Pohjoinen laivasto

Venäjän laivaston osa

Pohjoinen laivasto (ven. Краснознамённый Северный флот, Krasnoznamjonnyj Severnyi flot, ”Punalippuinen pohjoinen laivasto”) on Venäjän laivaston vahvin osa, joka on operoinut pääasiassa Murmanskin alueelta ja Pohjoiselta jäämereltä käsin Skotlannin, Islannin ja Grönlannin välitse Atlantille ja Välimerelle.lähde? Sen päätukikohta on Severomorskissa.

Pohjoisen laivaston puolustuspiirin vastuulla olevat maa-alueet.

Vuonna 2021 Pohjoinen laivasto nostettiin asemaltaan yhdeksi Venäjän puolustuspiireistä, Pohjoisen laivaston sotilaspiiriksi (ven. Объединённое стратегическое командование «Северный флот», suom. 'Pohjoisen laivaston strateginen komentoalue'; engl. Military District of the Northern Fleet, lyhennys NFMD). Sotilaspiiristä käytetään myös nimitystä Pohjoinen sotilaspiiri (ven. Северный военный округ, Severnnyi vojennyi okrug; myös muotoa ven. Арктические войска, Arktitšeskije voiska näkyy).[1][2][3][4] Sen vastuualueeksi tulivat Komin tasavalta, Arkangelin alue, Murmanskin alue, Nenetsia ja Pohjoisen jäämeren saaristo.[3][1]

Pohjoinen laivasto perustettiin Neuvostoliiton laivaston osana 1937. Pohjoisen laivaston aluskantaan kuului Neuvostoliiton aikana enimmillään yli 200 erityyppistä sukellusvenettä aina pienistä diesel-sähkösukellusveneistä suuriin SSBN-luokan ydinsukellusvenisiin.lähde?

HistoriaMuokkaa

Laivaston synty liittyi Muurmannin rataan ja ensimmäisen maailmansodan aikaisiin Britannian ja Ranskan mittaviin puolustusvälinetoimituksiin Venäjälle, joiden tarkoituksena oli tukea Venäjän sotaponnisteluja pääasiassa Saksaa vastaan, jotta Ranskaan ja Britanniaan kohdistunut paine länsirintamalla olisi keventynyt. Venäjän keisarikunnan laivaston aluksia ohjattiin Murmanskiin suojaamaan puolustusvälinetoimituksia Saksan keisarikunnan laivastolta ja sen sukellusveneiden vastatoimilta Barentsinmerellä. Siksi perustettiin 19. kesäkuuta 1916 Jäämeren laivue (ven. Flotilija Severnogo Ledovitogo okeana). Lokakuun vallankumouksen jälkeen Venäjän uudet johtajat yhdistivät sen maaliskuussa 1920 Venäjän Vienanmeren laivastoon (ven. Belomorskaja flotilija).

Itämereltä siirrettiin 1933 aluksia Kronstadtista Murmanskiin, jonne saapui 5. elokuuta kaksi hävittäjää, kaksi vartiovenettä ja kaksi sukellusvenettä. Näistä muodostettiin Pohjoinen laivue. Toisen erän hävittäjä, vartiovene, sukellusvene ja kaksi miinanraivaajaa saapuivat syyskuussa Sorokan satamaan Vienanmerelle. Poljarnyista tuli laivueen tukikohta 1935. Ensimmäinen erä laivueen lentokoneita saapui syyskuussa 1935 Murmanskiin. Laivue nimettiin 11. toukokuuta 1937 uudelleen Pohjoiseksi laivastoksi, kun oltiin organisoitu rannikko- ja ilmatorjuntatykistö, rakennettu lentokenttiä ja saatu uusia laivoja.

Talvisodan aikana 1939–1940 Pohjoinen laivasto saartoi Petsamon. Toisen maailmansodan aikana Murmanskin satama oli Neuvostoliiton ainut satama, joka Golfvirran ansiosta jäätymättömänä kykeni vastaanottamaan ympäri vuoden Lend-Lease-ohjelmaan perustuneita saattueita. Kesäkuussa 1941 laivastoon kuului kahdeksan hävittäjää, 15 sukellusvenettä, kaksi torpedovenettä, seitsemän vartiovenettä, kaksi miinanraivaajaa ja 116 lentokonetta. Suuren isänmaallisen sodan aikana 1941–1945 laivasto puolusti Kalastajasaarentoa, turvasi kauppareitit, tuki Neuvostoliiton 14. armeijan sivustaa, kuljetti merijalkaväkeä ja osallistui 1944 Petsamon–Kirkkoniemen operaatioon. Osa pohjoisen laivaston miehistä (10 000 miestä) osallistui myös maasotatoimiin.

