Baal

länsiseemiläisten jumala

Baal, myös Adoni (hepr. ‏בעל‎; ”herra", "hallitsija”), Baal-Peor, Baal-Sebub (omistaja, aviomies) tai Ras Šamra oli länsiseemiläisten kansojen (muun muassa kanaanilaisten ja foinikialaisten) palvoma korkein jumala, jumalten kuningas sekä kasvillisuuden ja hedelmällisyyden jumala. Myöhemmin itäseemiläiset käyttivät nimeä Beel (Asbel), jota nimitystä alun perin käytettiin Enlil-jumalasta, ja babylonialaiset taas käyttivät Beel-nimeä Mardukista. Foinikialais-kreikkalaisen Adoni-jumalan tunnetumpi nimi oli Baal.[1] Ugaritista löytyneen savitaulusarjan mukaan Baal oli Ašeran ja viljan jumala Dagonin poika, josta tuli pääjumala sankaritekojensa vuoksi. Toisen lähteen mukaan Baalin isä oli luojajumala Ēl ja puoliso rakkauden ja sodan jumalatar Anat.[1]

Ugaritilainen steela, joka esittää Baalia salama kädessään. Louvre.
Ugaritilainen Baalin pronssiveistos. 1300–1100-luku eaa.

Baal-termi perustuu seemiläiseen sielunkäsitteeseen, että sielu on kokonaisuus, joka kannattaa kaikkea siihen kuuluvaa. Miehen kokonaisuuteen kuuluu koko hänen huonekuntansa ja omaisuutensa. Kun häntä kutsutaan baaliksi, tarkoitetaan hänen olevan tämän kokonaisuuden johtava tahto. Kaikki maailmassa oleva eläimet, kasvit ja muut ovat sieluja, jolloin jokainen laji muodostaa oman kokonaisuuden, jossa yksittäisillä olioilla on omat juurensa. Elämä, joka niiden takana vallitsee, on niiden sielu, jota kutsutaan baaliksi. Maailma sisältää siis äärettömästi erilaisia baaleja ja ihminen pääsee niiden yhteyteen kultin välityksellä ja saa ravintonsa niiden voimasta. Ihmisen ja baalin suhde on käsitetty kaksisuuntaiseksi: Kun ihminen vaalii baaleja, hän saa korvaukseksi niiden antaman siunauksen.[2]

Mytologia ja palvontaMuokkaa

 
Baal Collin de Plancyn teoksesta Dictionnaire infernal vuodelta 1862.

Baal liitettiin tasapainoon ja hedelmällisyyteen. Noin 1400 eaa. mennessä Baal oli syrjäyttänyt merkityksessä kanaanilaisten ylijumala Ēlin. Tarinan mukaan Baal valittiin jumalten kuninkaaksi, koska hän voitti kaaosta edustaneen merenjumala Yamin. Baal voitti vedet ja asetti ne paikoilleen. Uhka oli pelottanut Ēlin neuvoston jumalia, minkä vuoksi he valitsivat Baalin ikuiseksi kuninkaaksi. Baal joutui kuitenkin itse kuoleman jumala Motin päihittämäksi ja joutui tuonelaan. Baalin sisarvaimo Anat auttoi baalia virkoamaan henkiin.[3] Baal oli kuoleva ja ylösnouseva jumala, joka lopuksi viettää häitään. Baalin vertauskuva oli härkä, joka vaati myös ihmisuhreja. [4]

Myös jokaisella paikkakunnalla oli oma baalinsa, joka erosi toisista nimeen lisätyn paikannimen tai paikallisen jumalan erityisten ominaisuuksien perusteella. Sikemissä palvottiin "Liiton Baalia" eli Baal-Beritiä.[5] Filistealaiset taas palvoivat "Lentävien olentojen baalia", Baal-Zebubia. Melkart oli Tyyroksen kaupungin baal, Kemoš mooabilaisten. "Taivaan Baal" antoi sadetta, Baal-Hamman oli Auringon jumala. Kanaanin maalla israelilaisten Jahven palvelu syrjäytti Baalin palvonnan pyhät paikat, kulttitavat ja jumaluuskäsitteet.

Baalia palvottiin myös muinaisessa Egyptissä. Baalin palvonta vakiintui siellä uuden valtakunnan 18. dynastiaan mennessä, ja jumalaa palvottiin useissa temppeleissä. Tärkein näistä oli Baal Saphon Niilin suistossa sijainneen Peluseumin lähellä. Baalin suosiota Egyptissä osoittavat nimet, joiden osana käytettiin Baal-nimeä.[6] Myös monet karthagolaiset nimet, kuten Hannibal ja Hasdrubal, viittaavat Baaliin.

Baal RaamatussaMuokkaa

Raamatun mukaan Baal on kanaanilainen sademyrskyn ja hedelmällisyyden jumala, epäjumala juutalaisten heimojen alkuaikoina Israelissa.[7] Tuomarien kirjassa israelilaisia syytetään Baalin palvonnasta ja Jahven hylkäämisestä. Ahab, ollessaan kuninkaana Israelin valtakunnassa,[8] ja Ahabin puoliso Isebel tukivat Baalin palvontaa, mitä profeetta Elia Tisbeläinen vastusti.[9] Juudasta tämän palvontamuodon kukisti kuningas Josia[7].

Raamatun kaikki profeetat taistelivat baalin palvelusmuotoja vastaan, tämän tuloksena syntyi Josian reformi 622 eKr., jolloin kaikki pyhäköt ja uhrikukkulat Israelissa hävitettiin, paitsi Jerusalemissa, jonne toiminta keskitettiin. Hesekiel ja Jeremia kuitenkin valittivat vanhan kultin yhä jatkuvan ja jolloin sen harjoittamisesta rangaistuksena määrättiin maanpako. Baal tuli Israelissa niin inhotuksi ettei sitä haluttu mainita missään, vaan korvattiin sanalla bōšet eli häpeä.[2]

On esitetty teoria, että Koraanissa esiintyvä Niiniköyden suura (111) olisi vanha kristillinen mieteruno, jonka päähenkilö Abu Lahab olisi todellisuudessa kuningas Ahab.[10]

LähteetMuokkaa

  • Wilkinson, Richard H.: The complete gods and goddesses of ancient Egypt. New York: Thames & Hudson, 2003. ISBN 978-0-500-05120-7.
  • Freedman, David Noel & Robinson, Thomas L. & et. al.: Raamatun salaisuudet : pyhien kirjoitusten arvoitukset avautuvat. Suomenkielisen laitoksen toimittanut Konttinen, Matti. Suomentanut Takkula, Kai. Helsinki: Valitut palat, 1994. ISBN 951-584-063-5.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Kopra, Teuvo: Raamatun ajan epäjumalia gamma.nic.fi. Arkistoitu 1.12.2008. Viitattu 11.10.2018.
  2. a b ”Baal”, Raamatun tietokirja I, s. 214. Otava, 1931.
  3. Wilkinson 2003, s. 101.
  4. Israel Update[vanhentunut linkki]
  5. Tuom. 9:4
  6. Wilkinson 2003, s. 102.
  7. a b 2. kuninkaiden kirja 23:1–25
  8. Raamatun salaisuudet, David Noel Freedman & Thomas L. Robinson & et. al., s. 166
  9. Raamatun salaisuudet, David Noel Freedman & Thomas L. Robinson & et. al., s. 172
  10. Ercan Celik: Who were Abu Lahab and His Wife? A View from the Hebrew Bible International Qur'anic Studies Association. 26.5.2015.

Aiheesta muuallaMuokkaa