Pakistanin dominio

aasialainen valtio vuosina 1947–1956

Pakistan (urduksi ‏مملکتِ پاکستان‎ mumlikāt-ē pākistān‎, bengaliksi পাকিস্তান অধিরাজ্য pakistan ôdhirajyô), joka tunnettiin myös nimeltä Pakistanin dominio (engl. Dominion of Pakistan), oli itsenäinen dominio Etelä-Aasiassa vuodesta 1947 vuoteen 1956.[1] Valtio perustettiin Intian jaon seurauksena, jolloin uusi valtio nimeltä Pakistan perustettiin. Dominio, joka sisälsi suuren osan nykypäivän Pakistanista ja Bangladeshista, koostui entisen Brittiläisen Intian muslimienemmistöisistä alueista.

Pakistan
Dominion of Pakistan
(englanniksi)
مملکتِ پاکستان
mumlikāt-ē pākistān
(urduksi)
পাকিস্তান অধিরাজ্য
pakistan ôdhirajyô
(bengaliksi)
1947–1956

Pakistan vuonna 1956.
Pakistan vuonna 1956.

Valtiomuoto perustuslaillinen monarkia
Monarkki Yrjö VI (1947–1952)
Elisabet II (1952–1956)
Pääministeri Liaquat Ali Khan (1947–1951)
Khawaja Nazimuddin (1951–1953)
Muhammad Ali Bogra (1953–1955)
Chaudhry Muhammad Ali (1955–1956)
Pääkaupunki Karachi
Pinta-ala
– yhteensä 943 665 km² 
Uskonnot islam, hindulaisuus, sikhiläisyys, kristinusko
Viralliset kielet englanti
Kielet urdu, bengali
Valuutta Pakistanin rupia
Tunnuslause Iman, Ittehad, Tanzeem
ایمان ، اتحاد ، تنظیم
Kansallislaulu Pak sarzamin shad bad
Edeltäjä  Brittiläinen Intia
Seuraaja  Pakistan

Vuonna 1956 Pakistan jaettiin hallinnollisesti läntiseen Länsi-Pakistaniin ja Itä-Bengalin provinssiin, joka uudelleennimettiin itäiseksi osaksi nimeltä Itä-Pakistan. Vuonna 1971 Itä-Pakistan irrottautui uniosta, jolloin siitä tuli Bangladesh.

Pakistanin dominion monarkit

muokkaa
Pakistanin monarkki
Järjestys Kuva Nimi Valtakausi Muuta
1.   Yrjö VI 15. elokuuta 1947 – 6. helmikuuta 1952 Intian keisari ennen Intian jakoa
2.   Elisabet II 6. helmikuuta 1952 – 23. maaliskuuta 1956 Yrjö VI:n tytär

Lähteet

muokkaa
  1. Winegard, Timothy C.: Indigenous Peoples of the British Dominions and the First World War, s. 2. Cambridge University Press, 2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa