Petrus Bergius

Petter (Petrus) Bergius eli Petrus Andreæ, Sudermannus (19. tammikuuta 1612 Husby, Södermanland, Ruotsi – 1691 Taivassalo) oli suomalainen kirkkoherra, Turun akatemian professori ja rehtori.

Bergiuksen vanhemmat olivat Husbyn pitäjän Bergan kylässä asunut peltomies, seppä, puuseppä ja sorvari Anders Mattsson ja Brita Eriksdotter. Hän kävi Turun katedraalikoulua, Nyköpingin koulua sekä Strängnäsin ja Turun lukioita päästen ylioppilaaksi Turussa 1640. Bergius valmistui filosofian maisteriksi Turun akatemiasta 1647, ja hänet vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa 1653.

Bergius oli Uusmaalaisen osakunnan inspehtorina vuodesta 1655 mutta ei enää 1665 sekä Tukholman ja Södermanlandin maakunnan inspehtorina 1665 ja filosofisen tiedekunnan promoottorina 1664. Hän toimi Turun akatemian toisena filosofian apulaisena vuodesta 1649, kreikan ja heprean kielten professorina 1652–1671 (sai virkavahvistuskirjan 1654) sekä akatemian rehtorina kahteen otteeseen 1659–1660 ja 1669–1670. Bergius oli samalla Turun tuomiokapitulin jäsenenä 1657–1671 ja toimi palkkapitäjänsä Liedon kirkkoherrana 1660–1662 ja Piikkiön kirkkoherrana 1669–1671. Hänestä tuli lääninrovasti 1666, ja viimeksi Bergius oli Taivassalon kirkkoherrana vuodesta 1671 alkaen.

Bergius oli vuonna 1665 vastaajana oikeusjutussa, joka sai alkunsa, kun hän oli syyttänyt Turun akatemian rehtoria Axel Kempeä sekä professoreita Abraham Thauvonius ja Andreas Thuronius juopottelusta, virkatehtävien laiminlyönnistä ja Thauvoniusta erikseen jalkavaimojen pitämisestä. Juttu päättyi lopulta Bergiuksen anteeksipyyntöön, jonka jälkeen konsistori poltti jutun asiakirjat asianosaisten ollessa läsnä.[1]

Bergius oli naimisissa kaksi kertaa, ensin Elin Henriksdotter Carstenin (k. 1652) kanssa ja sitten 1654–1688 Margareta Johansdotter Walsteniuksen (k. 1688) kanssa. [2][3]

LähteetMuokkaa