistuvan kuormituksen paineen. Kalkki puolestaan on sidosaine, joka sitoo hiekkarakeet yhteen ja kiinnittää laastin kiviin tai tiiliin. Vesi vaikuttaa laastin työstettävyyteen, ja se muodostaakin sidosaineen kanssa juoksevan seoksen.[1]

Keskiajalla kalkkilaastissa oli runsaasti kalkkia hiekkaan verrattuna. Laastissa oli lisäksi sen lujittamiseksi ja kuivumisen nopeuttamiseksi karvoja, hiiltä ja tiilimurskaa.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b Tiilen historiaa Suomessa Museovirasto. Viitattu 12.3.2010.