Paralia (m.kreik. Παραλία, ”Rannikko”) tai Paralos (Πάραλος) oli antiikin Attikan alue, joka käsitti nimensä mukaisesti Attikan niemimaan eteläosan rannikkoalueet. Se ulottui lännestä Zosterin niemeltä etelään Sunionin niemelle ja sieltä koilliseen Brauroniin saakka. Joskus nimellä viitattiin koko alueeseen Hymettos-vuoren itäpuolella.[1][2]

Attikan demosten trittys-jaossa käytetty Paralian alue merkitty sinisellä.

Paralia oli yksi Attikan viidestä maantieteellisestä pääalueesta Thriasian ja Ateenan tasankojen sekä Diakrian ja Mesogaian ohella. Paralian alue oli kukkulaista ja karua, mutta siellä sijaitsivat Laureionin hopeakaivokset.[2]

Kleistheneen uudistuksessa vuonna 508 eaa. nimi sai teknisemmän merkityksen, sillä yksi Attikan demosten trittys-jaossa käytetystä kolmesta alueesta oli myös nimeltään Paralia. Siihen kuului demoksia myös maantieteellisen Paralian ulkopuolelta muun muassa läntisestä ja koillisesta Attikasta. Klassisella kaudella Paralian kymmeneen trittykseen kuului yhteensä 46 demosta.[1][2]

Lähteet muokkaa

  1. a b Paralia Brill’s New Pauly. BrillOnline Reference Works. Viitattu 21.1.2019.
  2. a b c Smith, William: ”Attica”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)