Pelusion (m.kreik. Πηλούσιον, Pēlūsion tai Pēlousion, lat. Pelusium, kopt. Ⲡⲉⲣⲉⲙⲟⲩⲛ, Peremun) eli Senu (egypt. 𓋴𓏌 tai 𓌢𓈖𓅐𓅱, Snw)[1] oli kaupunki muinaisessa Egyptissä.[2][3] Se sijaitsi Ala-Egyptissä eli Niilin suistossa ja kuului Sethroiteen nomokseen.[4][5]

Pelusion
Πηλούσιον
𓋴𓏌
𓌢𓈖𓅐𓅱
Sijainti

Pelusion
Koordinaatit 31°03′00″N, 32°36′01″E
Valtio Egypti
Paikkakunta Tell el-Farama, Qesm Remanah, Šamal Sina’
Historia
Tyyppi kaupunki
Kulttuuri antiikki
keskiaika
Valtakunta muinaisen Egyptin dynastiat
Ptolemaiosten valtakunta
Rooman valtakunta
Bysantin valtakunta
Alue Sethroites, Delta, Egypti
Aiheesta muualla

Commons-logo.svg Pelusion Commonsissa

Pelusion oli merkittävä rajalinnoitus ja koko historiansa ajan avain Egyptin hallintaan mitä tuli rannikkoon ja Syyrian suuntaan. Näin se oli usein maahan suuntautuneiden hyökkäysten ensimmäisenä kohteena. Toisaalta se oli Egyptin Syyriaan suuntautuneiden sotaretkien lähtöpiste. Kaupungin edustalla käytiin useita merkittäviä taisteluita, ja sitä piiritettiin ja se vallattiin usein.[2][6]

MaantiedeMuokkaa

Pelusionin kaupunki sijaitsi Niilin suistossa lähellä Niilin itäisimmän suuhaaran suuta, noin 30 kilometriä kaakkoon nykyisestä Port Saidista.[2][4] Tämän johdosta koko kyseistä suuhaaraa kutsuttiin nimellä Pelusiakos tai Pelusionin haara (lat. Ostium Pelusiacum).[2] Nykyisin kaupungin paikka tunnetaan nimellä Tell el-Farama.[6]

Pelusion sijaitsi alun perin noin neljä kilometriä sisämaahan Välimeren rannikosta, rannikon ja suistoalueen soiden välisellä alueella. Pelusionin jokihaara täyttyi hiekalla jo ensimmäisellä vuosisadalla eaa. Myös rannikko on siirtynyt alueella kauemmaksi merelle päin, ja näin kaupunki oli jo 200-luvulla jaa. jäänyt ainakin kuusi kilometriä sisämaahan.[2]

Rooman kuudesta sotilastiestä Egyptissä kaksi kulki Pelusionin kautta. Toinen niistä kulki Memfiistä Pelusioniin ja toinen Välimeren rantaa seuraten Akkosta Aleksandriaan Pelusionin kautta.[2][7] Pelusionin alue tuotti erityisesti pellavaa, joka tunnettiin hyvälaatuisena ja roomalaisajalla nimellä linum Pelusiacum.[2][8]

HistoriaMuokkaa

Pelusionin kreikankielinen nimi viittaa seudun mutaan (πήλος, pēlos).[2][9] Vanhassa testamentissa kaupunki esiintyy nimellä Sin (vanhassa raamatunsuomennoksessa Siin; hepr. ‏סִין‎, m.kreik. Σαῖν, Sain)‎, joka viittaa samaan kuin kreikkalainen nimi.[2][10] Kaupungin asukkaasta käytettiin etnonyymejä Pēlūsiōtēs (Πηλουσιώτης) ja Pēlūsios (Πηλούσιος).[2]

Assyrian kuningas Sanherib eteni 25. dynastian aikaan joukkoineen Palestiinasta Pelusionin luokse, mutta vetäytyi sen muureilta ennen taistelua.[2][11] Herodotos kuvaa syyksi sen, että Egyptiä tuolloin hallinnut pappi Sethos sai suosiollisen rukousvastauksen Hefaistokselta, jonka seurauksena peltohiiret turmelivat assyrialaisten aseet, minkä jälkeen he pakenivat ja egyptiläiset surmasivat monet heistä. Herodotos näki Memfiissä Hefaistoksen temppelissä tätä voittoa juhlistaneen patsaan, jossa Sethos piti kädessään hiirtä. Tarinan on ehdotettu perustuvan siihen, että hiiret olivat egyptiläisessä symboliikassa tuhon vertauskuva.[2][12]

 
Pelusionin piiritys vuonna 1118. Miniatyyri 1200-luvulta.

Pelusionin lähellä käytiin myös ratkaiseva taistelu, jonka seurauksena Egyptin hallinta siirtyi faaraoilta Persialle ja Kambyses II:lle vuonna 526/525 eaa. Herodotos kertoo, että taistelupaikka oli hänen aikanaan edelleen täynnään kaatuneiden luita, ja egyptiläisten kallot voitiin erottaa niiden kovuudesta, mikä oli seurausta siitä, että nämä ajelivat päänsä lapsesta saakka, kun taas persialaiset käärivät ne kankaisiin.[13] Koska Kambyses eteni taistelun jälkeen suoraan Memfiihin, Pelusion oletettavasti antautui itse heti taistelun jälkeen.[2][14]

Vuonna 373 eaa. Fryygian satraappi Farnabazos II ja Ateenan joukkojen komentaja Ifikrates toivat joukkonsa Pelusionin edustalle, mutta vetäytyivät hyökkäämättä kaupunkiin. Faarao Nektanebo II oli nimittäin antanut laskea kaupunkia ympäröineelle alueelle vettä sekä tukkia Niilin purjehduskelpoiset uomat.[2][15]

Persialaiset hyökkäsivät Pelusioniin ja valtasivat sen vuonna 309 eaa. Tuohon aikaan kaupungissa oli 5 000 kreikkalaisen palkkasotilaan varuskunta, jota johti Filofron. Thebasta tulleet sotilaat, joiden sotapäällikkönä toimi Lakrates, olivat taistelussa persialaisten palveluksessa. Kaupungin puolustajilla oli aluksi etulyöntiasema, mutta se joutui lopulta antautumaan thebalaisille, joskin tämä tapahtui hyvin ehdoin.[2][16]

Vuonna 333 eaa. Pelusion avasi porttinsa Aleksanteri Suurelle, joka sijoitti kaupunkiin varuskunnan. Sitä johti yksi sotapäälliköistä, joita kutsuttiin ”kuninkaan kumppaneiksi”.[2][17] Vuonna 173 eaa. Antiokhos Epifanes kukisti Ptolemaios Filometorin joukot kaupungin edustalla. Antiokhos valtasi kaupungin ja piti sen hallussaan vielä senkin jälkeen, kun oli vetäytynyt muusta Egyptistä.[2][18]

Viimeistään seleukidien kuningaskunnan kukistumisen aikoihin, ellei jo aiemmin, kaupunki oli kuitenkin palannut takaisin ptolemaiosten Egyptille. Se kuului nimittäin Egyptille ainakin vuonna 55 eaa., jolloin Marcus Antonius valtasi sen voitettuaan Egyptin armeijan. Ptolemaios Auletes, jonka puolesta roomalaiset valtasivat Egyptin, halusi surmauttaa kaupungin väestön, mutta Antonius esti tämän.[2][19]

Kreikkalais-roomalaisella kaudella Pelusion oli merkittävä kauppapaikka ja Egyptin toiseksi merkittävin satama Aleksandrian jälkeen.[6] Pompeius pakeni Pelusioniin hävittyään Farsaloksen taistelun vuonna 48 eaa., ja hänet murhattiin siellä samana vuonna.[6] Augustus saapui Pelusionin edustalle vuonna 31 eaa. pian Aktionin taistelussa saamansa voiton jälkeen, ja kaupungin komentaja Seleukos päästi hänet sisään.[2]

Varhaisella kristillisellä ajalla kaupunki oli piispanistuin. Se on edelleen katolisen kirkon titulaaripiispan istuin nimellä Pelusium.[20] Pelusion kärsi suuresti persialaisten vallattua Egyptin vuonna 501. Se kykeni vastustamaan sassanidien Persian hyökkäystä vuonna 618/619 jonkin aikaa, mutta joutui lopulta antautumaan. Kummassakin tapauksessa kaupungin antautuminen tarkoitti käytännössä koko Egyptin antautumista. Arabivalloituksen jälkeen kaupunki taantui.[2] Pelusion oli kuitenkin olemassa vielä keskiajalla, jolloin se joutui ristiretkeläisten hyökkäysten kohteeksi. Balduin I hyökkäsi sinne vuonna 1118 ja Amalric I vuonna 1169. Tämän jälkeen kaupunki paljolti katoaa historiasta.[6]

