Balduin I (Jerusalem)
Balduin I (ransk. Baudouin I, engl. Baldwin I); (n. 1160 jälkeen Ala-Lothringen, Ranskan kuningaskunta – 2. huhtikuuta 1118 El-Arish, Fatimidi kalifaatti) oli ensimmäisen ristiretken johtohahmoja ja nimellisesti Jerusalemin kuningaskunnan ensimmäinen kuningas.[1]
| Balduin I | |
|---|---|
 Balduin I:n kruunaus vuonna 1100, kuvitusta 1200-luvun käsikirjoituksessa | |
| Jerusalemin kuningas | |
| Valtakausi | 1100 – 1118 |
| Kruunajaiset | 25. joulukuuta 1100 Betlehem |
| Edeltäjä | Godefroy de Bouillon |
| Seuraaja | Balduin II |
| Syntynyt |
n. 1160 jälkeen Ala-Lothringen |
| Kuollut |
2. huhtikuuta 1118 Arish, Fatimidien kalifaatti |
| Hautapaikka | Pyhän haudan kirkko, Jerusalem |
| Puoliso |
Godehilde de Tosny (k. 1097) Arda (naim. 1098) Adelaide del Vasto (naim. 1113, mitätöity 1116) |
| Suku | Flanders |
| Isä | Eustace II |
| Äiti | Ida de Lorraine-Ardenne |
| Uskonto | roomalaiskatolisuus |
Suku ja koulutus, ensimmäinen avioliitto
muokkaaBalduin oli Boulognen kreivi Eustace II:n ja Lorrainen kreivitär Ida d'Ardennen kolmas ja nuorin poika.[2] Balduin oli Godefroy de Bouillonin nuorempi veli ja vanhin veli peri isänsä tittelin nimellä Eustace III.[1] Hän kuului Flanders-sukuun ja vietti nuoruutensa Normandiassa.
Hän opiskeli vapaita taiteita ja toimi kirkollisena viranhaltijana (prebenda) Cambrain, Rheimsin ja Liègen katedraaleissa.[2] Balduinin vanhemmat suunnittelivat pojalleen kirkollista uraa, joka kuitenkin tuntemattomista syistä kariutui ja hän ryhtyi ritariksi.[3][4]
Hän avioitui normannilaisen aatelisnaisen, Godehilde de Tosnyn (k. 1097) kanssa, joka oli Tosnyn kreivi Raoul II:n ja Isabella de Montfort-l'Amauryn tytär. Suku omisti maata sekä Normandiassa että Englannissa. Tästä liitosta ei tiedetä syntyneen aikuiseksi eläneitä lapsia.[2][3]
Ristiretkeläinen, Edessan kreivi
muokkaaVuonna 1096 Balduin lähti veljiensä kanssa ensimmäiselle ristiretkelle.[1] Matkalla Pyhälle maalle puoliso Godehilde sairastui ja kuoli noin 15. lokakuuta 1097. Balduin jätti muut ristiretkeläiset syksyllä 1097 hieman ennen Antiokian piiritystä.[5] Hänen tehdessään sotaretkiä seldžukkeja vastaan Anatoliassa, Edessan (nyk. Șanlıurfa, Turkki) kristitty armenialainen ruhtinas Toros lupasi tehdä Balduinista perillisensä vastineeksi sotilaallisesta avusta. Balduin pakotti Torosin luopumaan kruunusta ja otti Edessan haltuunsa vuonna 1098.[1] Balduinista tuli Lähi-idän ensimmäisen ristiretkeläisvaltion, Edessan kreivikunnan hallitsija.[6]
Jerusalemin kuningas
muokkaaGodefroy de Bouillon kuoli vuonna 1100, jolloin aateliset pyysivät Balduinia seuraamaan Godefroyta Jerusalemin hallitsijana tittelillä Advocatus Sancti Sepulchri eli Pyhän haudan puolustaja.[1] Jerusalemin patriarkka Daimbert ja ristiretken johtaja Tankred vastustivat suunnitelmaa.[6] Hänet kruunattiin 25. joulukuuta 1100 Betlehemissä Jerusalemin ensimmäiseksi kuninkaaksi, johdettuaan sotaretkeä etelässä tehden vaikutuksen egyptiläisiin Fāṭimideihin voimallaan ja näin hillitten ristiretkeläisten aatelisten vastustusta.[1][5][7] Hänen edeltäjänsä Godefroy ei ollut halunnut Jerusalemin kuninkaan arvonimeä, vaikka käytännössä toimikin valtakunnan hallitsijana.
Valintansa jälkeen Balduin pyrki vakiinnuttamaan asemansa, mutta hänellä oli hyvin vähän valtaa, ennen kuin oli saanut haltuunsa viestintä- ja tavaraliikenteen kannalta tärkeät satamakaupungit. Balduin oli riippuvainen merkittävimpien vasalliensa tuesta. Saatuaan ritarien tuen Balduin pystyi valtaamaan satamat ja rannikkokaupungit Arsufin (Tel Arshaf, Israel) ja Kesarean (H̱orbat Qesari, Israel) vuonna 1101. Vuoteen 1112/1113 mennessä hän oli vallannut kaikki rannikkokaupungit Askalonia ja Tyrosta lukuun ottamatta.[1][6] Vuonna 1115 hän rakennutti Krak de Montréalin linnotuksen suojellakseen valtakuntaa etelässä.[1]
Toinen ja kolmas avioliitto
muokkaaBalduin avioitui toisen kerran kesällä 1098[2] armenialaisen hallitsijan tyttären prinsessa Ardan (k. 1116 jälkeen) kanssa,[1] jonka isän uusin historiankirjoitus on identifioinut olevan Marashin herra Tathoul. Liiton ansiosta hän oli päässyt Edessan kreiviksi ja saaden kreivikunnan armenialaisten tuen. Lisäksi hän sai myötäjäisinä 7 000 kultarahaa ja aluksi myös lupauksen jopa 60 000 kultarahasta, mikäli Arda saisi periä isänsä maaomistukset.[2] Kun ei enää tarvinnut armenialaisten tukea Jerusalemissa, Balduin nopeasti hylkäsi Ardan ja pakotti tämän menemään Jerusalemin Pyhän Annan luostariin vuonna 1113,[1] toisten tietojen mukaan jo ennen vuotta 1109, josta tämä sai myöhemmin lähteä Konstantinopoliin.[8][2] Avioliitto oli lapseton eikä sitä koskaan mitätöity virallisesti.[3]
Balduin avioitui vuonna 1113 Sisilian normannikreivi Roger I:n varakkaan, yli 40-vuotiaan lesken, sijaishallitsija ja kreivitär Adelaide del Vaston kanssa.[9] Avioliitto oli poliittinen, sillä hän sai sen myötä suuret myötäjäiset ja perijän kruunulleen, sillä hän lupasi Adelaiden pojalle Roger II:lle Jerusalemin kruunun. Balduin ei ollut kuitenkaan eronnut missään vaiheessa edellisestä vaimostaan, syyllistyi näin kaksinnaimiseen. Sairastuttuaan vakavasti vuoden 1116 lopulla ja ajatellessaan olevansa kuolemassa, hän määräsi kaikki velkansa maksettavaksi, alkoi jakaa rahojaan sekä tavaroitaan, ja samantien mitätöi liittonsa Adelaiden kanssa.[6] Adelaiden poika, Sisilian kuningas Roger II hänen ensimmäisestä avioliitostaan, ei koskaan antanut tätä tekoa Balduinille anteeksi ja pidätti tältä vuosikymmeniä tämän kipeästi kaipaamaa Sisilian merivoimien tukea. Balduin I kuoli ilman perillisiä.
Viimeinen sotaretki ja kuolema
muokkaaBalduin hyökkäsi maaliskuussa 1118 joukkoineen Egyptiin, sillä ristiretkeläiset pelkäsivät Egyptin ja Syyrian liittoutumista ja eteläraja piti turvata. Hän valloitti Faraman Niilin suistossa ilman taistelua kaupunkilaisten paetessa paniikissa ennen hänen saapumistaan joukkoineen kaupunkiin.[8][2][10] 1100-luvun lopulla elänyt muslimihistorioitsija Ibn Zafar al Siqilli kirjoitti, että Balduin määräsi kaupungin moskeijat tuhottaviksi maan tasalle.[10] Balduin oli ollut vakavasti sairas jo loppuvuonna 1116, ja hän sairastui uudestaan Niilillä.[9] Balduinin tukijat kehottivat häntä hyökkäämään Kairoon, mutta hänen Akkon valtauksessa 11. huhtikuuta 1103 saamansa vamma selässä munuaisten kohdalla, jota hän oli potenut yli puoli vuotta,[3] avautui yhtäkkiä uudelleen.[8][2] Hänet kuljetettiin kuolevana kantotuolilla El-Arishin rajakaupunkiin.[2]
Perintö
muokkaaBalduin I kuoli noin 55-vuotiaana 2. huhtikuuta 1118 El-Arishin rajakaupungissa Egyptissä. Kuolinvuoteellaan hän nimesi seuraajakseen vanhimman veljensä Boulognen kreivi Eustace III:n, mutta valtuutti paronit myös tarjoamaan valtaistuinta Edessan kreivi Balduinille tai "jollekin muulle, joka hallitsee kristittyä kansaa ja puolustaa kirkkoa", jos hänen veljensä ei hyväksy kruunua.[2]
Hänen viimeisten toiveensa mukaisesti hänen kokkinsa Addo poisti hänen suolensa ja säilytti ruumiin suolassa varmistaakseen sen hautaamisen Jerusalemiin. Hänet haudattiin viisi päivää myöhemmin palmusunnuntaina Golgatan Pyhän haudan kirkon kappeliin veljensä ja edeltäjänsä Godefroy de Bouillonin viereen.[8] Balduinin seuraajaksi Jerusalemin valtaistuimelle nousi hänen serkkunsa Bourcqin Balduin.[9]
Balduin I laajensi Jerusalemin kuningaskuntaa ja turvasi sen alueen muodostamalla hallintokoneiston, joka tuli toimimaan 200 vuoden ajan frankkien vallan perustana Syyriassa ja Palestiinassa.[1]
Lähteet
muokkaa- Gale Encyclopedia of Biography. The Gale Group, Inc, 2006. Answers.com (viitattu 25.11.2013). (englanniksi)
- Sebag-Montefiore, Simon: Jerusalem – kaupungin elämäkerta. Suomentanut Lappalainen, Otto. Helsinki: WSOY, 2013. ISBN 978-951-0-39614-8
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j k Baldwin I | Crusader, Latin Kingdom, Palestine | Britannica www.britannica.com. Viitattu 27.10.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Murray, Alan V.: The Crusader Kingdom of Jerusalem: A Dynastic History, 1099–1125. Prosopographica et Geneologica, 2000. ISBN 978-1-9009-3403-9. Ss. 30, 31, 117, 118-119, 158, 182, 203, 239
- ↑ a b c d Runciman, Steven: A History of the Crusades, Volume I: The First Crusade and the Foundation of the Kingdom of Jerusalem. Cambridge: Cambridge University Press [1951], 1989. ISBN 978-0-521-06161-2. Ss. 87, 146, 200-201, 209
- ↑ Edgington, Susan B.: Baldwin I of Jerusalem, 1100-1118. Routledge, 2019. ISBN 978-1-4724-3356-5. S. 2
- ↑ a b Favier, Jean: Baudouin Ier Encyclopædia Universalis France. Viitattu 25.11.2013. (ranskaksi)
- ↑ a b c d Gale Encyclopedia of Biography.
- ↑ Sebag-Montefiore, s. 279
- ↑ a b c d Barber, Malcolm: The Crusader States. Yale University Press, 2012. ISBN 978-0-300-11312-9. Ss. 114, 116, 117
- ↑ a b c Sebag-Montefiore, ss. 280–282
- ↑ a b Hillenbrand, Carole: The Crusades: Islamic Perspectives. Routledge, 2000. ISBN 978-0-415-92914-1. Ss. 45, 52, 77
