Oleskelulupa

Oleskelulupa on valtion viranomaisen tekemä päätös siitä, että henkilö, joka ei ole kyseisen valtion kansalainen, saa tulla kyseisen valtion alueelle ja oleskella siellä muuten kuin väliaikaisesti.

Suomen ulkomaalaislain 3 §:n mukaan oleskeluluvalla tarkoitetaan ulkomaalaiselle muuta kuin matkailua tai siihen verrattavaa lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävää lupaa toistuvasti saapua maahan ja oleskella maassa.[1]

Oleskelulupaan voi liittyä lupa myös työn tekemiseen (työlupa) tai elinkeinon harjoittamiseen.

Oleskelulupa on joko määräaikainen tai pysyvä. Määräaikainen oleskelulupa myönnetään tilapäisluonteista (tilapäinen oleskelulupa) tai jatkuvaluonteista (jatkuva oleskelulupa) maassa oleskelua varten. Lupaviranomainen ratkaisee maassa oleskelun tarkoituksen ottaen huomioon ulkomaalaisen antamat tiedot maahantulonsa tarkoituksesta. Pysyvä oleskelulupa on voimassa toistaiseksi. Pysyvään oleskelulupaan rinnastetaan voimassaoloajaltaan myös pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupa.[2]

Lyhytaikaseen vierailuun myönnetään viisumi.[3]

Myönnetyt ensimmäiset oleskeluluvat Suomessa vuosina 2005–2013 ja 2019–2020Muokkaa

Vuosi Myönnetyt ensimmäiset oleskeluluvat Yhteensä vuodesta 2005 alkaen
2005 13 907 13 907
2006 14 550 28 457
2007 18 534 46 991
2008 20 604 67 595
2009 16 352 83 947
2010 17 439 101 386
2011 19 487 120 873
2012 19 097 139 970
2013 19 437 159 407
2019 25 412
2020 20 757

[4][5]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa