Avaa päävalikko

Noisniemi (ven. Мыс, Mys) on nykyisin Leningradin alueen Käkisalmen piirin Kuninkaanristin maalaiskuntaan kuuluva taajama Karjalankannaksella. Suomeen kuuluessaan Noisniemi oli Vuokselan kunnan itäosassa sijainnut kylä. Noisniemi sijaitsee Ison- ja Pikku-Vuoksen väliin työntyvän niemen kärjessä.

MaantiedeMuokkaa

Noisniemen pinnanmuodostus on melko ylevää. Varsinkin Ison-Vuoksen puoli on jyrkkärinteistä, kun taas Pikku-Vuoksen puoli on loivempi, lukuun ottamatta eräitä 30–40 metrin harjanteita.[1] Ison Vuoksen puoleista rantaa peittää hiekkaranta, joka niemenkärjessä muodostaa jopa lentohiekka-alueita. Pikku Vuoksen puoleinen ranta on rikkonaisempi, pienine niemineen ja heinäisine lahtineen.[1] Noisniemen pellot ja metsät ovat vähäkivisiä eikä peruskalliota ole näkyvissä. Parhaat pellot sijaitsivat Vuoksen laskun myötä syntyneillä ranta-alueilla.[1]

Vuokselan Noisniemen kyläMuokkaa

Suomeen kuuluessaan Noisniemen kylä käsitti virallisesti myös Vuoksen pohjoispuolella sijaitsevat Kottilan ja Kontulan, mutta yleensä ne katsottiin omiksi kylikseen. Varsinainen Noisniemi rajoittui pohjoisessa Vuoksen pohjoiseen laskuhaaraan eli Pikku-Vuokseen, jonka toisella rannalla sijaitsivat Kontulan, Räihärannan ja Kottilan kylät. Lännessä Noisniemen naapurina oli Päiväkiven kylä ja etelässä Vuoksi, jonka toisella rannalla oli Valkjärven kunta. Noisniemeen kuuluivat myös Pikku Vuoksessa olevat pienet Lauttasaaret.[1]

Noisniemen kylässä oli 1930-luvulla noin 60 taloa (Kontula ja Kottila pois lukien). Vuonna 1944 Noisniemessä (Kontula ja Kottila mukaan lukien) oli henkikirjojen mukaan 96 taloa ja 516 asukasta.[2]

Noisniemellä aloitti alakoulu vuonna 1923 ja yläkoulu 1929. Tätä ennen koululaiset kävivät koulua Vuoksen toisella puolella Räihärannassa.[1] Noisniemen kansakoulu toimi vuokratiloissa vuoteen 1937 asti jolloin oma koulurakennus valmistui.[1] Koulu oli toiminnassa myös jatkosodan aikana.

Noisniemellä oli ennen sotia kolme kauppaa: Robert Hyyrysen, Johannes Eevan myymälät ja Tauno Käpin sivumyymälä.[3] Noisniemellä toimi nuorisoseura ja kaksi marttakerhoa.[3]

ElinkeinotMuokkaa

Noisniemeläiset saivat elantonsa maa- ja metsätaloudesta. Maito jalostettiin joko kotona voiksi tai lähetettiin maidonmyyntiosuuskuntaan Pölläkkälään.[1] Suurin maatila ja työnantaja oli Bernerin veljesten omistama Noisniemen hovi eli Kalmolan kartano. Kartanolla oli peltoviljelyn lisäksi laajaperäistä puutarha- ja kasvihuoneviljelyä. Kartanon puutarhassa oli muun muassa noin 2 000 omena-, päärynä- ja luumupuuta.[1] Kotiteollisuuteen valmistettiin ajokaluja, kuten rekiä ja rattaita, joita vietiin aina Hämeeseen asti.[1] Tärkeä sivuelinkeino oli kalastus.[1] Noisniemellä toimi aikoinaan Viteleen Metsäliikkeen saha, mutta se lopetti toimintansa 1920-luvun loppupuolella.[1]

LiikenneyhteydetMuokkaa

Noisniemestä johti maantie länteen Päiväkiven kylään. Räihärannan kylään Vuoksen toiselle puolelle kuljettiin Noisniemen lossilla. Viipurista Kiviniemeen kulkevat linja-autot kulkivat Noisniemen kautta. Vuoroja kulki 1930-luvulla useita vuorokaudessa.[2]

HistoriaMuokkaa

Noisniemen mainitaan ollen pakanuuden aikainen uhri- ja kalmistopaikka.[2] Noisniemen nimi tarkoittaa Näätäniemeä ja se on vanhan kauppapaikan tunnus.[2] Hyvin samantapainen nimi on vanhoissa venäläisissä asiakirjoissa esiintyvä Sobolino eli Soopelikylä.[2] Vuosien 1323 ja 1595 rajankäyntien yhteydessä Noisniemessä pidettiin neuvotteluja.[2] Ennen Vuokselan kunnan perustamista, vuonna 1914, Noisniemi kuului Sakkolan kuntaan.

Talvisodassa Noisniemeä ei vallattu, mutta vuoden 1940 rauhansopimuksen mukaan se oli kuitenkin luovutettava. Väestö oli jo sodan aikana evakuoitu muualle Suomeen. Jatkosodassa alue vallattiin takaisin vuonna 1941 ja väestö pääsi palaamaan koteihinsa, mutta 1944 oli alue taas luovutettava ja väestö evakuoitava.

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j k Toim. Juvonen Veikko: Vuokselan kylät ja asukkaat, s. 55–60. Lappeenranta: Vuokselalaisten Pitäjäseura ry, 1983. ISBN 951-99459-4-6.
  2. a b c d e f Luovutettu Karjala (Vuoksela) luovutettukarjala.fi. Viitattu 24. heinäkuuta 2007.
  3. a b Vuoksela (Historia) Vuoksela-seura ry. Viitattu 24. heinäkuuta 2007. [vanhentunut linkki]