Pilvilinna (vuoden 1970 elokuva)
Pilvilinna on Sakari Rimmisen ohjaama suomalaiselokuva, joka sai ensi-iltansa 1970. Elokuva perustuu Meri Kurenniemen alkuperäisaiheeseen, ja sen käsikirjoittivat Rimminen ja Kurenniemi yhdessä. Miespääosaa esittää valokuvaajana sittemmin tunnetuksi tullut nuori Erik Uddström. Elokuva kuvattiin mustavalkoiselle 16 millimetrin filmille. [1]
Pilvilinna | |
---|---|
![]() Elokuvan juliste, Erkki Ruuhinen 1970. |
|
Ohjaaja | Sakari Rimminen |
Käsikirjoittaja | Sakari Rimminen, Meri Kurenniemi |
Perustuu | Meri Kurenniemen alkuperäisaiheeseen |
Tuottaja | Arno Carlstedt |
Kuvaaja | Pirjo Honkasalo |
Leikkaaja | Ilona Tanttu |
Pääosat |
Meri Oravisto Erik Uddström Ritva Laatto Raiku Kemppi Ture Junttu Kauko Helovirta |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | FJ-Filmi |
Ensi-ilta | 24.11.1970 |
Kesto | 89 min |
Alkuperäiskieli | suomi |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Fantasiaa ja dokumenttia sekoittavan elokuvan tekijöinä oli etupäässä Taideteollisen oppilaitoksen Kamerataiteen vastavalmistuneita oppilaita.[2]
Kuvaajana toimi Pirjo Honkasalo, ja Pilvilinna onkin ensimmäinen naiskuvaajan tallentama suomalainen pitkä elokuva.[3]
Sivuosissa vilahtaa paljon myöhemmin tutuksi tulleita hahmoja: Honkasalon lisäksi esimerkiksi Lauri Törhönen, Aarno Laitinen ja Jaakko Laakso.[2]
JuoniMuokkaa
Fantasiaa, totuuselokuvaa ja dokumenttia sekoittavassa tarinassa nuori kulkuri Erik rantautuu soutuveneellä maailmanmatkoiltaan ja ryhtyy jatkamaan koulunkäyntiään. Uusia tuulia kouluun halajavasta Erikistä tulee koululaisten kapinaliikkeen kärkihahmo.[3]
ArvioitaMuokkaa
Pilvilinnan ensi-ilta-arviot olivat enimmäkseen varsin nuivia, mutta Pirjo Honkasalon kuvausta kehuttiin ja Sakari Rimmistä pidettiin kiinnostavana tulokkaana. Paula Talaskivi suhtautui myönteisimmin ja piti elokuvaa innoittavana ja mukaansa tempaavana.[1]
Video-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen murskaa Pilvilinnan: ”Pitkätukkainen vätys ja jäkättävä herrastyttö nuuskivat muutosten tuulia. Sietämättömän avuton ja tökerö yritelmä roikkuu nuorisoelämän ulkoisissa trendi-ilmiöissä.” Hän antaa elokuvalle yhden tähden viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”huono”.[4]
Pilvilinna ei kerännyt suuria katsojajoukkoja, mutta sai pääpalkinnon San Remon festivaalilla. [5]
LähteetMuokkaa
- ↑ a b Pilvilinna Elonetissä
- ↑ a b https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006068676.html?share=28fb439fca61c39a605c1b6665354c26
- ↑ a b Kino Suomi: Pilvilinna (16), Yle Teema 15.3.2013. Viitattu 31.1.2014.
- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
- ↑ https://www.hs.fi/radiotelevisio/art-2000002921868.html