Opel Astra G
Opel Astra G on Opel Astran toisen sukupolven malli, jota valmistettiin vuosina 1998–2004. Venäjällä sedan-korista Astraa myytiin vuosina 2004–2008 nimellä Chevrolet Viva.
| Opel Astra G | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Belgia Brasilia Egypti Etelä-Afrikka Iso-Britannia Italia Puola Saksa Ukraina Venäjä |
| Valmistaja | Opel |
| Konserni | General Motors |
| Valmistusvuodet | 1998–2004 |
| Muut nimet |
Chevrolet Astra Chevrolet Viva Holden Astra Vauxhall Astra |
| Korimalli |
2-ovinen coupé 2-ovinen cabriolet 3-ovinen hatchback 3-ovinen pakettiauto 4-ovinen sedan 5-ovinen hatchback 5-ovinen farmari |
| Luokka | C-segmentti |
| Muotoilija | Bertone (coupé ja cabriolet) |
| Edeltäjä | Opel Astra F |
| Seuraaja | Opel Astra H |
| Teknisesti samankaltaisia | Opel Zafira A |
| Tekniset tiedot | |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 1,2–2,2 l |
| Polttoaine |
bensiini diesel |
| Vetotapa | etuveto |
| Vaihteisto |
5-vaihteinen manuaali 4-vaihteinen automaatti 5-vaihteinen automaatti |
Opel Astra (1998–2004)
muokkaaToisen sukupolven Astra esiteltiin helmikuussa 1998, ja se tuli myyntiin Suomessa maaliskuussa. Auto tuli aluksi markkinoille kolmi- ja viisiovisina hatchbackeina sekä Caravan-farmarina. Kolmiovinen oli muodoiltaan hieman coupémainen. Auto oli kasvanut selvästi kooltaan, sillä esimerkiksi akseliväli oli 10 senttimetriä edellismallia pidempi. Viistoperämallin kokonaispituus oli kasvanut 13 senttimetrillä. Alustarakenteet oli uusittu kokonaan ja niissä käytettiin paljon kevytmetallia. Astra G:n alustaan ja tekniikkaan perustui myös tila-auto Opel Zafira.[1] Pakettiautoversio Astra Van valittiin Vuoden pakettiautoksi 1999.[2]
Vuoden 1999 Euro NCAP -kolaritestistä Astra sai tulokseksi neljä tähteä viidestä.[3]
_%E2%80%93_Frontansicht,_28._Mai_2011,_D%C3%BCsseldorf.jpg)
Bensiinimoottorit olivat aluksi 1,6 Eco (75 hv), 1,6 16V (100 hv), 1,8 16V (115 hv) ja 2,0 16V (136 hv) sekä dieselit 1,7 DTL (68 hv) ja 2,0 DI 16V (82 hv).[1] Suomeen ei tuotu 1,2- ja 1,4-litraisia bensiinimoottoreita.
Astran perusmalli oli Club, johon kuului kaksi turvatyynyä, ABS-jarrut, lämmitettävät sähköpeilit ja kauko-ohjattava keskuslukitus. CDX-mallissa vakiona oli Clubin lisäksi plyysiverhoilu, etusumuvalot, sähköikkunat edessä ja nahkaverhoiltu ohjauspyörä. Ulkoa CDX:n erotti kromireunaisesta etusäleiköstä. Sportissa oli urheiluistuimet, jäykempi jousitus, etusumuvalot ja sähköikkunat edessä. Kaikkiaan varuste-erot CDX:ään verrattuna olivat hyvin vähäiset.[1]
Loppuvuodesta 1998 mallistoa täydennettiin neliovisella sedanilla, joka oli edelleen varsin lyhyt – pituutta oli tullut lisää vain yksi senttimetri. Tavaratilan koko sen sijaan oli pienentynyt edeltävän mallin 500 litrasta 460 litraan.[1]
Vuoden 1999 lopussa mallistoon tuli Bertonen muotoilema kaksiovinen Coupé, jota seurasi vuonna 2001 myös avomalli Cabriolet. Coupén moottorivalikoimassa olivat 1,8, 2,2 sekä 2,0 Turbo (190 hv).[1] Näiden mallien toivottiin osaltaan korvaavan Calibran, jonka valmistus oli lopetettu vuonna 1997.
Opelin 100-vuotisjuhlan kunniaksi maaliskuussa 1999 esiteltiin Edition 100 -erikoismallisto. Astran juhlamallissa oli ilmastointi, kevytmetallivanteet, sähköikkunat edessä ja erikoisverhous. Vuotta myöhemmin nimeksi vaihtui Edition 2000. Aikaisemman lisäksi siinä oli sivuturvatyynyt (yht. neljä turvatyynyä). Samalla CDX jäi pois Suomen tuontiohjelmasta. Vuonna 2001 nimeksi tuli Edition II.[1]
Lokakuussa 2000 Club korvattiin Comfortilla, jossa oli samat varusteet ja uusi verhoilukangas. Samaan aikaan vuosimallin 2001 Econ teho nousi 85 hevosvoimaan, 1,8-litraisen 125 hevosvoimaan, 1,7 DTI:n 75 hevosvoimaan ja tehokkaimmaksi dieselmoottoriksi tuli 2,0 DTI (100 hv). Keväällä 2001 korvattiin 2,0-litrainen bensiinimoottori 2,2-litraisella (147 hv). Lokakuussa 2001 Edition II muuttui Eleganceksi, jossa oli ilmastointi, kevytmetallivanteet, aktiiviset pääntuet ja kojelaudan puujäljitelmäkoristeet. Kesällä 2002 tehokkaimmaksi dieseliksi lisättiin 2,2 DTI (125 hv).[1]
Vuosimallin 2003 Astroissa oli korinväriset ovenkahvat ja Sportissa tummennetut ajovalot. Elegancessa ja Sportissa oli myös kromattu etusäleikön reunus. Elegancen varusteluun kuului lisäksi turvaverhot (yht. kuusi turvatyynyä). Sport-mallissa oli nyt lisäksi vakiona kevytmetallivanteet, kojelaudassa uutta oli valkopohjaiset mittarit ja alumiinikoristeet keskikonsolissa. Vuosimallin 2004 Comfortiin tuli myös tummennetut ajovalot. Vuoden 2004 mallistossa oli tarjolla Njoy, jossa oli Comfort-varusteiden lisäksi ilmastointi ja kromattu etusäleikkö.[1]
Astra OPC/VXR
muokkaa
F-sukupolvesta poiketen urheilullisempaa GSi-versiota ei ollut alkuun suunnitteilla Astra G:stä. Opel alkoi kehittää suorituskykyisempää mallia, joka olisi varteenotettava kilpailija esimerkiksi Volkswagen Golf GTI:lle. Vuoden kestäneen kehitysprojektin jälkeen vuonna 1999 esiteltiin ensimmäinen Astra OPC (Vauxhall-merkkisenä VXR). 2,0 litran 135-hevosvoimainen Ecotec-moottori oli saatu uusilla männillä, terävämmällä nokka-akselilla, parannetulla imusarjalla, urheilupakoputkistolla sekä moottorin kalibroinnilla tuottamaan 160 hevosvoiman tehon. Lisäksi autoon oli asennettu tehokkaampi öljynjäähdytin kasvaneen tehon vuoksi. Alustaa oli myös muutettu urheilullisemmaksi. Astra OPC:ssa on Bilsteinin iskunvaimentimet, suuremmat jarrulevyt ja tarkempi ohjaus. Vanteet ovat 17-tuumaiset ja BBS:n valmistamat. Ulkonäköä on kohennettu aerodynaamisemmilla puskureilla ja takaspoilerilla. Sisällä on Recaron istuimet sekä urheilullinen ohjauspyörä ja mittaristo. Myöhemmin saataville tuli myös 200-hevosvoimaisella turbomoottorilla varustettu versio. Astra OPC:n sai kolmiovisena tai farmarina.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h Opel Astra (1998–2004) Ajovalo.net. Viitattu 27.6.2015.
- ↑ Winners – 1999 Van of the Year. Viitattu 6.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Opel / Vauxhall Astra 1999 Euro NCAP. Viitattu 27.6.2015. (englanniksi)
- ↑ Astra G OPC General Motors. Arkistoitu 30.6.2015. Viitattu 27.6.2015. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Opel Astra G Wikimedia Commonsissa
