Pirkko Arola (kauppaneuvos)
Pirkko Arola (alkujaan Birgit Elise Lönnroth, 28. kesäkuuta 1908 Laukaa – 22. toukokuuta 2003 Helsinki) oli suomalainen kutomoalan yrittäjä, joka perusti Arolan kutomon, sittemmin Arola Oy:n. Hän sai kauppaneuvoksen arvon 1969.[1]
Elämäkerta muokkaa
Birgit Lönnrothin isoisä oli kemiöläinen maanviljelijä ja kalastaja. Hänen äitinsä Augusta (o.s. Nylund) oli kotoisin Helsingin maalaiskunnan Keimolasta. Vanhemmat puhuivat keskenään ruotsia, mutta lapset kävivät suomenkielisen koulun ja Birgitistä tuli Pirkko.[1]
Keskikoulun käytyään Pirkko Arola lähti Helsinkiin ja sai paikan pankkitoimihenkilönä. Hän tutustui siellä Kylmäkoskella sijaitsevan Arolan kartanon omistajaan Atte Arolaan, ja he menivät naimisiin 1933 mutta asuivat 1930-luvun loppuun Helsingissä, jossa Atte Arola toimi valtioneuvoston ministerinä.[1]
Sotavuosina Arolat asuivat sekä Helsingissä että Kylmäkosken kartanossa, kunnes Atte Arolan erosi 1945 Kansaneläkelaitoksen pääjohtajan virastaan ja ryhtyi päätoimiseksi hoitamaan 150 hehtaarin kartanotilaansa. Pirkko Arola 1948 perusti kartanon yhteyteen kutomon työllistääkseen kartanon palkollisia ympäri vuoden. Kutomon tuotteita olivat aluksi Pirkko Arolan itsensä suunnittelemat kankaat, huivit ja solmiot. 1950-luvun jälkipuoliskolla kutomoon hankittiin ensimmäisenä Pohjoismaissa muotoon kutovia neulekoneita, joilla ryhdyttiin valmistamaan italialaisista langoista naisille laadukkaita neulepuseron ja -takin yhdistelmiä, niin sanottuja twinsetejä.[1][2]
1960-luvun alussa Arolan kutomo alkoi panostaa vahvasti vientiin, ja neuleille markkinoita löytyi Keski-Euroopasta ja Yhdysvalloista. Bilateraalikauppana vietiin Neuvostoliittoon muun muassa miesten mohair-kaulaliinoja. Parhaimmillaan noin puolet tuotannosta meni vientiin 15 eri maahan, ja työntekijöitä oli kolmisensataa. Arolassa tehtiin myös työasuja muun muassa pankkitoimihenkilöille ja matkailualan virkailijoille. Yritys perusti myös kymmenkunta omaa vähittäismyymälää Suomeen.[1][2]
Arolan suunnittelijoina toimivat oma tytär Pirkko Mäki sekä muun muassa Anna Ahlqvist, Liisa Kotilainen, Eija Lampio-Sainio, Ritva-Liisa Lehto, Anne Linnonmaa, Sirpa Rahtu, Ceci Söderlund, Sirkka Vesa-Kantele ja Paula Vesala.[1][2]
Työvoimapulan takia trikootuotanto lopetettiin 1971. Pirkko Arola luovutti pian sen jälkeen Arola-yhtiön toimitusjohtajuuden tyttärelleen mutta jatkoi hallituksen puheenjohtajana.[1][2]
Arola-yhtiö joutui monien vaatetustehtaiden tavoin vaikeuksiin Suomen 1990-luvun alun lamassa ja ajautui konkurssiin 1990.[1][2] Toimintaa jatkoi Liisa Kotilainen nimellä Arola Design Oy, mutta sekin yritys koki vararikon 2012.[3][4]
Pirkko Arola toimi muun muassa Kylmäkosken kunnanvaltuustossa 1964–1970 ja Akaan maatalousnaisten puheenjohtajana. Hänestä tuli talousneuvos 1963 ja kauppaneuvos 1969. Suomen liike- ja virkanaiset valitsivat hänet Vuoden naiseksi 1971.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i Liisa Ahokas: Pirkko Arola – Kurisjärven rautarouva, Akaanseutu 17.5.2013. Viitattu 8.6.2014.
- ↑ a b c d e Piippa Lappalainen ja Mirja Almay: Kansakunnan vaatettajat, s. 162–163. WSOY, 1996. ISBN 978-9510208649.
- ↑ Arola Design konkurssipesä, Kauppalehti. Viitattu 8.6.2014.
- ↑ Ritva Pesola: "Nyt olisin valmis perustamaan yrityksen", Arola on koulinut Liisa Kotilaista. (Arkistoitu – Internet Archive) Kauppalehti 11.7.1995 , sivu 23. Viitattu 8.6.2014.
Aiheesta muualla muokkaa
- Pirkko Arolan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
- Annastiina Henttinen: Kauppaneuvos Pirkko Arola (1908–2003). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2011. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.