Avaa päävalikko
Ruotsalainen osakekirja, 1892

Osakekirja (vanh. osakekirje[1]) on paperimuotoinen arvopaperi, joka on todistus osakkeen tai osakkeiden omistamisesta. Yksi osakekirja vastaa yhtä tai useampaa osaketta. Osakkeiden lukumäärän lisäksi osakekirjaan on merkitty juokseva numero, ensimmäisen omistajan nimi ja aiemmin myös nimellisarvo.[2]

Kaikissa suomalaisissa osakeyhtiöissä ei ole osakekirjoja. Osakekirjojen antaminen on nykyisin vapaaehtoista. Arvo-osuusjärjestelmään liittyneissä yhtiöissä ei anneta osakekirjoja.[3]

Suomalaisissa asunto-osakeyhtiössä osakekirjat sen sijaan ovat vielä pakollisia. Asunto-osakeyhtiön osakekirjat on nykyisin painettava hyväksytyssä painolaitoksessa.[4] Aiemmin näin ei tarvinnut tehdä, mutta vanhat osakekirjat ovat edelleen päteviä.[5] Asunto-osakeyhtiöiden osakekirjat jäävät tulevaisuudessa vähitellen pois käytöstä, kun asunto-osakeyhtiöiden osakasluetteloita aletaan siirtää sähköiseen osakehuoneistorekisteriin vuodesta 2019 alkaen.[6]

Ruotsissa arvo-osuusjärjestelmään kuuluvissa yhtiöissä ei ole osakekirjoja. Muiden osakeyhtiöiden on annettava osakekirja osakkaalle, jos tämä sitä vaatii. Ruotsissa osakekirjan on oltava paperia; digitaalinen osakekirja ei käy.[7]

Osakekirjan osatMuokkaa

 
Puolalainen osakekirja. Alhaalla osinkokuponkeja ja talonki.

Mantteli, talonkilehti ja kupongitMuokkaa

Pörssiyhtiöiden osakekirjat koostuivat Suomessa aiemmin kahdesta erillisestä osasta. Varsinainen osakekirja oli taitettu arkki, jota kutsuttiin mantteliksi.[8] Manttelin sisällä oli irrallinen kuponkiarkki eli talonkilehti. Talonkilehteen kuuluivat talonki (kantalippu, emälippu) ja siihen liittyvät osinkokupongit ja osakeantikupongit.[8] Kun kupongit oli käytetty loppuun, talonkilehti vaihdettiin uuteen. Tämä tapahtui noin kymmenen vuoden välein.[8][9]

Yksiosainen osakekirjaMuokkaa

 
Suomalainen osakekirja, sport-malli. Dorseeraus vihreällä nauhalla, 10 osaketta.

Vuoden 1984 paikkeilla osakekirjat alkoivat Suomessa muuttaa muotoaan yksiosaisiksi A4-kokoisiksi osakekirjoiksi. Mallissa arkin yläpuoli on varsinainen osakekirja. Kupongit ovat sen alapuolella samalla sivulla.[8] Tällaista osakekirjaa kutsutaan myös sport-malliksi.[10] Myöhemmin keksittiin yhdistää osinko- ja osakeantikupongit numeroiduiksi osakekupongeiksi eli osakelipuiksi.[8][11]

OsinkokupongitMuokkaa

Joko talonkilehdellä tai osakekirjassa oli tavallisesti kymmenen osinkokuponkia, yksi osinkokuponki kullekin vuodelle. Kunkin vuoden osinko maksettiin kuponkia vastaan. Kupongissa oli joko järjestysluku tai vuosiluku, minkä osinkoon se oikeutti.[9] Pörssiosakkeiden osingon sai tavallisesti nostaa kupongilla joko yhtiön pääkonttorista tai pankista. Oikeus osinkoon säilyi viiden vuoden ajan.[9]

Osinkokuponki on haltijapaperi. Kupongissa ei ole sen omistajan nimeä. Osinko maksetaan sille, joka esittää kupongin.[9]

