Paul Olsson
Svante Paul Olsson (11. syyskuuta 1890 Helsinki – 24. lokakuuta 1973 Kalifornia, Yhdysvallat) oli suomalainen puutarha-arkkitehti. Hän oli tiettävästi ensimmäinen alan korkeakoulutuksen saanut suomalainen. Paul Olssonin isä Svante Olsson oli ruotsalainen puutarhuri, joka oli muuttanut Suomeen vuonna 1889 tultuaan valituksi Helsingin kaupunginpuutarhurin virkaan. Paul Olsson on haudattu Kauniaisten hautausmaalle.
Henkilöhistoria muokkaa
Helsingissä lapsuutensa viettänyt Olsson opiskeli 1900-luvun alkuvuosina Saksassa ja valmistui puutarha-arkkitehdiksi vuonna 1911 Bad Köstritzin puutarhaopistosta. Opintojensa ohella hän oli useiden nimekkäiden keskieurooppalaisten puutarhureiden palveluksessa. Palattuaan Suomeen Olsson työskenteli yhdessä isänsä kanssa ja suunnitteli sekä Helsingin kaupungin että yksityisten omistamia puutarhoja ja puistoja. Vuosina 1913-1920 hän oli isänsä alaisena Helsingin apulaiskaupunginpuutarhurin virassa.
Olssonilla oli suuri vaikutus suomalaiseen puutarha- ja puistosuunnitteluun. Hänen ansiostaan alettiin rakentaa englantilais- ja saksalaistyylisiä muotopuutarhoja. Aiemmin puistot olivat olleet lähinnä ylemmille säädyille tarkoitettuja maisemapuistoja, joissa oli esitelty eksoottisia lajikkeita. Olssonin suunnittelemat puistot sisälsivät myös pergoloita, koristepatsaita- ja lampia sekä erilaisin materiaalein päällystettyjä käytäviä.
Vuonna 1920 Olsson perusti oman puutarha-arkkitehtuuriroimiston Helsinkiin sekä taimitarhan Kauniaisiin. Vuosien kuluessa siitä kasvoi maan suurin taimistoliike, joka toimi hänen poikansa johdolla aina 1980-luvun lopulle saakka. Olssonin toimisto suunnitteli useita yksityispuutarhoja ympäri maata. Suurin osa niistä on kuitenkin tuhoutunut vuosikymmenten kuluessa. Olssonin tunnetuimmat työt ovat Naantalin Kultaranta, jonka hän suunnitteli yhdessä isänsä kanssa vuonna 1915 sekä Hietaniemen hautausmaa Helsingissä.
Vuonna 1946 Olsson julkaisi teoksen Trädgårdskonst i Finland, joka ilmestyi vuotta myöhemmin suomennettuna nimellä Suomen puutarhataidetta. [1]
Paul Olssonin suunnittelemia puistoja ja puutarhoja muokkaa
Eiranpuistikko, Helsinki (1915)
- Hahkialan kartano, Hauho, Hämeenlinna (1915)
- Kultaranta, Naantali (1915)
- Hovioikeudenpuisto, Vaasa (1916) [2]
- Billnäsin kartano, Raasepori (1917) [3]
- Rilaxholm kartano, Kirkkonummi (1910-1920-luku)
- Työväen Akatemia (Villa Pelander), Kauniainen (1910-1920-luku) [4]
- Espoonkartano, Espoo (1920) [5]
- Engelinaukio, Helsinki (1920-luvun alku)
- Talvipuutarhan edusta, Helsinki (1920-luvun alku)
- Kuurilan kartano, Hämeenlinna (1920-luku)
- Petter Forsströmin talon puisto, Lohja (1923)
- Koiskalan kartano, Lahti (1926)
- Tähtitornin vuori, Helsinki (1929) [6]
- Wastmäen kartano, Turku (1930-luku)
- Hietaniemen hautausmaa, Helsinki (1930)
- Villilän kartano, Nakkila (1930-luku)
- Kellokosken sairaala, Tuusula (1934) [7]
- Joenniemen kartano, Mänttä (1935) [8]
- Sibeliuksenpuisto, Kotka (1930-luku) [9]
- Söderlångvikin kartano, 1938
- Villa Salin, Lauttasaari (1930)
- Kauniaisten hautausmaa
Lähteet muokkaa
- Arkkitehtuurimuseo/Arkkitehtiesittely Paul Olsson (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet muokkaa
- ↑ Kansallisbibliografia Fennica (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Piispala, E.: Hovioikeuden puistot ja ryytimaat - Vihreää arkkitehtuuria Pohjanmaalla. Länsi-Suomen Ympäristökeskus, 2004.
- ↑ Billnäsin ruukin alueen asemakaavan muutos, Raaseporin kaupunki.[vanhentunut linkki]
- ↑ Työväen Akatemian puistoarboretum (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Pertti Toukkari: Puutarhahistoriaa[vanhentunut linkki]
- ↑ FT Maunu Häyrynen: Tähtitorninvuoren puiston historiaselvitys, Helsingin kaupungin rakennusvirasto 1998.
- ↑ Rakennustaiteen seura (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Joenniemen kartano - rakennushistoria- ja kulttuuriympäristöselvitys[vanhentunut linkki]
- ↑ Puutarhaliitto/Kymenlaakson puutarhamatkailukohteita
Aiheesta muualla muokkaa
- Häyrynen, Maunu & Uino, Pirjo, 1990. Puistot ja puutarhat - Svante ja Paul Olsson. Suomen taide 5. Weilin & Göös. ss. 154-157.