Pesiönlahti
Pesiönlahti on Suomussalmen Kiantajärven läntisin lahti ja sen ympärille sijoittunut kyläyhteisö. Kunnallishallinnossa se on osa Pesiökylää. Pesiönlahdessa toimi aiemmin Pesiönlahden kansakoulu.
Historiaa muokkaa
Uudisraivaajat muokkaa
1600-luvulla seutu sai ensimmäiset vakituiset uudistilalliset. 1650-luvulla Pesiönjärven länsipuolella Pesiön tilaa isännöi Matti Keränen ja järven kaakkoispuolella Haapalaa Matti Haapalainen. Lähimmät naapurit tuohon aikaan olivat Puolangan Suolijärvellä ja nykyisen Suomussalmen kirkonkylän tienoilla. Raappanan tila sai alkunsa kun mahdollisesti ensimmäinen Suomussalmen Juntunen Pekka Laurinpoika asettui talonpitoon 1670-luvulla. Tila tunnettiin tuolloin Suolijärven Juntulana n:o 5 [1]. 1700-luvulla tila siirtyi Hannu Raappanan haltuun. Tilalla on edelleen hirsinen vilja-aitta, jonka rakennusvuodeksi on veistetty 1754 ja puumerkki HR (Hannu tai Heikki R.) [2]. Teerelän tilan perusti 1750–60 tienoilla Jaakko Turpeinen. Raappana, Haapala ja Teerelä olivat nykyisen Pesiönlahden koulupiirin alueella sijainneet kantatilat. Isojako mullisti pitäjän kyläjaon. Raappanan tilasta osa päätyi 1900-luvun alkupuolella tervaporvarien ja sittemmin Oulu Oy:n omistukseen. Nykyiset UPM:n omistukset ovat osin perua siltä aikakaudelta.
Kruununtorpat ja niitä uudempi asutus muokkaa
1880–1890-luvuilla kylälle syntyivät kruununtorpat Pihlaja, Hirvola, Kauhala (Rantala), Myllylä ja Kerälä. [3] Heikkilän (Heikkinen) kruununtorppa (aiemmin Harakanautio) on myöhempää perua.
Isonjaon jälkeen syntyneitä tiloja ovat ainakin Vähälä (1933), Vilppula, Metsärinne ja Kuusilehto (1957), Kankaala ja Kotila (1958) sekä Kiviniemi 1960-luvulla. Joukokylän tieltä erkanevan Vaatojärventien varressa olevista taloista ovat yllä mainitun Raappanan lisäksi iäkkäimpiä Uutela, Lehtiaho, Vaarala, Haapala ja Vaatorinne. Toiselle suunnalle lähtevän Vähäläntien varressa ovat Päivölä ja Vähälä. Viime vuosikymmeninä on lukuisia taloja rakennettu joko olemassa olevien tilojen yhteyteen tai muuten olemassaolevien teiden varsille.
Lähihistoriaa muokkaa
Pesiöjoki on toiminut aikoinaan uittoväylänä ja siitä muistona säilyi vuosikymmenien ajan Pesiönlahden pohjaan ankkuroidut suuret tukit. Suunnitelmia Pesiöjoen palauttamiseksi ennalleen uiton jäljiltä on esitetty ja uittoväyliä suunniteltiin palautettaviksi kalastuskuntoon v. 2007. Nykyisen viitostien ja Joukokylän tien risteyksessä sijaitsi sotavuosina vankileiri, jonka Ilmari Kianto mainitsee matkakertomuksessaan. 1950-luvulla paikalla oli muutaman vuoden ajan Suomussalmen vankisiirtola, jonka vangit osallistuivat rautatien ja uusien maanteiden rakennukseen. Myöhemmin puhekielessä Konnalan rantana tunnettu paikka toimi TVH:n varikkona. Alueella, nykyisen viitostien ja rannan välissä oli toimisto ja lukuisia parakkirakennuksia.
Pesiönlahden rantamaisemissa on sodan aikana kaivettuja poteroita, jotka lienevät vaatimaton osa pääosin välirauhan aikana rakennettua Salpalinjaa. Alueella sijaitsi myös sotakoirien koulutuskeskus jonka jäljiltä Pesiölle haarautuvan tien varren kukkulalla oli vielä 1990-luvulla näkyvissä hyvin säilyneet lautarakenteiset koppien suuaukot.
Talvisodan taistelut eivät laajemmin koskettaneet kylää. Kuitenkin nykyisin vanhainkotina toimiva Kurimon talo oli suomalaisten joukkojen huoltopaikkana. Kurimosta pitäen alkoi osaltaan saarrostava hyökkäys Hulkonniemeen, joka johti vuodenvaihteessa 1939–1940 venäläisen 163. divisioonan irtautumiseen alueelta.[4]
Pesiönlahden henkistä elämää, kuten suomussalmelaista yleensäkin leimasi 1900-luvulla usein vahva aatteellisuus, yleensä joko voimakas vasemmistolaisuus tai herännäisyyttä lähellä oleva kristillisyys kotiseuroineen. Porvarillista suuntaa edusti pääasiassa keskustaa lähellä olevat aatteet.
Koko pitäjän värikkäimpiä hahmoja oli aikoinaan korven profeetta, saarnaaja Antti Juntunen, Parta-Antti, joka vaikutti 1920–50-luvuilla. Hänen kerrotaan kokeneen voimakkaan hengellisen herätyksen ja heränneen myös vihaan porvaririistäjiä kohtaan.[5].[6] Adam Härkösen Kainuuseen levittämä härkösläisyys sai uusia piirteitä varsinkin karismaattisen saarnaajan Onni Poutasen ansiosta. Oiva Turpeinen kutsuikin liikettä 1946–1948 poutas-härkösläisyydeksi. Liikkeen saarnamiehinä seudulla esiintyi kuusi muutakin saarnaajaa, joista Uuno Heikkinen mainitaan huomattavimpana. [7].
Sijainti ja määritteitä muokkaa
Lahden länsirantaa seurailee nykyisin Kuusamoon johtava valtatie 5 (Viitostie). Lähellä lahden perukkaa haarautuu tie länteen Pesiökylälle ja Joukokylään. Kuntakeskus Suomussalmi eli entinen Ämmänsaari on seitsemän kilometrin päässä kaakossa.
Ämmänsaaren rata kulkee Pesiön asemalta maantielinjan eteläpuolella kohti Pesiönlahtea. Kilometrin verran ns. Vähän seisakkeen jälkeen rata kiertää Hirvovaaran pohjoispuolelta, jonka jälkeen se kääntyy hieman etelään kohti Kurimoa ja Ämmänsaarta ja viitostien länsipuolella pysytellen päätyy Ämmänsaaren ratapihalle.
Henkilöjunat pysähtyivät Vähän seisakkeella vielä 1950-luvulla ja paikkaa käytettiin myös puutavaran lastauspaikkana. Radanvarren purupohjaista kuormauskenttää kylän nuoriso käytti 1960–1970-lukujen taitteessa jalkapalloharjoituksiin. Kylän joukkue kamppaili ajoittain tasaväkisesti paikallisen Suomussalmen palloseuran kanssa.
Saha ja koulutoiminta muokkaa
Pesiönlahden rannalla sijaitsi 1960-luvulta alkaen Suomussalmen Puutavara Oy:n saha. Myöhemmin saha oli Kajaani Oy:n omistuksessa ja merkittävä seudun työnantaja. Sahan toiminta lakkasi 1990-luvulla ja rakennukset on purettu. Pitkäaikainen sahanhoitaja oli Risto Haapala.
Hirvovaaran Hirvola toimi koulutiloina ennen varsinaisen koulun rakentamista. Sen läheisyydessä sijaitsi myös tunnettu maanmittaustorni. Koulutoimintaa oli 1950-luvulla myös Kerälän ja Heikkilän talossa. Kylän koulu lakkautettiin 2000-luvulla.
Esillä olleita kyläläisiä muokkaa
Kirjailija, kulttuurisihteeri Jalo Heikkisen kotitalo Rauhala on Pesiönlahden takana Kylmälläniemellä. Hän on paitsi tallentanut suomussalmelaista elämänmenoa, tehnyt myös merkittävän elämäntyön Ilmari Kiannon tuotannon järjestelijänä ja tutkijana. Ilmari Kianto oli lähinaapuri Kerälänrannan asukkaille aikanaan ja mm. Kerälän Heikki Heikkisen hanuri soi aikanaan myös Iki-Kiannon illanvietoissa.[8]. Lahjakkaita tarinankertojia olivat muun muassa Uutelan isäntä Eemeli Heikkinen ja kirvesmies Sulo Moilanen Koskelasta. Olympiamitalisti Marko Kemppaisen lapsuudenkoti on Pesiönlahden Myllylässä.
Pesiönlahden ranta-asujia oli mm. pitkän iän saavuttanut Sirkkulan vanha-Setti, Seth Heikkinen (1903–2005), joka ehti nuoruudessaan seikkailla Afganistanissa asti ja työskenteli muun muassa Puin kaupungin tulitikkutehtaalla.[9].
Multian (1988–1989) ja Kinnulan kunnanjohtajana (1990–2004) toiminut Kauko-Pekka Moilanen on kotoisin Vähälästä. Hän perusti kylälle Vähävaaran hirviseurueen.
Näyttelijä-ohjaaja Markku Keränen on kotoisin Vaaralasta. Hänen sisarensa Seija Rannikko näyttelee Ämmänsaaren teatteri Retikassa. Vilppulan Keijo Keränen on saavuttanut voimanoston Suomen mestaruuden. Aatu Keränen on tunnettu taitavana trikkaajana ja uimahyppääjänä.
Suomussalmen kunnanvaltuustossa kylää (2006) ovat edustaneet Vesa Heikkinen ja Veikko Timonen. Elias Rissanen menestyi aikanaan TV2:n Suomen Tietoviisas -visailussa.
Lähteet muokkaa
- ↑ Kankaanpää, Matti J.: Juntusten suku I osa, Gummerus 1998
- ↑ Inkeri Anttosen artikkeli: Pesiökylän Raappanan tilahistoriaa
- ↑ Huurre Matti, Turpeinen Oiva: Leipä luonnosta, Keuruu 1992
- ↑ Veikko Karhunen: Raatteen tieltä Turjanlinnaan
- ↑ Sylvi Keräsen haastattelu, HS kuukausiliite, huhtikuu 2003.
- ↑ Sylvi Keränen: Piirisihteerinä Kainuun korvessa, artikkeli kirjassa Huomenen tiellä, Sanan tie, Tampere 1960.
- ↑ Kauhanen, Jouni: Surunsalmesta tiennäyttäjäksi, Bookwell Oy, 2011, ISBN 978-951-939052-9
- ↑ Iki-Kiannon ilot ja surut, YLE TV2 12.4.1991.
- ↑ Viulu soi vielä satavuotiaan käsissä, Ylä-Kainuu 31.12.2004
Aiheesta muualla muokkaa
- Vanha Kurimo (Arkistoitu – Internet Archive)
- Talvisota 30. joulukuuta 1939 (Arkistoitu – Internet Archive)
- Pohjoiskarjalaisia nykykirjailijoita: Veikko Huotarinen (Arkistoitu – Internet Archive)