OsakeantikupongitMuokkaa

Osakeantikupongit eli osakeantiliput (myös emissiokupongit) oikeuttivat niiden haltijaa osallistumaan merkintäoikeusantiin, joka on yksi osakeannin tyyppi.[9][12] Merkintäoikeusanteja on niihin tarvittujen kuponkien vuoksi kutsuttu myös nimellä kuponkianti.[13] Kussakin osakeantikupongissa oli osakkeen numero ja juokseva numero.[12]

Kupongilla ei ollut taloudellista arvoa ennen osakeantipäätöstä.[12] Kun yhtiö järjesti osakeannin, se ilmoitti samalla, minkänumeroiset osakeantikupongit oikeuttivat osakemerkintään. Tällöin kupongeista tuli arvopapereita, joilla käytiin kauppaa pörssissä: jos antiin ei halunnut osallistua, kupongit saattoi myydä. Toinen sijoittaja pystyi ostamaan kuponkeja pörssistä ja pääsi näin osallistumaan antiin.[9]

Jos osakeantikupongit oli jo käytetty, anti voitiin järjestää myös tiettyä käyttämätöntä osinkokuponkia vastaan.[9]

Osakekirjan kokoMuokkaa

Yksi osakekirja vastaa yhtä tai useampaa osaketta. Osakkeiden lukumäärä käy ilmi osakekirjasta numeroin. Tästä on se hyöty, että jos osakkeita on paljon, ei kuitenkaan tarvita suurta määrää osakekirjoja.[2] Lukumäärä voi olla merkitty osakekirjaan myös kirjaimella. Esimerkiksi littera A voi tarkoittaa 1 osaketta, B 10 osaketta ja C 100 osaketta. Järjestys voi olla myös päinvastainen siten, että littera A merkitsee suurinta osakemäärää, B pienempää jne.[2]

Dorseeraus tarkoittaa järjestelmää, jossa osakekirjan (tai obligaation) selkäreunaan painettu värinauha ilmaisee lukumäärän. Dorseeraus oli ruotsalaisen Thor Thörnbladin patentoima keksintö, jolla pyrittiin nopeuttamaan arvopaperien käsittelyä. Osakekirjat värikoodattiin seuraavasti:[14][15][16]

  • 1 osake: (tumman)sininen
  • 5 osaketta: punainen
  • 10 osaketta: (vaalean)vihreä
  • 20 osaketta: violetti
  • 25 osaketta: ruskea (ei juuri käytetty Suomessa)
  • 50 osaketta: harmaa
  • 100 osaketta: keltainen tai oranssi
  • 500 osaketta: tummanpunainen
  • 1 000 osaketta: kullanvärinen, kultapronssi tai kullanruskea (joskus ruskea)
  • 10 000 osaketta: purppura

Kaikki yritykset eivät ole noudattaneet dorseerausta. Jotkut yritykset ovat käyttäneet omia värikoodejaan.[14]

Suuren osakekirjan voi tarvittaessa jakaa useammaksi pienemmäksi osakekirjaksi.[2]

SiirtomerkinnätMuokkaa

Osakekirja on tavallisesti asetettu nimetylle henkilölle (nimiosake). Hänen nimensä on kirjoitettu osakekirjan ensimmäiselle sivulle.[17] Kun osakekirja siirretään toiselle omistajalle esimerkiksi kaupalla tai lahjoituksella, siihen tehdään siirtomerkintä. Merkintä tehdään siirtomerkinnöille varattuun osaan joko osakekirjan sisäsivulle tai takasivulle. Siirtotapoja on kaksi: nimisiirto ja avoin siirto.[17][18]

  • Nimisiirto tarkoittaa siirtoa nimetylle uudelle omistajalle. Siirtomerkintä kuuluu: ”Siirretään Arvo Rahavirralle. Kristiina Varajoki”. Kristiina Varajoen entinen osakekirja kuuluu nyt Arvo Rahavirralle. Kun Rahavirta siirtää osakkeen eteenpäin, hänen on tehtävä siihen uusi siirtomerkintä. Uusi siirto voi olla joko nimisiirto tai avoin siirto.[17]
  • Avoin siirto tarkoittaa, että osakkeen aiempi omistaja kirjoittaa osakekirjaan pelkästään oman nimensä. Osakekirja kuuluu nyt sille, jolla on se hallussaan. Avoimella siirrolla saadun osakkeen voi luovuttaa eteenpäin merkitsemättä siihen uutta siirtoa. Osakekirja ainoastaan luovutetaan seuraavan omistajan haltuun.[17]

