Wikipedia

Polygnotos

(Ohjattu sivulta Polygnotus)
Tämä artikkeli käsittelee taidemaalaria. Polygnotos oli myös vaasimaalari.

Polygnotos (m.kreik. Πολύγνωτος, Polygnōtos, lat. Polygnotus; 400-luku eaa.) oli antiikin kreikkalainen taidemaalari, joka oli kotoisin Thasoksesta. Hän oli yksi klassisen kauden alkupuolen merkittävimmistä taidemaalareista.[1]

Polygnotos
Πολύγνωτος
Henkilötiedot
Syntynyt400-luku eaa.
Thasos
Kuollut400-luku eaa.
Ammatti taidemaalari
Taiteilija
Kuuluisimpia töitä Knidoslaisten leskhen maalaukset, Stoa poikilen maalaukset

Elämä muokkaa

Polygnotos oli kotoisin Thasoksen kaupungista samannimiseltä saarelta, ja kuului thasoslaista alkuperää olleiden taidemaalareiden sukuun, joka oli tullut Ateenaan ja harjoitti siellä taidettaan. Heidän taiteensa alkuperä oli todennäköisesti muiden Aigeianmeren saarten taidemaalareiden tavoin joonialaisessa koulukunnassa. Polygnotoksen isä oli Aglaofon, joka toimi myös hänen opettajanaan. Polygnotoksella oli veli Aristofon, jolla oli poika Aglaofon nuorempi. Myöhemmin Polygnotos sai maalaustöidensä ansiosta Ateenan kansalaisuuden, minkä vuoksi häneen viitataan joskus myös ateenalaisena.[1][2]

Plinius vanhempi sanoo Polygnotoksen toimineen 90. olympiadin aikaan eli vuonna 420 eaa. Tarkempi ajoitus saadaan Plutarkhokselta, joka kertoo Polygnotoksen olleen läheinen Kimonin ja tämän sisaren Elpiniken kanssa. Koska Kimon alisti Thasoksen Ateenan valtaan, on mahdollista, että Polygnotos tuli Ateenaan Kimonin mukana tämän palatessa Thasoksen sotaretkeltä. Tällöin Polygnotos olisi tullut Ateenaan 79. olympiadin toisena vuonna eli vuonna 463 eaa., jolloin hänellä on jo täytynyt olla jonkin verran mainetta taiteilijana, koska Kimon halusi ottaa hänet suojelukseensa.[1][3] Hänen iäkseen tuossa vaiheessa voidaan arvioida noin 25–35 vuotta, ellei enemmänkin; ja tämä sopii hyvin yhteen muiden hänen ajoitustaan koskevien viitteiden kanssa. Pausanias nimittäin sanoo, että Polygnotos oli tehnyt maalauksia erääseen Ateenan Akropoliin Propylaiaan liittyneeseen kammioon. Nämä maalaukset ovat todennäköisesti olleet ennemmin seinä- kuin paneelimaalauksia, jolloin ne olisi tehty noin vuosina 437–432 eaa., mikä tarkoittaa hänen toimineen vielä melkein peloponnesolaissodan alussa. Lisäksi Platonin Gorgiaassa mainitaan ”Aristofon Aglaofonin poika ja tämän veli” tavalla, joka antaa ymmärtää heidän olleen tuon ajan merkittävimmät taidemaalarit.[1][4] Gorgias vaikutti Ateenassa vuosina 427–426 eaa., jolloin Polygnotos olisi elänyt vielä ainakin tuolloin. Tällöin Polygnotos olisi voinut syntyä joskus vuosisadan alkupuolella, noin vuonna 500–490 eaa., ja kuollut joskus vuoden 426 eaa. jälkeen.[1]

Polygnotoksen huippukausi ajoittuu hänen Ateenan tulonsa ja Kimonin kuoleman väliseen aikaan eli noin vuosiin 463–449 eaa. Kimon käytti häntä Ateenaan rakennuttamiensa julkisten rakennusten, kuten Theseion, Anakeion ja Stoa poikile, kaunistamiseen maalauksilla. Häntä ei kuitenkaan mainita Akropoliille toteutettujen vielä merkittävämpien rakennushankkeiden, jotka tehtiin Perikleen aikana ja kuvanveistäjä Feidiaan taiteellisella ohjelmalla, yhteydessä. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että hän toimi noihin aikoihin Delfoissa, johon rakennettiin tuolloin muun muassa hänen koristelemansa Knidoslaisten leskhe. Jo mainitun Pausaniaan kohdan perusteella Polygnotos palasi Ateenaan noin vuonna 435 eaa. toteuttamaan maalauksia Akropoliin Propylaiaan. Lisäksi Polygnotoksen tiedetään toimineen ainakin Plataiaissa ja Thespiaissa.[1]

Maalaustaiteen alalla Polygnotoksen tärkeimpiä aikalaisia hänen jo mainittujen sukulaistensa ohella olivat Mikon, Panainos, Onatas, Dionysios, Timagoras ja Agatharkhos. Polygnotoksen oppilaita ei mainita, mutta voidaan olettaa, että hän opetti veljeään Aristofonia ja tämän poikaa Aglaofonia.[1][5]

Polygnotoksen voidaan havaita olleen melko täsmälleen Feidiaan aikalainen ja toimineen aivan samaan aikaan. He työskentelivät yhdessä ainakin Plataiain Athene Areian temppelissä, jossa Polygnotos ja Onatas maalasivat pronaoksen seinät ja Feidias teki Athenen kulttipatsaan. Tämä ajoittuu noin vuoteen 460 eaa. tai hieman myöhemmin. Propylaiassa Polygnotos osallistui tämän viimeisen Feidiaan valvonnassa tehdyn rakennuksen koristeluun. On mahdollista, että aikakauden nopeat edistysaskeleet kuvanveistossa liittyivät läheisesti yhteen saman ajan edistysaskeliin maalaustaiteessa, ja olivat ehkä seurausta yhteisistä aikaansaavista syistä. Feidiaan voidaan kuitenkin katsoa vieneen veistostaiteen jo lähelle täydellisyyttään, kun taas maalaustaide kehittyi vielä merkittävästi Polygnotoksen jälkeen.[1]

Sekä Plinius että Harpokration sanovat, että Polygnotos teki maalauksensa Ateenassa ilman palkkaa. Pliniuksen mukaan häntä arvostettiin tämän vuoksi enemmän kuin palkkaa ottaneita taiteilijoita. Harpokration taas sanoo, että hän sai tämän vuoksi Ateenan kansalaisuutensa. Ilmeisesti hän teki myös Delfoissa työnsä ilman palkkaa, ja sai siitä kunnianosoituksia.[1]

Teokset muokkaa

Polygnotoksen maalaustyyliä voidaan kutsua veistosmaiseksi: hän ikään kuin kuvasi tasaiselle pinnalle piirroksin ja värein sen, miltä aikansa veistokset näyttivät.[1] Cicero kuvasi, että Polygnotoksen, Timantheen ja muiden vain muutamia värejä käyttäneiden taidemaalareiden teoksia ihailtiin niiden muotojen ja piirrosjäljen vuoksi, kun taas myöhempien Ekhionin, Nikomakhoksen, Protogeneen ja Apelleen maalauksissa kaikki oli jo saavuttanut täydellisyytensä.[1][6] Antiikin aikana Polygnotoksen asema veistosmaisessa taidemaalauksessa tunnustettiin siinä määrin, että Theofrastos piti häntä koko taiteenalan keksijänä.[1][7] Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa, sillä häntä edelsi jo pitkä maalaustaiteen kehitys.[1]

Plinius vanhempi kuvaa Polygnotoksen nimiin laitettuja edistysaskeleita, joskin lyhyesti ja epätyydyttävästi.[1][8] Näihin lukeutuvat muun muassa suun avaaminen, hampaiden näyttäminen sekä erilaisten kasvonilmeiden esittäminen, mitkä kaikki veivät maalaustaidetta pois sille aiemmin ominaisesta jäykkyydestä. Polygnotos oli ensimmäinen joka maalasi naisille säihkyviä tai läpikuultavia asuja sekä erilaisia päähineitä. Yleisesti Plinius sanoo hänen vaikuttaneen paljon taiteenalan edistymiseen.[1] Myös Lukianos kuvaa hänen maalauksensa esimerkillisiksi kulmakarvojen kauneudessa, poskien punassa ja vaatteiden sulokkuudessa.[1][9]

Näistä kuvauksista voidaan päätellä, että Polygnotos kiinnitti paljon huomiota kasvojen, vartalon ja vaatteiden kuvaukseen. Tätä voidaan verrata häntä edeltäneen ajan vaasimaalauksiin, jossa kasvot ovat usein ankaria sivukuvia, silmät ovat kovat ja huulet suljetut, ja vaatteet enemmän seivoat kuin riippuvat ihmisten päällä. Polygnotoksen ilmaisu oli luonnollisempaa ja pyrki samalla ilmaisemaan ideaaliluonteita. Tämän vuoksi Aristoteles kutsuu Polygnotosta ilmaisuilla ”luonnemaalaaja” (γραφεύς ἠθικός, grafeus ēthikos) ja ”oivallinen luonteen kuvaaja” (ἀγαθὸς ἠθογραφος, agathos ēthografos), mikä viittaa siihen, ettei hän kuvannut ainoastaan tunteita, vaan ideaaliluonteita, kun taas esimerkiksi Zeuksiin taiteessa ei ollut lainkaan tätä puolta.[1][10] Toisaalla Aristoteles sanoo myös Polygnotoksen kuvanneen ihmiset parempina kuin nämä olivat, siinä missä esimerkiksi Pauson kuvasi nämä huonompina kuin nämä olivat ja Dionysios sellaisina kuin nämä olivat.[1][11]

Polygnotoksen teosten aiheet olivat lähes yksinomaan peräisin Homeroksen eepoksista ja muista eeppisen kykloksen runoelmista, ja myös niiden käsittelytavassa ja luonteessa oli eeppisyyttä. Aristoteles rinnastikin Polygnotoksen, samoin kuin Feidiaan, Homerokseen: siinä missä Polygnotos esitti maalaustaiteessa ja Feidias kuvanveistossa ihmiset parempina kuin nämä olivat, saman teki Homeros runoudessa.[1] Sekä Polygnotos että Feidias jäljittelivät vanhan mytologian hahmoja ja aiheita, ja käsittelivät niitä eeppisessä hengessä, siinä missä Lysippoksen ja Apelleen taide oli luonteeltaan enemmän draamallista. Ensin mainitut pyrkivät esittämään luonteita ja tyyneyttä, jälkimmäiset toimintaa ja tunteita; ensin mainitut esittivät ideaalihahmoja, jälkimmäiset todellisia hahmoja; ensin mainittujen ihmiset olivat jumalankaltaisia, viimeksi mainittujen jumalat ihmisenkaltaisia; Feidias johti Zeuksen kuvapatsaansa Homeroksen hienoimmista säkeistä, kun taas Apelles perusti Afrodite-maalauksensa ilotyttöön.[1]

Erityisesti on kiinnitetty huomiota Polygnotoksen naishahmoihin, sillä niissä edistysaskeleet olivat ehkä vieläkin selvempiä kuin mieshahmoissa. Polygnotos kuvasi naisten vaatteita taidokkaasti, ja tämä mahdollisti samalla maalausten elävöittämisen erilaisilla kirkkailla väreillä, joita käytettiin erityisesti naisten vaatteissa. Lukianoksen mukaan hänen maalaamansa vaatteet antoivat mielikuvan siitä, että ohut kangas lähes liimautui kiinni jäseniin, niin että vaatteet peittivät vartalot ilman, että olisivat samalla kätkeneet niiden muodot, elleivät vaatteet sitten liehuneet eloisasti tuulessa.[1][9]

Polygnotoksen ajan maalaustaide ei vielä tuntenut perspektiiviä, ja siksi hahmojen ryhmittelyt olivat vielä epäluonnollisen näköisiä. Hahmot oli sijoitettu riveille kuin friisireliefeissä, ja kun haluttiin ilmaista, että joku hahmo oli katsojaa lähempänä tai kauempana, nämä sijoitettiin alempana tai ylempänä olleelle riville. Lisäksi hahmojen sijoittelussa käytettiin symmetriaa, niin että keskushahmon kummallakin puolella oli symmetrisesti samankaltaisia hahmoja.[1]

Polygnotoksen ajan edistysaskeleet maalaustaiteessa eivät olisi olleet mahdollisia ilman uudenlaista värien käyttöä. Plinius sanoo, että Polygnotos ja Mikon olivat ensimmäisiä, jotka käyttivät keltaista okraa, jota saatiin Attikan hopeakaivoksista. Mustaa taas saatiin puristettujen viinirypäleiden kuorista. Polygnotos on yksi niistä taidemaalareista, joiden Cicero sanoo käyttäneen vain neljää väriä, vaikkakin tämä voidaan kyseenalaistaa.[1]

Työkalunaan Polygnotos käytti yleensä sivellintä. Pausias korjasi joitakin Polygnotoksen Thespiaihin tekemiä maalauksia, ja hänen jälkensä katsottiin hävinneen selvästi alkuperäisten maalausten jäljelle, koska hän oli käyttänyt Polygnotoksen alkuperäisteosten tavoin sivellintä sen sijaan, että olisi maalannut oman tapansa mukaan enkaustisesti kaivertimella. Polygnotos itsekin käytti tosin joskus enkaustiikkaa, ja hänet mainitaan yhtenä varhaisimmista taidemaalareista, joka käytti kyseistä tekniikkaa.[1][12]

Maalauksensa Polygnotos teki oletettavasti paneeleille, jotka myöhemmin kiinnitettiin paikalleen seinään. Pliniuksen luettelossa yksi teos mainitaan nimenomaisesti paneelimaalauksena (tabula), mutta toisaalta Thespiaissa olleet maalaukset olivat seinämaalauksia (parietes). Näin voidaan ehkä jossakin määrin kyseenalaistaa se yleinen käsitys, että paneelimaalaukset olisivat olleet varhaisimman kreikkalaisen maalaustaiteen lähes yksinomainen muoto.[1]

Polygnotoksen tekemistä maalauksista on säilynyt tietoa erityisesti Pliniuksen kautta sekä Pausaniaan teoksessa Kreikan kuvaus. Niitä olivat ainakin seuraavat:[1][13]

Maalaukset Ateenassa muokkaa

Theseionissa

Polygnotoksen arvellaan tehneen maalauksia Ateenan Theseioniin eli Theseukselle omistettuun pyhäkköön. Tähän liittyy kuitenkin jonkin verran epävarmuutta, sillä ajatus perustuu Harpokrationin tekstiin tehtyyn korjaukseen. Tekstissä sanotaan, että Polygnotos oli tehnyt maalauksia johonkin ”thesaurokseen” (ἐν τῷ Θησαυρῷ, en tō Thēsaurō) eli aarrekammioon. Tuntuisi kuitenkin erikoiselta, että hän olisi tehnyt maalauksia tilaan, joka ei ole avoin juuri kenellekään. Korjattuna kyseisessä kohdassa on ajateltu lukeneen alun perin kuitenkin ”Theseuksen pyhäkköön” (ἐν τῷ Θησέως ἱερῷ, en tō Thēseōs hierō). Tämä sopisi paremmin yhteen sen kanssa, että Kimon rakennutti Theseionin sen jälkeen, kun heeroksen luut oli tuotu Skyrokselta Ateenaan vuonna 468 eaa. Pausanias sanoo, että temppelin maalaukset teki Mikon, mutta Mikon ja Polygnotos tekivät usein töitä yhdessä, ja on mahdollista, että Mikon työskenteli Theseionin parissa jo silloin, kun Polygnotos tuli Ateenaan vuonna 463 eaa. ja Polygnotos palkattiin avustamaan häntä.[14][15]

Stoa Poikilessa

 
Ennallistuspiirros Stoa poikilessa olleesta Marathonin taistelusta.
 
Ennallistus yksityiskohdasta: Datis ja Kallimakhos vastakkain Marathonin taistelussa.

Ateenan Stoa poikile oli Agoran laidalla sijainnut, alun perin Peisianaksin rakennuttama stoa eli pylväshalli, jonka Kimon kunnostutti ja jota hän paransi ja kaunistutti palattuaan Thasokselta. Hän palkkasi Mikonin ja Polygnotoksen tekemään sen maalaukset. Niistä rakennus sai myöhemmin nimensä ”Kirjava pylväshalli”. Maalaukset olivat paneeleissa, jotka oli sijoitettu stoan takaseinälle. Pausanias kuvaa niiden esittäneen neljää aihetta:[16][17]

  1. Oinoen taistelu ateenalaisten ja spartalaisten välillä. Maalaria ei tunnettu.
  2. Theseuksen ja ateenalaisten taistelu amatsoneja vastaan, maalannut Mikon.
  3. Kreikkalaisten kokous Troijan valtauksen jälkeen koskien Aiaan suorittamaa Kassandran ryöstöä, maalannut Polygnotos.
  4. Marathonin taistelu, maalannut Panainos, mutta laitettu myös Mikonin ja Polygnotoksen nimiin; nämä ehkä auttoivat sen maalaamisessa.

Pausaniaan kuvauksen perusteella Polygnotoksen maalauksessa keskellä olivat kreikkalaisten sotapäälliköt. Näiden toisella puolella oli kreikkalaisten armeija ja toisella puolella troijalaiset vangit, joista Kassandra oli huomattavin. Maalauksen arvellaan perustuneen Troijan tuho -eepokseen. Myyttiaihe, joka kuvasi yhdistyneiden kreikkalaisten ensimmäistä voittoa, liitettiin maalaussarjassa heidän myöhempiin voittoihinsa.[16]

Anakeionissa

Ateenan Anakeion eli dioskuureille omistettu pyhäkkö saattoi olla Kimonia paljon varhaisempikin, mutta hän ainakin kunnostutti sen ja kaunistutti sitä maalauksilla. Polygnotos teki sinne maalauksen, joka esitti Leukippoksen tytärten Foiben ja Hilairan häitä, joista dioskuurit Kastor ja Polydeukes ryöstivät neidot itselleen. Myytti, jonka varhaismuoto oli mukana Kypria-eepoksessa, oli suosittu antiikin taiteessa. Antiikin aikaisten sarkofagien reliefeissä on säilynyt myytin kuvauksia, jotka saattavat olla kopioita Polygnotoksen maalauksesta. Niissä henkilöt on ryhmitelty varsin symmetrisesti, siinä missä myöhempinä aikoina käytettiin luonnollisemman näköistä ryhmittelyä. Mikon puolestaan teki Anakeioniin maalauksen argonauttien matkasta.[18][19]

Akropoliilla

Ne maalaukset, jotka Polygnotos teki Ateenan Akropoliille Propylaiaan liittyneeseen kammioon, olivat todennäköisesti hänen myöhäisimpien teostensa joukoissa. Niiden aiheet olivat kokonaan peräisin Homerokselta ja muista eepoksista.[20][21]

Maalaukset muualla muokkaa

Plataiain Athene Areian temppelissä

Polygnotos ja Onatas maalasivat Plataiain Athene Areian temppelin pronaoksen seinät eli todennäköisesti sen anta-seinien sisäpuolet. Pausaniaan mukaan Polygnotoksen maalaus esitti Odysseusta heti sen jälkeen, kun hän oli surmannut Penelopen kilpakosijat.[22][23]

Thespiain temppelissä

Polygnotos teki maalauksia myös Thespiaissa olleeseen temppeliin, mutta niiden aiheesta ei tiedetä mitään.[24]

Delfoin Knidoslaisten leskhessä

 
Ennallistuspiirros Polygnotoksen Troijan tuhosta Knidoslaisten leskhessä.
 
Ennallistuspiirros Polygnotoksen Nekyiasta Knidoslaisten leskhessä.

Perikleen ajalla Ateenaan tehtyjen luomusten lisäksi samalla aikakaudella tehtiin merkittäviä taideteoksia myös ennen kaikkea kahteen muuhun paikkaan, Olympiaan ja Delfoihin. Delfoissa niiden tekemiseen osallistuivat pääasiassa ateenalaiset taiteilijat, kuten Praksias ja Androsthenes. Koska Polygnotoksen ei mainita osallistuneen Perikleen ajan rakennusten koristeluun Ateenassa, hänen voidaan olettaa toimineen tuohon aikaan Delfoissa. Varmuudella tiedetään, että hän teki sinne ainakin Knidoslaisten leskheksi kutsun kokoushuoneen maalauskoristelut. Ne muodostuivat kahdesta kokonaisuudesta, joista toinen oli sisäänkäynnistä nähden vasemmalla puolella olleella seinällä ja toinen oikealla puolella olleella seinällä.[25]

Polygnotoksen aiheena oli Troijan sodasta kertonut eeppinen kyklos sekä kreikkalaisten sotapäälliköiden paluu kotiin. Oikeanpuoleinen maalaus, Troijan tuho (Iliū persis), esitti Pausaniaan mukaan Troijan valtausta ja kreikkalaisten lähtöä laivoillaan kohti kotia.[25][26] Vasemmanpuoleinen maalaus esitti Odysseuksen laskeutumista manalaan (Nekyia). Kummassakin ryhmässä hahmot oli ilmeisesti järjestetty ryhmiin, joita oli kahdessa tai useammassa rivissä toistensa päällä ilman yritystäkään perspektiiviin. Hahmot oli nimetty. Oikeanpuoleisessa maalauksessa oli seuraava epigrammi, joka laitettiin Simonideen nimiin:[25]

»γράψε Πολύγνωτος, Θάσιος γένος, Ἀγλαοφῶντος
υἱὸς, περθομένην Ἰλίου ἀκρόπολιν.[25]» »grapse Polygnōtos, Thasios genos, Aglaofōntos
hyios, perthomenēn Iliū akropolin.» »Polygnotos, thasoslaista sukua, Aglaofonin
poika, maalasi Troijan akropoliin hävityksen.»

Maalaukset tunnettiin aiheidensa vuoksi yleisesti ”Polygnotoksen Iliaana ja Odysseiana”.[1] Pausanias omisti teoksestaan seitsemän lukua kyseisten maalausten kuvaukselle. Kuvauksesta tulee kuitenkin ilmi lähinnä suuri joukko nimiä. Hahmojen ryhmittely, kuvaustavat ja maalauksiin liittyvä symboliikka jäävät avoimemmiksi, ja ovat olleet pitkään lukuisten tutkijoiden pohdintojen kohteena.[25][27]

Muut maalaukset

Plinius mainitsee Roomassa olleen Polygnotoksen paneelimaalauksen, joka osoittaa, että hän teki joskus myös maalauksia yksittäisistä hahmoista. Muutoin Pliniuksen kuvauksesta ei saa selvää käsitystä maalauksen luonteesta.[28][29]

Veistokset? muokkaa

Eräästä Pliniuksen tekemästä maininnasta voisi päätellä, että Polygnotos olisi toiminut paitsi taidemaalarina myös kuvanveistäjänä, vaikkakaan yhdestäkään hänen teoksestaan tällä alalla ei ole tietoa.[1][30]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab Smith, William: ”Polygnotus (1)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. ↑ Harpokration, Suda, Fotios, Πολύγνωτος; Platon: Gorgias 448b ja skolia; Theofrastos, teoksessa Plinius vanhempi: Historia naturalis 7.56 s. 57; Plinius vanhempi: Historia naturalis 35.9 s. 35, 36.1; Quintilianus: Puhujan kasvatus 12.10.3; Dion Khrysostomos: Puheet LV s. 558b.
  3. ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Kimon 4.
  4. ↑ Platon: Gorgias 448b.
  5. ↑ Aelianus: Varia historia 4.3; .
  6. ↑ Cicero: Brutus 18.
  7. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 7.56 s. 57.
  8. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 35.9 s. 35.
  9. ↑ a b Lukianos: Muotokuvapatsaat (Imagines) 7.
  10. ↑ Aristoteles: Politiikka VIII.5, 1340a35–40, Runousoppi 6, 1450a25–30.
  11. ↑ Aristoteles: Runousoppi 2, 1448a5–6.
  12. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 35.11 s. 39–40.
  13. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 35.9 s. 35.
  14. ↑ Smith, William: ”Polygnotus (2)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  15. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 1.17.2.
  16. ↑ a b Smith, William: ”Polygnotus (3)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  17. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 1.15.
  18. ↑ Smith, William: ”Polygnotus (4)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  19. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 1.18.1.
  20. ↑ Smith, William: ”Polygnotus (8)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  21. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 1.22.
  22. ↑ Smith, William: ”Polygnotus (5)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  23. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 9.4.1; Homeros: Odysseia XXII.
  24. ↑ Smith, William: ”Polygnotus (6)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  25. ↑ a b c d e Smith, William: ”Polygnotus (7)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  26. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 10.25.2.
  27. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 10.25–31.
  28. ↑ Smith, William: ”Polygnotus (9)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  29. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 35.9 s. 35: ”in qua dubitatur ascendentem cum clypco pinxerit, an descendentem”.
  30. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 34.8 s. 19.25.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Polygnotos&oldid=22414419”