Noidan kirot

Noidan kirot on vuonna 1927 valmistunut suomalainen mykkäelokuva, jonka on ohjannut Teuvo Puro. Elokuva perustuu Väinö Katajan romaaniin Noidan kirot vuodelta 1914 ja sen ensi-ilta oli 19. syyskuuta 1927 Kino-Palatsi-teatterissa Helsingissä. Noidan kiroja pidetään yhtenä ensimmäisistä suomalaisista kauhuelokuvista.[1]

Noidan kirot
Ohjaaja Teuvo Puro
Käsikirjoittaja Teuvo Puro
Väinö Kataja (romaani)
Tuottaja Erkki Karu
Kuvaaja Frans Ekebom
Leikkaaja Erkki Karu
Pääosat Hannes Närhi
Einar Rinne
Heidi Blåfield-Korhonen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomi-Filmi Oy
Ensi-ilta 19. syyskuuta 1927
Kesto 82 minuuttia (22 kuvaa/s)
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Elokuvan musiikin on säveltänyt vuonna 2010 Yleisradion tilauksesta Tapio Tuomela. Sen esittää Radion sinfoniaorkesteri Jan Söderblomin johdolla. Helsingin sanomien Hannu-Ilari Lampilan mukaan elokuva olisi ilman musiikkia esitettynä aavemainen ja tahattoman koominen. Musiikin ansiosta "katsojasta tuntuu siltä, että hän seuraa tapahtumia niiden keskeltä".[1][2]

JuoniMuokkaa

Lappiin sijoittuvan elokuvan alussa Heidi Blåfield-Korhosen esittämä Selma saapuu miehensä Simon (Einar Rinne) kanssa tämän kotitaloon Utuniemeen. Hän saa kuulla Simon sisarelta sokealta Elsalta (Kaisa Leppänen) Utuniemen talon synkästä historiasta. Talon paikalla asui muinoin saamelainen šamaani ja noita Jantukka (Hannes Närhi), jonka suomalaiset uudisasukkaat surmasivat.

Tapahtumat kerrotaan takaumana. Uudisasukasjoukko saapuu veneillä Utuniemeen ja saartaa Jantukan majan. Jantukka surmaa yhden hyökkääjistä varsijousella mutta jää lopulta alakynteen. Suomalaiset sokaisevat Jantukan ja jättävät hänet kuolemaan. Ennen kuolemaansa Jantukka langettaa kirouksen, jonka mukaan jokainen Utuniemellä sijaitsevalle seidalle istuva tulee kokemaan elämässään surua ja onnettomuutta.

Selma on kuunnellut Elsan tarinaa ja istunut samalla huomaamatta seidan päälle. Saatuaan tietää kirouksesta hän lähtee pelästyneensä pois seidan luota. Vähän myöhemmin Selma kohtaa rannassa joukon humalaisia tukkijätkiä, joista yksi, tukkipäällikkö Paksu-Sakari (Yrjö Tuominen), ajaa häntä takaa ja raiskaa hänet.

Utuniemen Simo pääsee asiasta selville Selman tultua raskaaksi. Hän aikoo surmata raiskaajan mutta tuhoaa kuitenkin ensin seidan ja heittää sen jäännökset järveen. Takaa-ajoon lähtenyt Simo tavoittaa etsimänsä miehen mutta armahtaa tämän lopulta. Teko johtui noidan asettamasta kirouksesta, ja kun seita on tuhottu myös siihen liittynyt kirous on menettänyt voimansa.

NäyttelijätMuokkaa

 Hannes Närhi  … Jantukka, lappalainen tietäjä  
 Einar Rinne  … Utuniemen Simo  
 Kaisa Leppänen  … Simon sisar Elsa  
 Irmeli Viherjuuri  … Utuniemen Aaprami  
 Heidi Blåfield-Korhonen  … Utuniemen Selma  
 Hemmo Kallio  … Rantamaulan isäntä, Selman isä  
 Olga Leino  … Rantamaulan emäntä  
 Nisse Karlsson  … Rantamaulan Aapo  
 Toivo Suonpää  … suomalaisten johtaja  
 Yrjö Tuominen  … Paksu Sakari, tukkipäällikkö  
 Armas Fredman  … 1. poliisi  
 Kalle Havas  … 2. poliisi  
 Eero Kilpi  … 1. laukkukauppias  
 Carl Fager  … 2. laukkukauppias  
 Lasse Korpela  … humalainen tukkilainen  

LähteetMuokkaa

  1. Hannu-Ilari Lampila, Tuomelan noitamusiikki maalaa Lapin taikaa, Helsingin Sanomat, 5.12.2010 sivu D 11
  2. Mykkää valoa 1920-luvun Suomesta, Teeman sarja, Yle.fi, viitattu 6.1.2013

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.