Avoimella siirrolla osakkeen saanut voi muuttaa siirron nimisiirroksi. Silloin uusi omistaja merkitsee avoimen siirron yläpuolelle sanan ”siirretään" ja oman nimensä. Jos osakkeella on avoin siirto ”Kristiina Varajoki” ja osake on sittemmin päätynyt Arvo Rahavirralle, Rahavirta voi muuttaa avoimen siirron nimisiirroksi itselleen täydentämällä merkinnän seuraavasti: ”Siirretään Arvo Rahavirralle. Kristiina Varajoki”. Nimisiirroksi muuttaminen ei kuitenkaan ole välttämätöntä.[17]

Siirtosarjan on oltava katkeamaton siitä, kenet on merkitty yhtiön osakeluetteloon, aina osakekirjan nykyiseen haltijaan asti. Siirtosarja voi koostua sekä nimisiirroista, avoimista siirroista että molemmista. Jos siirtosarjan katkeamattomuus ei käy siirtomerkinnöistä ilmi, se on osoitettava erillisillä saantoasiakirjoilla. Tämä on tarpeellista silloin, jos nimisiirrolla osakkeen saanut on kuollut, menettänyt oikeustoimikelpoisuutensa tai muuten estynyt siirtomerkinnän tekemisestä, ja osakekirja on muiden toimesta siirretty. Tarvittavat asiakirjat riippuvat tilanteesta.[18]

Kun paperiosakkeita myytiin pörssissä, myyjä teki osakekirjaan avoimen siirron. Myyjähän ei voinut tietää, kuka oli osakekirjan seuraava omistaja. Jos viimeinen siirto oli avoin siirto, myyjän ei tarvinnut tehdä mitään siirtomerkintää.[17]

HaittapuoliaMuokkaa

Osakekirjoista on käytännössä yhtiölle ja osakkaille tiettyjä haittoja. Osakekirja voi kadota. Kun osakkeenomistaja myy ison osakekirjan osakkeista vain osan, täytyy osakekirja jakaa pienempiin osakekirjoihin. Osakeannissa merkityille osakkeille täytyy antaa uudet osakekirjat. Jos yhtiö liittyy arvo-osuusjärjestelmään, osakekirjat on kerättävä osakkailta pois.[19]

Osakekirjan uusiminenMuokkaa

Jos osakekirja on kadonnut, tuhoutunut tai varastettu, se täytyy kuolettaa. Kuolettamista haetaan Suomessa käräjäoikeudelta.[20][21]

Kun osakekirja on kuoletettu, sen tilalle voi saada yhtiöltä uuden osakekirjan. Myös turmeltuneen osakekirjan tilalle voi saada uuden. Uusimiskulut maksaa osakkeenomistaja.[20][22]

Myös talongin voi Suomessa kuolettaa, sen sijaan osinkokuponkia ei voi. Kadonneen tai tuhoutuneen osinkokupongin viimeinen haltija voi nostaa sitä vastaavan osingon, jos hän ilmoittaa asiasta yhtiölle eikä kukaan muu nosta osinkoa säädetyn ajan kuluessa.[23]

Osakekirjojen keräilyMuokkaa

Osakekirjojen keräily eli skripofilia on suhteellisen uusi harrastus. Keräilyn suosio on noussut 2010-luvulla.[24] Eniten keräilijöitä on Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa, Saksassa ja Ranskassa.[25] Alan suomalainen järjestö Osakekirjakeräilijät ry. perustettiin vuonna 2007.[26]

Keräilyosakekirjan hintaan vaikuttavat kohteen ikä, ulkonäkö, lukumäärä, kunto sekä yhtiön tunnettuus, toimiala ja sijainti. Osakekirjassa oleva kuuluisan henkilön allekirjoitus tai nimi nostavat hintaa.[25][26] Espanjassa, Ranskassa ja Italiassa painetut osakekirjat ovat erityisen värikkäitä.[27]

