Petter Forsström

suomalainen teollisuusmies ja vuorineuvos

Petter Teodor Forsström (7. marraskuuta 1877 Särkisalo13. marraskuuta 1967 Lohja)[1] oli suomalainen teollisuusmies, vuorineuvos ja Lohjan kalkkiteollisuuden isä. Forsström toimi Lohjan Kalkkitehdas Oy:n toimitusjohtajana poikkeuksellisen pitkän ajan, 65 vuotta.[2] Vuonna 1946 hänet tuomittiin vankilaan maanpetoksesta osallistumisestaan jatkosodan loppuvaiheessa ja Lapin sodan aikana saksalaismielisen vastarintaliikkeen toimintaan.

UraMuokkaa

Merikapteeni Karl Teodor Forsströmin ja Olivia Gustava Eklundin poika hankki panimomestarin koulutuksen Saksassa. Forsström oli naimisissa kenraali, sotahistorioitsija Carl Magnus Hugo Schulmanin ja Augusta Helena Wrede af Elimän tyttären, kuvataiteilija Margit Augusta Pauline Schulmanin (1892—1975)[3] kanssa vuodesta 1915. Vanhemmasta insinööri-veli Fredrikistä oli alun perin ajateltu tehtaan johtajaa.[4]

Forsström toimi isänsä perustaman Lohjan Kalkkitehdas Oy:n toimitusjohtajana aluksi väliaikaisesti, mutta lopulta ennätysmäisen pitkään 65 vuoden ajan, vuodet 1897–1962. Tänä aikana yritys rakensi Lohjan Virkkalaan ensin vuonna 1897 Virkkalan kalkkitehtaan ja vuonna 1919 myös sementtitehtaan. Yhtiö oli pörssilistalla vuodesta 1924 siihen saakka kun se fuusioitiin Wärtsilään 1990. Forsström perusti yhtiön ylläpitämän sairaalan ja panosti runsaasti henkilökunnan asuntotuotantoon ja hyvinvointiin. 1962 hän ilmoitti jäävänsä eläkkeelle näin: ”Suomessa 65 vuotta on yleinen eläkeikä. Kun nyt olen ollut 65 vuotta toimitusjohtajana, pyydän saada jäädä eläkkeelle.” Hallituksen jäsenenä hän pysyi kuolemaansa saakka. Forsströmin viimeinen uudishanke oli Inkoon syväsatama, jota alettiin rakentaa 1960-luvun lopussa. Yrityksen johtoon tuli 1962 veljenpoika diplomi-insinööri Börje Forsström.

Kutsumanimellä Kalkki-Petteri tunnettu Petter Forsström oli luomassa myös Lohjan Sähkö Oy:tä, ja hänen aloitteesta syntyi vuonna 1927 Lohjan Konepajakoulu. Forsström kuului kenraali C.G.E. Mannerheimin ystäviin ja metsästystovereihin. Vuonna 1937 hän sai vuorineuvoksen arvonimen. 1939 syksyllä Forsström varusti Suomen ainoan yksityisen ilmatorjuntapatterin suojaamaan tehtaitaan ja Lohjaa.

Poliittiset mielipiteet ja maanpetostuomioMuokkaa

Poliittiselta kannaltaan Forsströmiä voi luonnehtia radikaalin oikeistolaiseksi. Hän oli yksi niistä elinkeinoelämän edustajista, jotka avustivat henkilökohtaisesti, yrityksensä kautta tai elinkeinoelämän järjestöjen välityksellä rahallisesti Lapuan liikettä sen eri vaiheissa. Hän oli perustamassa Lapuan liikkeen edeltäjää Suomen Lukkoa.[5]

Forsström toimi vuoden 1930 syksyllä syntyneen Lapuan Liike r.y.:n hallintoelimissä. Hän otti kuitenkin Kai Donnerin lailla tyytymättömänä etäisyyttä yhdistykseen, etenkin sen pääsihteeriin Kurt Martti Walleniukseen.

Toisin kuin useat muut yrittäjät ja yritysjohtajat, joille Lapuan liikkeen saavutukset kommunismin kukistamisessa riittivät, Forsström ilmaisi sittemminkin radikaaleja äärioikeistolaisia käsityksiä. Forsströmin tuttavapiiriin kuului useita suomalaisia äärioikeistolaisia vaikuttajia, muun muassa Bertel Gripenberg, Johan Fabritius, Arvi Kalsta ja Yrjö Raikas.[5] Forsström rahoitti Raikkaan toimittamaa Kansallissosialisti-lehteä sekä suomenruotsalaisen kansallissosialistisen Samfundet Folkgemenskap -järjestön För Frihet och Rätt-lehteä.[5]

Forsström luonnehti 1940-luvun alussa yritystään Lohjan Kalkkitehdas Oy:tä peräti ”kansallissosialistisena pienoisyhdyskuntana keskellä liberaalidemokraattista järjestelmää”.[6]

Jatkosodan loppuvaiheissa natsi-Saksan ja Suomen välirikon lähestyessä ja Suomen pyrkiessä erillisrauhaan Forsström osallistui elokuussa 1944 Saksan tiedustelupalvelu Sicherheitsdienstin eli SD:n organisoimaan kokoukseen, jossa perustettiin saksalaismielinen vastarintaliike Suomeen.[7] Forsström osaltaan rahoitti organisaation toimintaa muun muassa ostamalla moottoriveneitä, joilla hoidettiin etappikuljetuksia Ruotsiin.[8] Organisaation paljastumisen jälkeen Forsström sai kuuden vuoden kuritushuonetuomion, josta hän kärsi käytännön mukaan puolet ja oli vapauduttuaan vielä kansalaisluottamusta vailla.

Forsström päästettiin 70-vuotismerkkipäivänsä kunniaksi vierailemaan kotonaan Lohjalla. Syntymäpäiväjuhliin osallistui noin 250 onnittelijaa, muun muassa Suomen marsalkka Mannerheim.[5]

Vankilassa ollessaan Forsström keräsi varat nuorten vankien ammattikoulun perustamiseksi Riihimäelle. Ammattikoulu aloitti toimintansa 1949. Hän alkoi myös systemaattisesti työllistää vapautuneita vankeja.

Vuonna 1952 kansalaisluottamusta vaille olleelle Forsströmille myönnettiin Suomen Leijonan ritarikunnan komentajamerkki.[5]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Hoffman, Kai: Forsström, Petter (1877–1967) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 28.2.2001 (päivitetty 13.5.2015). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 14.11.2018.
  2. Seppänen, Lauri: Hiekanjyvästä ovat suuretkin asiat syntyisin. Ruduksen juhlakirja 1931–2001, s. 6. Lohja Rudus Oy Ab, 2001. ISBN 952-91-3784-2. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 17.5.2015).
  3. Margit Schulman
  4. Petter och Margit Forsströms stiftelse - Säätiö www.foundationweb.net. Viitattu 10.12.2021.
  5. a b c d e Suomalaiset fasistit. Mustan sarastuksen airuet , kirj. Oula Silvennoinen, Marko Tikka ja Aapo Roselius. WSOY 2016 ISBN 978-951-040-132-3
  6. Kustaa Vaasa N:o 4/1941
  7. Lappalainen 1997, s. 107
  8. Lappalainen 1997, s. 110.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Hoffman, Kai: Forsström, Petter (1877–1967) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 28.2.2001 (päivitetty 13.5.2015). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  • Lintuniemi, Raimo; Puisto, Juhani: Pieni kirja suuresta miehestä Kalkki-Petteristä. Metra, 1997. ISBN 952-90-9238-5.
  • Pohjonen, Juha: Maanpetturin tie. Maanpetoksesta Suomessa vuosina 1945–1972 tuomitut. Otava, 2000.
  • Soini, Yrjö: Kalkki-Petteri. Otava, 1965.