Pikkukirjanpainaja

kovakuoriaislaji

Pikkukirjanpainaja (Ips duplicatus) on kaarnakuoriaisten alaheimoon ja kirjanpainajien sukuun kuuluva laji. Pikkukirjanpainajan aikuiset ovat pieniä, pituudeltaan 2,8-4 mm pitkiä, sylinterimäisiä, tummanruskeita, kiiltäviä ja karvaisia. Pikkukirjanpainaja muistuttaa kirjanpainajaa ja kiiltokirjanpainajaa, mutta on niitä huomattavasti harvinaisempi laji. Pikkukirjanpainajan poikkeaa edellä mainituista, sillä sen peräkuoppa on hieman erilainen; toinen ja kolmas hammas ylhäältä lukien muodostavat kaksoishampaan.

Pikkukirjanpainaja
Uhanalaisuusluokitus

{{{status}}}

Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Yläheimo: Kärsäkäsmäiset Curculionoidea
Heimo: Kärsäkkäät Curculionidae
Alaheimo: Kaarnakuoriaiset Scolytinae
Tribus: Ipini
Suku: Kirjanpainajat Ips
Laji: duplicatus
Kaksiosainen nimi

Ips duplicatus
C.R. Sahlberg, 1836

Katso myös

  Pikkukirjanpainaja Commonsissa

Pikkukirjanpainaja iskeytyy pääasiassa heikentyneiden kuusten ohuen kuoren alle ja joskus myös mäntyihin vioittaen puun runkoja 2-4 emokäytävällä, joiden leveys on 1,5-2,0 mm. Pikkukirjanpainajan käytävät kaarnan alla heikentävät puun nestevirtauksia aiheuttaen ajan mittaan puun kuivumisen.

Pikkukirjanpainaja on sekundaarinen tuhonaiheuttaja eli se iskeytyy heikentyneisiin puihin. Pikkukirjanpainaja viihtyy pystypuiden lisäksi myös tuulenkaadoissa, kuorellisessa puutavarassa sekä lumen murtamissa puissa. Pikkukirjanpainaja on Suomessa melko harvinainen laji ja metsätuholaisena sillä on vähäinen merkitys. Lajia esiintyy osassa Kiinaa ja Euroopassa.

Keskeinen pikkukirjanpainajien torjuntakeino on kuorellisen puutavaran ja tuulenkaatojen kuljettaminen metsästä pois ajoissa ennen hyönteisten lisääntymistä, sillä se käyttää niitä lisääntymiseensä.

Pikkukirjanpainajan parveilu alkaa päivälämpötilan noustua +18 asteeseen. Lajin muna- ja toukkavaihe kestää vajaan kaksi kuukautta, jonka jälkeen alkaa lyhyt kotelovaihe. Uusia aikuisia alkaa ilmestyä puun rungoista Etelä-Suomessa heinäkuun lopulla ja Pohjois-Suomessa elokuun alkupuolella. Suurin osa pikkukirjanpainajista talvehtii karikkeessa.

Pikkukirjanpainajan luontainen saalistaja on isomuurahaiskuoriainen (Thanasimus formicarius). Lajia voi pyydystää myös pyyntipuilla ja tuoksuansoilla. Tuoksuansat houkuttelevat feromonien avulla kirjanpainajayksilöt vesiastiaan, johon ne hukkuvat.

Lähteet

muokkaa
  1. Jyrki Muona, Jaakko Mattila: Pikkukirjanpainaja – Ips duplicatus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.

Aiheesta muualla

muokkaa