Avaa päävalikko

Opel Astra G on Opel Astran toisen sukupolven malli, jota valmistettiin vuosina 1998–2004.

Opel Astra G
Opel Astra G front 20101017.jpg
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Belgia
 Brasilia
 Egypti
 Etelä-Afrikka
Iso-Britannia
 Italia
 Puola
 Saksa
 Ukraina
 Venäjä
Valmistaja Opel
Konserni General Motors
Valmistusvuodet 1998–2004
Muut nimet Chevrolet Astra
Chevrolet Viva
Holden Astra
Vauxhall Astra
Korimalli 2-ovinen coupé
2-ovinen cabriolet
3-ovinen hatchback
3-ovinen pakettiauto
4-ovinen sedan
5-ovinen hatchback
5-ovinen farmari
Luokka C-segmentti
Muotoilija Bertone (coupé ja cabriolet)
Edeltäjä Opel Astra F
Opel Calibra (coupé ja cabriolet)
Seuraaja Opel Astra H
Teknisesti samankaltaisia Opel Zafira A
Iskutilavuus 1,6–2,4 l
Polttoaine bensiini
diesel
Vetotapa etuveto
Vaihteisto 5-vaihteinen manuaali
4-vaihteinen automaatti
5-vaihteinen automaatti

Opel Astra (1998–2004)Muokkaa

Toisen sukupolven Astra esiteltiin helmikuussa 1998, ja se tuli myyntiin Suomessa maaliskuussa. Astra oli kasvanut selvästi kooltaan, sillä esimerkiksi akseliväli oli 10 senttimetriä edellismallia pidempi, kokonaispituuden kasvaessa 13 senttimetrillä. Alustarakenteet oli uusittu kokonaan ja niissä käytettiin paljon kevytmetallia. Astra tuli aluksi markkinoille kolmi- ja viisiovisina hatchbackeina sekä Caravan-farmarina. Kolmiovinen oli muodoiltaan hieman coupémainen. Astra G:n alustaan ja tekniikkaan perustui myös tila-auto Opel Zafira.[1] Pakettiautoversio Astra Van valittiin Vuoden pakettiautoksi 1999.[2]

Vuoden 1999 Euro NCAP -kolaritestistä Astra sai tulokseksi neljä tähteä viidestä.[3]

 
Opel Astra G Caravan

Bensiinimoottorit olivat aluksi 1,6 Eco (75 hv), 1,6 16V (100 hv), 1,8 16V (115 hv) ja 2,0 16V (136 hv) sekä dieselit 1,7 DTL (68 hv) ja 2,0 DI 16V (82 hv).[1]

 
Opel Astra G Cabriolet

Astran perusmalli oli Club, johon kuului kaksi turvatyynyä, ABS-jarrut, lämmitettävät sähköpeilit ja kauko-ohjattava keskuslukitus. CDX-mallissa vakiona oli Clubin lisäksi plyysiverhoilu, sumuvalot, sähköikkunat edessä ja nahkaverhoiltu ohjauspyörä. Ulkoa CDX:n erotti kromireunaisesta etusäleiköstä. Sportissa oli urheiluistuimet, jäykempi jousitus, sumuvalot ja sähköikkunat edessä. Kaikkiaan varuste-erot CDX:ään verrattuna olivat hyvin vähäiset.[1]

Loppuvuodesta 1998 mallistoa täydennettiin neliovisella sedanilla, joka oli edelleen varsin lyhyt – pituutta oli tullut lisää vain yksi senttimetri. Tavaratilan koko kutistui 500 litrasta 460 litraan.[1]

Vuoden 1999 lopussa mallistoon tuli myös Bertonen muotoilema kaksiovinen Coupé, vuonna 2001 lisäksi avomalli Cabriolet. Coupén moottorivalikoimassa olivat 1,8, 2,2 sekä 2,0 Turbo (190 hv).[1] Näiden mallien toivottiin osaltaan korvaavan Calibran, joka oli poistunut mallistosta kahta vuotta aikaisemmin.

Opelin 100-vuotisjuhlan kunniaksi esiteltiin maaliskuussa 1999 Edition 100 -erikoismallisto. Astran juhlamallissa oli ilmastointi, kevytmetallivanteet, sähköikkunat edessä ja erikoisverhous. Vuotta myöhemmin nimeksi vaihtui Edition 2000. Aikaisemman lisäksi siinä oli sivuturvatyynyt (yht. neljä turvatyynyä). Samalla CDX jäi pois Suomen tuontiohjelmasta. Vuonna 2001 nimeksi tuli Edition II.[1]

Lokakuussa 2000 Club korvattiin Comfortilla, jossa oli samat varusteet ja uusi verhoilukangas. Samaan aikaan vuosimalliin 2001 Econ teho nousi 85 hevosvoimaan, 1,8-litraisen 125 hevosvoimaan, 1,7 DTI:n 75 hevosvoimaan ja tehokkaimmaksi dieselmoottoriksi tuli 2,0 DTI (100 hv). Keväällä 2001 korvattiin 2,0-litrainen bensiinimoottori 2,2-litraisella (147 hv). Lokakuussa 2001 Edition II muuttui Eleganceksi, jossa oli ilmastointi, kevytmetallivanteet, aktiiviset pääntuet ja kojelaudan puujäljitelmäkoristeet. Kesällä 2002 tehokkaimmaksi dieseliksi lisättiin 2,2 DTI (125 hv).[1]

Vuosimallin 2003 Astroissa oli korinväriset ovenkahvat ja Sportissa tummennetut ajovalot. Elegancessa ja Sportissa oli myös kromattu etusäleikön reunus. Elegancen varusteluun kuului lisäksi turvaverhot (yht. kuusi turvatyynyä). Sport-mallissa oli nyt lisäksi vakiona kevytmetallivanteet, kojelaudassa uutta oli valkopohjaiset mittarit ja alumiinikoristeet keskikonsolissa. Vuoden 2004 mallistossa oli tarjolla Njoy, jossa oli Comfort-varusteiden lisäksi ilmastointi ja kromattu etusäleikkö.[1]

Astra OPC/VXRMuokkaa

 
Opel Astra G OPC

F-sukupolvesta poiketen urheilullisempaa GSi-versiota ei ollut alkuun suunnitteilla Astra G:stä. Opel alkoi kehittää suorituskykyisempää mallia, joka olisi varteenotettava kilpailija esimerkiksi Volkswagen Golf GTI:lle. Vuoden kestäneen kehitysprojektin jälkeen vuonna 1999 esiteltiin ensimmäinen Astra OPC (Vauxhall-merkkisenä VXR). 2,0 litran 135-hevosvoimainen Ecotec-moottori oli saatu uusilla männillä, terävämmällä nokka-akselilla, parannetulla imusarjalla, urheilupakoputkistolla sekä moottorin kalibroinnilla tuottamaan 160 hevosvoiman tehon. Lisäksi autoon oli asennettu tehokkaampi öljynjäähdytin kasvaneen tehon vuoksi. Alustaa oli myös muutettu urheilullisemmaksi. Astra OPC:ssa on Bilsteinin iskunvaimentimet, suuremmat jarrulevyt ja tarkempi ohjaus. Vanteet ovat 17-tuumaiset ja BBS:n valmistamat. Ulkonäköä on kohennettu aerodynaamisemmilla puskureilla ja takaspoilerilla. Sisällä on Recaron istuimet sekä urheilullinen ohjauspyörä ja mittaristo. Myöhemmin saataville tuli myös 200-hevosvoimaisella turbomoottorilla varustettu versio. Astra OPC:n sai kolmiovisena tai farmarina.[4]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h Opel Astra (1998–2004) Ajovalo.net. Viitattu 27.6.2015.
  2. Winners – 1999 Van of the Year. Viitattu 1.10.2019. (englanniksi)
  3. Opel / Vauxhall Astra 1999 Euro NCAP. Viitattu 27.6.2015. (englanniksi)
  4. Astra G OPC General Motors. Viitattu 27.6.2015. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa