Avaa päävalikko

Nord on hallintoalue Burkina Fason pohjoisosassa. Sen pääkaupunki on Ouahigouya. Alueella on vuoden 2006 väestönlaskennan mukaan 1 185 796 asukasta. Pinta-ala on 16 414 neliökilometriä.[1]

Nord
Titaon kaupunki.
Titaon kaupunki.
Sijainti
Sijainti
Valtio Burkina Faso
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Ouahigouya
Pinta-ala 16 414 km²
Väkiluku (2006) 1 185 796

Maantiede, ilmasto ja luontoMuokkaa

Vuonna 2001 perustettu[2] alue käsittää 5,9 % Burkina Fason pinta-alasta. Se rajoittuu idässä Sahelin ja Centre-Nordin, etelässä Plateau-Centralin ja Centre-Ouestin ja lännessä Boucle du Mouhounin alueisiin sekä pohjoisessa Maliin.[3]

Maisemaa leimaavat tasangot ja keskimäärin 300–400 metriä korkeat ylängöt ja kukkulat. Korkein kohta on Komkoulibo 630 metriä merenpinnasta. Tärkein vesistö on Nakambén eli Valkoisen-Voltan yläjuoksu.[3]

Ilmasto on sudanilais-sahelilainen. Vuotuinen sademäärä on 600–750 millimetriä. Vuodenaikoja on kaksi. Sadeaika kestää kesäkuusta syyskuuhun. Kasvillisuus koostuu heinäkasveista ja pensaista.[3]

Hallinnollinen jako ja asutusMuokkaa

Alueeseen kuuluu neljä provinssia, 31 departementtia, neljä kaupunkikuntaa, 27 maalaiskuntaa ja 816 kylää. Provinssit ovat Loroum, Passoré, Yatenga ja Zondoma. Kaupunkeja ovat niiden keskukset Gourcy, Ouahigouya, Titao ja Yako.[1][3] Perinteistä valtaa edustavat mosi- ja fulbepäälliköt[3].

Alueella asuu 8,5 % Burkina Fason väestöstä. Kaupunkiväestön osuus on 11,8 %, mikä on huomattavasti alle maan keskitason (23 %).[3]

Puhutuimmat kielet ovat moore (90,3 %) ja fulani (5,8 %). Kaupungiessa puhutaan jonkin verran ranskaa ja djulaa tai bambaraa.[4] Muslimeja on 79,9, animisteja 10,1, katolisia 7,6 ja protestantteja 2,0 prosenttia[5].

TalousMuokkaa

Väestöstä 90 prosenttia harjoittaa maanviljelyä ja karjanhoitoa. Muita elinkeinoja ovat kaupankäynti ja käsityöammatit.[6] Alueella harjoitetaan myös kaivostoimintaa.[3]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b La région du Nord en chiffres insd.bf. 2011. Viitattu 27.6.2018.
  2. Monographie, s. 23.
  3. a b c d e f g Enquête nationale sur l’accès des ménages aux ouvrages d’assainissement familial 2010: Monographie régionale Nord eauburkina.org. 2011. Viitattu 27.6.2018.
  4. Monographie, s. 43.
  5. Monographie, s. 40.
  6. Monographie, s. 82.