Kaupungin arkeologiset kaivaukset alkoivat vuonna 1910 ranskalaisen egyptologi Jean Clédat'n johdolla. Kaivauksia on suoritettu jälleen vuodesta 1982 Israelin palautettua Siinain Egyptille. Vuodesta 1991 aluetta on kaivettu kansainvälisenä yhteistyöprojektina, jossa ovat olleet mukana egyptiläiset, kanadalaiset, sveitsiläiset ja brittiläiset arkeologit.[6]

Rakennukset ja löydöksetMuokkaa

Pelusionin paikka on nykyisin paljolti peittynyt mutaan, mikä on jäännettä entisestä mutta kadonneesta Niilin haarasta. Kaivauksissa on kuitenkin löydetty merkittävän kaupungin jäänteitä.[6]

Kaupungissa tiedetään olleen Zeus Kassiokselle omistettu temppeli. Tämän kultti oli kaupungin pääkultti, ja siinä yhdistyivät kreikkalainen Zeus ja itämainen Kassios-jumala; toisaalta se voidaan nähdä kreikkalaisena sovelluksena Baal Zefonin kultista. Kirjallisten lähteiden perusteella kaupungissa oli myös teatteri ja hippodromi.[6]

Monet paikan löydöistä liittyvät käsityöteollisuuteen, kuten keramiikan valmistukseen. Löytöihin lukeutuvat myös muun muassa amfiteatteri, roomalainen kylpylä ja bysanttilaisaikainen kirkko; hautausmaa, jonka hautaukset ajoittuvat 200–100-luvuille eaa. ja joka oli sekin myöhemmin otettu käsiteollisuuden käyttöön; sekä muita hautausmaita.[6]

Kaupungin paikalta on löydetty myös suurikokoinen linnoitus, jossa on ollut 36 tornia ja kolme porttia, ja jonka muurien paksuus on ollut yli kaksi metriä. Se on ajoitettu myöhäisantiikkiin 500-luvun lopulle, ja vaikuttaa tuhoutuneen persialaisten hyökkäyksessä vuonna 618/619.[6]

LähteetMuokkaa

  1. Schweitzer, Simon D.: Snw Ancient Egyptian Dictionary. Viitattu 25.1.2021.
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Smith, William: ”Pelusium”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  3. Klaudios Ptolemaios: Geografia 4.5.11, 8.15.11.
  4. a b Pelusium Pleiades. Viitattu 19.10.2020.
  5. Pelousion (Tell el-Farama) Trismegistos. Viitattu 19.10.2020.
  6. a b c d e f g h i j Grzymski, Krzysztof A.: Pelusium: Gateway to Egypt Archaeology. 1997. Viitattu 19.10.2020.
  7. Itinerarium Antonini Augusti.
  8. Plinius vanhempi: Naturalis historia 19.1.3.
  9. Liddell, Henry George & Scott, Robert: πηλός, ὁ/ἡ A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  10. Hes. 30:15–16
  11. Jes. 31:8; Herodotos: Historiateos 2.141; Strabon: Geografika 13.604.
  12. Vrt. Horapollon: Hieroglyfika 1.50; Aelianus: Historia animalium 6.41.
  13. Herodotos: Historiateos 2.10.
  14. Polyainos: Strategemata 7.9.
  15. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 15.42; Cornelius Nepos: Kuuluisia miehiä, Ifikrates 100.5.
  16. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 16.43.
  17. Arrianos: Anabasis 3.1, seq.; Quintus Curtius Rufus: Historiae Alexandri Magni Macedonis 4.33.
  18. Polybios: Excerpta de Legationibus 82; Hieronymus: Danielin kirjan selitys (In Danielem) 11.
  19. Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Antonius 100.3; V. Max. 9.1.
  20. Pelusium Catholic Hierarchy. Viitattu 19.10.2020.

Aiheesta muuallaMuokkaa