Vanhin tunnettu osakekirja on Amsterdamin pankin osakekirja 1600-luvulta. Samalla vuosisadalla valmistettiin osakekirjoja jo myös Englannissa ja Saksassa. Ruotsin vanhimmat tunnetut osakekirjat ovat 1720-luvulta.[27][28]

KuviaMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Tietosanakirja. 6. Mandoliini-Oulonsalo (Hakusana Osakekirje) 1914. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö. Viitattu 8.9.2017.
  2. a b c d Riihimäki, Antti: Piensijoittajan niksikirja, s. 63. Helsinki: WSOY, 1970.
  3. Osakeyhtiölaki (21.7.2006/624) 9:3
  4. Asunto-osakeyhtiölaki osa 1 Omataloyhtiö.fi. Viitattu 8.9.2017.
  5. Osake ja osakekirja Omataloyhtiö.fi. Viitattu 8.9.2017.
  6. PRH: Osakehuoneistojen tiedot uuteen rekisteriin vuodesta 2019 alkaen www.prh.fi. Viitattu 12.3.2018.
  7. JURISTEN HAR ORDET: Aktiebrev - Tidningen Konsulten Tidningen Konsulten. 12.6.2015. Viitattu 14.2.2018. (ruotsiksi)
  8. a b c d e Kock, G.: Vanhojen osakekirjojen keräily harrastuksena; tietosivu. osakekirjakerailijat.fi. 18.8.2009. Viitattu 9.2.2018.
  9. a b c d e f g Riihimäki, s. 64
  10. Esimerkkejä osakekirjoista - Osakekirja.fi Osakekirja.fi. 20.10.2017. Viitattu 9.2.2018.
  11. Artto, Eero – Koskela, Markku – Leppiniemi, Jarmo – Pitkänen, Eero: Laskentatoimen perusteet. KY-Palvelu Oy, 1990.
  12. a b c Taloustiedon taloussanasto. Hakusana osakeantilippu. Taloustieto r.y., 1987.
  13. Lindström Kim, Lindström Tom: Onnistu osakemarkkinoilla, s. 323–324. Helsinki: Talentum, 2011. ISBN 978-952-14-1721-4.
  14. a b Dorseerausjärjestelmä: värinauha osakekirjan selässä. www.porssitieto.fi. Viitattu 9.2.2018.
  15. Arvopaperien dorseeraus 1936. Frenckellin Kirjapaino Osakeyhtiö.
  16. Osakekirjoja koskevat painatusmääräykset porssitieto.fi. 1.1.1986.
  17. a b c d e f Riihimäki, s. 99
  18. a b Osakekirjan siirtosarjan katkeamattomuuden toteaminen 30.11.1987. Arvopaperivälittäjien yhdistys.
  19. Rudemo, Niklas: Därför ska du inte ha aktiebrev – använd en säker aktiebok istället Qoorp Blog. 18.11.2016. Viitattu 14.2.2018. (ruotsiksi)
  20. a b Ovatko oman asuntosi osakekirjat tallessa? Taloustaito - Veronmaksajain Keskusliitto ry. Viitattu 12.2.2018.
  21. Asiakirjan kuolettaminen oikeus.fi. Viitattu 12.2.2018.
  22. Hoida asunto-osakekirjaa huolella TS Koti. Viitattu 12.2.2018.
  23. Laki asiakirjain kuolettamisesta 34/1901 www.finlex.fi. Viitattu 12.2.2018.
  24. Osakekirjoista uusi keräilyhitti – historian havina houkuttelee Yle Uutiset. Viitattu 9.2.2018.
  25. a b Örtengren, John: Gamla aktiebrev kan ge nya friska pengar Aktiespararna. 20.8.2009. Viitattu 14.2.2018. (ruotsiksi)
  26. a b Vanha osakekirja keräilykohteena: hinnoittelunäkökohtia. www.porssitieto.fi. Viitattu 9.2.2018.
  27. a b Historiska aktiebrev www.myntkabinettet.se. Viitattu 14.2.2018. (ruotsiksi)
  28. Aktiebrev www.myntkabinettet.se. Viitattu 14.2.2018. (ruotsiksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa