Pikkukirjanpainaja
Pikkukirjanpainaja (Ips duplicatus) on kaarnakuoriaisten alaheimoon ja kirjanpainajien sukuun kuuluva laji. Pikkukirjanpainajan aikuiset ovat pieniä, pituudeltaan 2,8-4 mm pitkiä, sylinterimäisiä, tummanruskeita, kiiltäviä ja karvaisia. Pikkukirjanpainaja muistuttaa kirjanpainajaa ja kiiltokirjanpainajaa, mutta on niitä huomattavasti harvinaisempi laji. Pikkukirjanpainajan poikkeaa edellä mainituista, sillä sen peräkuoppa on hieman erilainen; toinen ja kolmas hammas ylhäältä lukien muodostavat kaksoishampaan.
Pikkukirjanpainaja | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
{{{status}}} |
|
Suomessa: | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Kovakuoriaiset Coleoptera |
Alalahko: | Erilaisruokaiset Polyphaga |
Yläheimo: | Kärsäkäsmäiset Curculionoidea |
Heimo: | Kärsäkkäät Curculionidae |
Alaheimo: | Kaarnakuoriaiset Scolytinae |
Tribus: | Ipini |
Suku: | Kirjanpainajat Ips |
Laji: | duplicatus |
Kaksiosainen nimi | |
Ips duplicatus |
|
Katso myös | |
Pikkukirjanpainaja iskeytyy pääasiassa heikentyneiden kuusten ohuen kuoren alle ja joskus myös mäntyihin vioittaen puun runkoja 2-4 emokäytävällä, joiden leveys on 1,5-2,0 mm. Pikkukirjanpainajan käytävät kaarnan alla heikentävät puun nestevirtauksia aiheuttaen ajan mittaan puun kuivumisen.
Pikkukirjanpainaja on sekundaarinen tuhonaiheuttaja eli se iskeytyy heikentyneisiin puihin. Pikkukirjanpainaja viihtyy pystypuiden lisäksi myös tuulenkaadoissa, kuorellisessa puutavarassa sekä lumen murtamissa puissa. Pikkukirjanpainaja on Suomessa melko harvinainen laji ja metsätuholaisena sillä on vähäinen merkitys. Lajia esiintyy osassa Kiinaa ja Euroopassa.
Keskeinen pikkukirjanpainajien torjuntakeino on kuorellisen puutavaran ja tuulenkaatojen kuljettaminen metsästä pois ajoissa ennen hyönteisten lisääntymistä, sillä se käyttää niitä lisääntymiseensä.
Pikkukirjanpainajan parveilu alkaa päivälämpötilan noustua +18 asteeseen. Lajin muna- ja toukkavaihe kestää vajaan kaksi kuukautta, jonka jälkeen alkaa lyhyt kotelovaihe. Uusia aikuisia alkaa ilmestyä puun rungoista Etelä-Suomessa heinäkuun lopulla ja Pohjois-Suomessa elokuun alkupuolella. Suurin osa pikkukirjanpainajista talvehtii karikkeessa.
Pikkukirjanpainajan luontainen saalistaja on isomuurahaiskuoriainen (Thanasimus formicarius). Lajia voi pyydystää myös pyyntipuilla ja tuoksuansoilla. Tuoksuansat houkuttelevat feromonien avulla kirjanpainajayksilöt vesiastiaan, johon ne hukkuvat.
Lähteet
muokkaa- ↑ Jyrki Muona, Jaakko Mattila: Pikkukirjanpainaja – Ips duplicatus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
Aiheesta muualla
muokkaa- Laji.fi: Pikkukirjanpainaja (Ips duplicatus)
- Metla: Pikkukirjanpainaja (Ips duplicatus) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Metla: Kaarnakuoriaiset kuusella (Arkistoitu – Internet Archive)
- University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Ips duplicatus (englanniksi)
- Pherobase: Semiochemicals of Ips duplicatus, the Double-spined bark beetle (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Ips duplicatus (double-spined bark beetle) (englanniksi)