Antonov An-12
| Antonov An-12 Nato:"Cub" IATA:"ANF" ICAO:"AN12" | ||
|---|---|---|
| ||
| Kuvaus | ||
| Tyyppi | sotilaskuljetuskone An-10:een perustuen | |
| Miehistö | 4 | |
| Matkustajamäärä | 160-180 | |
| Ensilento | 16. joulukuuta 1956 | |
| Valmistaja | Antonov | |
| Valmistusmäärä | yhteensä noin 1250 (1956-1973) | |
| Käytössä | noin 50-100 jatkuvasti | |
| Mitat | ||
| Pituus | 33,10 m | |
| Kärkiväli | 38,00 m | |
| Siipipinta-ala | 121,7 m² | |
| Korkeus | 10,53 m | |
| Massa | ||
| Oma massa | 28 000 kg | |
| Rakenteellinen hyötykuorma | 44 090 kg | |
| Lastitilavuus | 97 m³ | |
| Lentoonlähtömassa | 64 000 kg | |
| Laskeutumismassa | 58 000 kg | |
| Kokonaismassa polttoaineetta | 48 000 kg | |
| Polttoaineen enimmäismassa | 21 000 kg | |
| Voimanlähde | ||
| Moottori | 4 kpl Ivženko AI-20M | |
| Teho | 4 x 3 126 kW | |
| Suoritusarvot | ||
| Lentohuippunopeus | 777 km/h | |
| Tavallinen lentonopeus | 670 km/h | |
| Lentomatka | 3 600 km maksimilastilla (An-12BP) | |
| Nousu- ja laskukiitotie | 350 m | |
| Aseistus | ||
| Tykit | 2 x 23 mm | |
| Eri malleja | ||
| An-12A | An-12 enemmän polttoainetta ja hieman pienempi hyötykuorma | |
| An-12B | Siviiliversio esiteltynä 1965 Pariisin ilmailunäyttelyssä | |
| An-12BP/BK | An-12B:ä tavaratiloiltaan ja polttoainekuormaltaan kehittyneemmät | |
| An-12PS | Meripelastusversio | |
| An-12PP/PPS | Elektronisen sodankäynnin laitteistolla varustetut | |
Antonov An-12 (ven. Антонов Ан-12, Nato-koodinimi ”Cub”) on Neuvostoliitossa suunniteltu nelimoottorinen sotilaskuljetuslentokone. Sen ensilento tapahtui 16. joulukuuta 1956.[1]
Historiaa muokkaa
Antonov alkoi suunnitella sotilaallista kuljetuskonetta vuonna 1953. Siitä tuli kaksimoottorinen An-8, joka joutui useisiin onnettomuuksiin epäluotettavien moottoreidensa vuoksi. Kone oli potkuriturbiinikone ja tuohon aikaan suihkuturbiinien luotettavuus ei ollut missään päin maailmaa erityisen korkea. Sitä kuitenkin valmistettiin 150 kappaletta vuosina 1958–1961.
An-8:n pohjalta Antonov alkoi suunnitella matkustajakonetta, josta tuli An-10. Siihen valittiin neljä NK-4-potkuriturbiinia voimalaitteeksi. Koneesta tuli 90–130 paikkainen ja se on kuljetuskoneille tyypillisesti ylätaso.
An-10:n sisarkoneeksi suunniteltiinkin An-12-kuljetuskone. Siinä on nelihenkinen miehistö ja se voi kuljettaa 20 000 kg rahtia. An-12:n kiinalainen kopio on SAC (Shenyang Aircraft Corporation) Yunshiji Y8.
Antonov An-12 on edelleen myös kaupallisessa käytössä. Sillä kuljetetaan muun muassa ammuksia ISAF:ia varten. Koneen rahtitila on 3,5 metriä leveä (rahtiluukku 2,95 metriä), 2,6 metriä korkea (rahtiluukku 2,6 metriä) ja tilavuudeltaan 97m³.
Afganistanin sodassa An-12-koneet kuljettivat muun muassa ”rahti 200:a” (ven. груз 200)—kuolleiden sotilaiden ruumiita takaisin Neuvostoliittoon. Sotilaat antoivat näille ruumiinkuljetuskoneille lempinimen ”musta tulppaani” (ven. чёрный тюльпан).[2]
Onnettomuudet muokkaa
- 26. kesäkuuta 2008 Tšeljabinskin lähellä nousun jälkeen. Koneen ohjaamoon oli tullut savua.
- Heinäkuussa 2007 An-12 putosi Domodedovon kentän lähelle.
- 4. lokakuuta 2019 An-12 teki pakkolaskun Lvivin lähellä, lentobensiinin loputtua. Onnettomuudessa kuoli 5 ihmistä.[3]
Lähteet muokkaa
- Donald, David: The encyclopedia of world aircraft, s. 54. Leicester: Blitz Editions, 1997. ISBN 1-85605-375-X.
Viitteet muokkaa
- ↑ Berger, Rolf: Maailman lentokoneet, s. 34. Suomentanut Hannu Väisänen. KARISTO, 2010.
- ↑ "Чёрный тюльпан": почему советские солдаты в Афганистане так назвали самолёт АН-12 Русская Семёрка. Arkistoitu 8.4.2020. Viitattu 7.4.2020. (venäjäksi)
- ↑ Lentokone teki pakkolaskun Ukrainassa – Polttoaine loppui kesken lennon Yle Uutiset. Viitattu 4.10.2019.
