Ēl
Ēl tai Il (hepreaksi אל) on länsiseemiläinen jumalan nimitys, joka tunnettiin Arabian eteläosissa nimellä Il. Nimi tarkoitti yleensä ylijumalaa. Tutkijat eivät ole yhtä mieltä siitä, mikä sanan tarkka merkitys on. Se saattaa tarkoittaa "voimakas", "mahtava" tai "ensimmäinen". Ras Shamrasta (muinainen Ugarit) löytyneissä teksteissä Ēl mainitaan muiden jumalten (paitsi Baalin) isänä, Ašeran puolisona ja luontokappaleiden luojana. Häntä kutsutaan myös maan luojaksi (Qone’ars) ja "häräksi", mikä voi viitata merkitykseen hedelmällisyyden symbolina. Jumalalla on valtaistuimensa paikassa, jota kutsutaan "jokien lähteeksi". Palmyrassa Ēl tunnettiin nimellä Elqonera ja jumalan nimitys oli myös "hän, joka saa lähteet pulppuamaan". Ēl rinnastettiin lisäksi Poseidoniin.[1][2] Roomalaiset samaistivat Ēlin myös Saturnukseen[3].
Ēl on jumalana etäinen, ja hän edustaa kaikkivoipaisuutta. Hän on tavattoman iäkäs, kaikkitietävä ja hyvänsuopa.[3]Vaikka Ēl oli kunnioitettu jumala, hän ei ollut merkittävä tai aktiivinen hahmo myyteissä, niissä esiintyivät pikemminkin hänen tyttärensä ja poikansa. Hänet kuvattiin yleensä vanhaksi pitkäpartaiseksi mieheksi. Usein hänellä oli myös siivet. Ēl oli hurrilaisten Kumarbin ja kreikkalaisten Kronoksen vastine. Vanhassa testamentissa Ēl on yleensä Jahven synonyymi, joissakin harvemmissa tapauksissa sana tarkoittaa jumalaa yleiskäsitteenä.[1]
Akkadissa sanaa Ēl vastaa sana ilu.
Lähteet muokkaa
- Cotterell, Arthur: Maailman myytit ja tarut. WSOY 1996. ISBN 951-0-17102-6
- Lurker, Manfred: A Dictionary of Gods and Goddesses, Devils and Demons. Routledge & Kegan Paul, 1987. ISBN 0-203-67189-9