Hahkialan kartano

kartano Hämeenlinnassa

Hahkialan kartano on Hämeenlinnan Hauholla sijaitseva historiallinen kartano, joka on kuulunut Ruotsin kruunulle, aatelistolle, suomalaiselle suuryritykselle ja taloussuvulle.[1][2]

Hahkialan kartano, Hauho, Hämeenlinna heinäkuussa 2021.

Varhaishistoria

muokkaa

Hahkialan tila kuului Tawast-suvulle 1400- ja 1500-lukujen aikana. Nuijasodan jälkeen tila palasi Ruotsin kruunun omistukseen. Sotapäällikkö Arvid Henrikinpoika Tawastin leski Margareta Maununtytär sai kuitenkin pitää läänityksen perintöosan. Hahkialan kylä siirtyi Adam Skreffaren omistukseen vuonna 1602, mutta Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf palautti Hahkialan takaisin Margareta Maununtyttären omistukseen. Omaisuus päätyi takaisin kruunulle Margareta Maununtyttären kuoleman jälkeen.[2]

Hahkialasta muodostettiin rälssitila ja uudeksi omistajaksi tuli Turun hovioikeuden asessori, ratsumestari Olof Dufva vuonna 1618. Dufva menehtyi vuonna 1632, mutta hänen leskivaimo Kristina Wildeman omisti tilan vuoteen 1651.[2]

Charpentier-aatelissuvun aika

muokkaa

Everstiluutnantti Toussaint Charpentier taisteli ansiokkaasti Ruotsin armeijan riveissä kolmikymmenvuotisen sodan aikana. Ruotsin kuningatar Kristiina palkitsi Toussaint Charpentierin lahjoittamalla Hahkialan. Charpentierin suku on kotoisin Normandiasta, joka kuuluu nykyisin Ranskaan.[3] Tilasta muodostettiin verovapaa maatila, eli säteri vuonna 1663.[1][2]

Kenraaliluutnantti, vapaaherra Claes Robert Charpentier omisti Hahkialan 1730-1782, joka laajensi kartanoa ostamalla läheisiä tiloja. Hänen aikana rakennettiin uusi päärakennus, joka oli aiemmin tuhoutunut tulipalossa vuonna 1694. Hahkialasta tehtiin sääntöperintötila vuonna 1765. Claes Robert Charpentierilla ei ollut rintaperillistä, jonka takia tilan omistus siirrettiin Claes Robertin sisarenpojalle majuri Robert Gustaf L'Eclairille. Ruotsin kuningas Kustaa III hyväksyi ehdotuksen, jonka seurauksena L'Eclair aateloitiin ja hän otti Charpentierin sukunimen käyttöön. Robert Gustaf Charpentier avioitui Margareta Blomcreutzin kanssa, joka oli eversti Carl David Blomcreutzin ja Margareta Stjernvallin tytär. Pariskunta sai yhteensä 20 lasta.[2][4]

Senaattori Gustaf Robert Alfred Charpentier omisti Hahkialan vuodesta 1882. Hänen aikana tilalle rakennettiin navetta, tallirakennuksia, meijeri, viljamakasiini, kasvihuoneita, tiiliruukki, saha, asuntoja työväelle, koulu torppareiden lapsille ja vanhuksille vanhainkoti.[2]

Oikeuskansleri Axel Fredrik Charpentier peri kartanon vuonna 1914. Uusi päärakennus rakennettiin vuosina 1915-1917. Arkkitehtinä toimi Karl Lindahl, joka suunnitteli uuden barokkirakennuksen, joka edustaa Vaasa-ajan barokkiklassismia. Puutarha-arkkitehtinä toimi Paul Olsson. Puutarha edustaa myös barokkia.[1][2]

Kartanossa vierailivat presidentti Kaarlo Juho Ståhlberg, presidentti Lauri Kristian Relander, presidentti Per Evind Svinhufvud, presidentti Kyösti Kallio ja presidentti Risto Ryti. Säveltäjä Jean Sibelius vieraili Hahkialassa. Aino Sibeliuksen (os. Järnefelt) serkku Helmi Julia Järnefelt oli naimisissa Axel Fredrik Charpentierin kanssa.[5]

Hahkiala kartano luopui sääntöperintötilan asemasta vuonna 1930, joka tarkoitti sitä, että omaisuus tuli jakaa kaikkin perillisten kesken. Axel Fredrik Charpentier menehtyi vuonna 1949 ja Hahkialan kartano jaettiin perillisten kesken vuonna 1950. Itä-Hahkialan (nyk. Kelkkala) peri tohtori tohtori Claes Axel Gustav Charpentier ja Länsi-Hahkialan vuorineuvos, Suomen Sokerin pääjohtaja, Gunnar Hernberg. Charpentier suvun aika päättyi Länsi-Hahkialassa. vuonna 1963.[1][2]

Keskon opetustilaksi

muokkaa

Hernberg myi Länsi-Hahkialan Kaupan Maataloussäätiölle vuonna 1963. Sen jälkeen se oli pitkään Keskon ja K-kauppiasjärjestön yhteisen Kaupan maataloussäätiön opetus- ja koetilana. Kartano oli Keskon omistuksessa 1963-2001.[1][2][6]

Fazerin taloussuvun aika

muokkaa

Fazerin suvun jäsen agrologi Karl Fazer osti Hahkialan tilan Keskolta vuonna 2001, joka oli myös hänen entinen opinahjo.[7][8][9][2][10][6][11]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e Museovirasto: Hahkialan kartano Museovirasto. Viitattu 3.4.2024.
  2. a b c d e f g h i j Historia | Hahkialan Kartanon menneisyys vie mukanaan www.hahkiala.com. Viitattu 2.4.2024.
  3. Hahkialan kartano 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 29.8.2018.
  4. Robert Gustaf L'Eclaire Adelsvapen-Wiki. Viitattu 3.4.2024.
  5. Toimitus: Historiallinen Hahkialan Kartano elää ympäristön ehdoilla kotimaassa.fi. 24.1.2018. Viitattu 2.4.2024.
  6. a b Esko Rantanen: Oma kartano olla pitää Talouselämä. 25.6.2003. Viitattu 2.4.2024.
  7. Seppänen, Esko: Suomen rikkaat. Kuka kukin on, s. 270. Minerva, 2014. ISBN 978-952-312-054-9.
  8. Hahkialan kartano Tiedon portailla. Viitattu 22.4.2023.
  9. Salmi, Jussi: Koetilatkin osa kaupan kilpailua. Helsingin Sanomat, 17.7.1979, s. 16. Näköislehti (maksullinen).
  10. Hahkialan kartano on uuden tulemisensa partaalla | Esko Erkkilä www.eskoerkkila.fi. Viitattu 2.4.2024.
  11. Pekka Lähteenmäki: Kartanon herra olet sinä Talouselämä. 9.12.2010. Viitattu 2.4.2024.