Sodan aikana laivastoa vahvistettiin Kaspianmereltä ja Tyyneltämereltä. Myös Iso-Britannia varusti laivastoa omilla aluksillaan.

Kylmän sodan aikaMuokkaa

Kylmän sodan aikana laivastolle muodostui erityinen strateginen arvo ydinsukellusveneiden tukikohtana, josta kyettiin lähettämään vastaiskuun kykeneviä ydinsukellusveneitä Yhdysvaltain rannikolle Pohjois-Atlantin kautta Islannin molemmin puolin. Neuvostoliiton vastaiskuun kykenevät ydinohjukset sijoitettiin sukellusveneisiin Kuuban kriisin jälkeen, koska sen jälkeen ei ollut sopimuksellisesti mahdollista sijoittaa ydinaseita maalle lähelle Yhdysvaltoja vastaiskun onnistumisen varmistamiseksi. Muurmannin tukikohdat synnyttivät Neuvostoliitolle intressin suojata Murmanskin alue ja toisaalta Natolle intressin estää Neuvostoliiton suojaus ja mahdollinen läpimurto Pohjois- ja Keski-Norjaan.

LaivastotukikohtiaMuokkaa

lähde?

 
Osaa Pohjoisen laivaston tukikohdista ja telakoista. Esimerkiksi Pohjoisen laivaston lentotukikohdat puuttuvat kartalta.

TelakoitaMuokkaa

KalustoaMuokkaa

Vuonna 2009 Venäjän pohjoisen laivastoon kuuluivat:[5]

Pinta-alukset
  • projekti 1143.5 lentotukialus Admiral Kuznetsov
  • Kirov-luokan raskaat ydinkäyttöiset risteilijät Admiral Nahimov (huollossa) ja Pjotr Veliki
  • Slava-luokan ohjusristeilijä Maršal Ustinov
  • projekti 1155.1 sukellusveneentorjunta-alus Admiral Tšabanenko
  • projekti 1155 sukellusveneentorjunta-alukset Admiral Kulakov (huollossa 1991–2009), Maršal Valilevski (reservissä), Severomorsk, Admiral Levtšenko, Admiral Harlamov
  • Sovremennyi-luokan hävittäjät Gremjaštšyi (reservissä), Admiral Ušanov (huollossa)
  • 20 tykkivenettä ja miinaraivaajaa
  • viisi maihinnousualusta
Sukellusveneet
 
Akula-luokan sukellusvene

Pohjoisen laivaston lentotukikohtiaMuokkaa

MuutaMuokkaa

Pohjoisen laivaston ydinjätteiden tilaa on kritisoinut norjalainen ympäristöjärjestö Bellona, jonka venäläisiä avustajia on epäilty ja tuomittu vakoilusta.lähde?

LähteetMuokkaa

  1. a b Anna Maria Dyner: Russia Forms the Military District of the Northern Fleet PISM Spotlight no 4-2021 (pdf). Polski Instytut Spraw Międzynarodowych, pism.pl. Viitattu 14.4.2022. (englanniksi)
  2. Jonas Kjellén: The Russian Northern Fleet and the (Re)militarisation of the Arctic Arctic Review on Law and Politics, 13 (2022): 34–52, arcticreview.no. 2022. Viitattu 14.4.2022. (englanniksi)
  3. a b The Arctic Grows in Importance as Russia Establishes New Military District Russia Monitor. 18.6.2020. warsawinstitute.org. Viitattu 14.4.2022. (englanniksi)
  4. Russian Armed Forces: Capabilities 30.6.2020. Congressional Research Service, congress.gov. Viitattu 14.4.2022. (englanniksi)
  5. Russia's Navy RIA Novostin tietokortti (2009) (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa