Niko Nirvi

suomalainen toimittaja

Niko Nirvi (s. 16. helmikuuta 1961 Jokioinen[1]) on suomalainen pelitoimittaja, joka työskentelee Pelit-lehdessä. Nirvi on syntynyt Jokioisissa, mutta elänyt nuoruutensa ja opiskeluvuotensa Porissa.

Niko Nirvi
Henkilötiedot
Syntynyt16. helmikuuta 1961 (ikä 63)
Jokioinen
Kansalaisuus Suomi
Ammatti toimittaja
Muut tiedot
Lempinimet Nnirvi
Aktiivisena 1986–

Nirvi menestyi koulussa vaihtelevasti ja lukion jälkeen hän opiskeli ensin laskentamerkonomiksi ja myöhemmin datanomiksi.[1]

Peliarvostelijan ura

muokkaa

Nirvi aloitti peliarvostelijan uransa vuonna 1986 MikroBitti-lehdessä arvostelemalla Commodore 64 -pelin Zoids: The Battle Begins. Nirvi oli lyönyt vetoa, saisiko hän arvostelunsa julkaistua ja voitti vedon.[2] Numerossa 6–7 julkaistu arvostelu herätti paljon huomiota humoristisella kirjoitustyylillään, ja pian Nirvi sai tietokonepelaajien keskuudesta vankan ja laajan ihailijakunnan.[3] Hänestä tuli ”suomalaisen pelijournalismin uranuurtajia”, joka otti satiirisesti ja kärkkäästi kantaa myös pelimaailman ilmiöihin ja herätteli aktiivisesti keskustelua. Nirvin myönteinen kirjoittelu Atari ST:stä sai Commodoren käyttäjiltä kritiikkiä, mutta toisaalta hänen faninsa puolustivat häntä voimakkaasti.[4]

Nirvi liitti värikkäissä arvosteluissaan pelit laajempaan pelien ja populaarikulttuurin historian kontekstiin. Pelejä alettiin käsitellä lehdistössä entistä kattavammin, ja niitä luokiteltiin genrejen mukaan. Saarikosken ja Suomisen mukaan Nirvin artikkeli ”Elämää suuremmat pelit” joulukuulta 1986 osoitti, miten tietokonepeliharrastus oli noussut ”marginaali-ilmiöstä koko suomalaista nuorisokulttuuria koskettavaksi ilmiöksi.”[3]

Nirvi piti Uutuudet-palstaa MikroBitissä, kunnes siirtyi Pelit-lehteen, jossa hänellä on ollut alusta asti oma kolumni. Nirvi on kirjoittanut peliarvosteluja edellä mainittujen lehtien lisäksi myös C=lehteen, joka lakkautettiin Pelit-lehden perustamisen yhteydessä. Nirvi perusti Pelit-lehden yhdessä Tuija Lindénin kanssa.[1]

Nirvi käyttää peliarvosteluissaan nimimerkkiä ”Nnirvi”. Arvostelut hän on saattanut toisinaan allekirjoittaa muillakin nimimerkeillä, arvosteltavan pelin nimeä mukaillen: esimerkiksi Barbarian-pelin hän arvosteli nimimerkillä ”Nikon the Barbarian”. Alkuaikoina nimien muuntelu sai lukijat arvuuttelemaan, kuinka monta kirjoittajaa nimimerkin takana on.[1]

Nirvin kasvokuvaa ei ole koskaan julkaistu kokonaisena lehdissä. Ajatus kuvien välttelystä tuli MikroBitin lukijakirjeestä, jossa vaadittiin hänen kuvaansa lehteen. Välttelystä tuli lopulta pakkomielteen omaista. ”Sanoin, että ei käy, ja sitten se alkoi tuntua hyvältä idealta. Jokainen saa kuvitella, millainen olen”, Nirvi kertoi Suomen Kuvalehden haastattelussa 2021.[1] Wallun joissakin piirroksissa Nirvi on kuvattu pitkäpartaisena, Spockin korvilla varustettuna miehenä.[5] Häntä on kuvattu sanoilla ”isohko, tummatukkainen mies” ja hänen kollegansa Jukka O. Kauppinen kuvailee häntä ”karvaiseksi”.[6]

Vuonna 2012 hänet valittiin Figman yleisöäänestyksessä vuoden pelijournalistiksi.[7] Julkisuutta vältellyt Nirvi ei saapunut noutamaan palkintoa.[1]

Nirvin erikoisimpia arvosteluja ovat Hydra-moottorivenepelin arvostelu, joka oli kirjoitettu kokonaan riimiloruna (”On todennut päättävä elin, otamme vanhan pelin; julkaisemme uusissa kuorissa, ostovimma herää nuorissa”)[8] sekä Battle Island -pelin arvostelu, joka oli kahden sanan pituinen (”Paska Commando-klooni”)[9]. Molemmat näistä arvosteluista julkaistiin C=lehdessä.

Nirvin eniten arvostamia pelejä 1980-luvulta ovat Star Wars (Atarin kolikkopelinä), Gunship, Ultimat I-V, Hack (NetHackin edeltäjä), Elite ja Dungeon Master.[10] Vuonna 2000 hän totesi kaikkien aikojen parhaan DOS-pelin mielestään olevan UFO: Enemy Unknown.lähde? Vuonna 2021 hän kertoi sen hetkisiksi lempipeleikseen Dark Souls -toimintaroolipelit.[1]

Tietokonepelien hyödyllisyyteen Nirvi on ottanut kantaa pari kertaa vuosien varrella. Satakunnan Kansassa Nirvi sanoi, että useat strategiapelit ”voivat olla älyllisesti kehittäviä, niistä voi oppia englannin kieltä, historiaa, strategista ajattelua”.[11] Hänen mukaansa pelaaminen myös pitää aivot ja refleksit kunnossa vanhemmalla iällä[1].

Nirvin vanhat tietokoneet ja niihin liittyvä tarpeisto on esillä Suomen pelimuseossa Tampereella[6].

Illuminatus

muokkaa

Illuminatus on kuvitteellinen tietokonepeli, joka oli MikroBitti-lehden aprillipilan aiheena vuonna 1989. Tästä ”maailman parhaasta pelistä” kertonut artikkeli aiheutti lehden ilmestyttyä runsaasti kohua, jonkin verran jopa Suomen ulkopuolella.

Aprillipilan tekstin kirjoitti Niko Nirvi. Peli kuvailtiin siinä laajana avaruuteen sijoittuvana pelinä, jonka tärkeimpänä esikuvana oli Elite.[12] Monet pitivät Eliteä vielä 1980-luvun loppuvuosina kaikkien aikojen parhaana tietokonepelinä, vaikka sen ikä ja rajoittuneisuus olivatkin jo alkaneet näkyä. Pelin fanit unelmoivatkin huomattavasti pidemmälle viedystä ja kehittyneemmästä ”elitentappajasta”, ja Illuminatus vaikuttikin monen peliharrastajan silmissä todelliselta unelmien täyttymykseltä. Arvostelun lopussa pelaajia kehotettiin ”itkemään itsensä uneen” peliä odotellessa, ja eräs lehden lukijapalstalle kirjeen lähettänyt poika kertoi, että juuri näin oli tapahtunut. lähde?

Illuminatuksen piti laajentaa Eliten ideaa huomattavasti. Siihen piti kuulua tutun avaruuskaupankäynnin, -taistelun ja -ryöstelyn lisäksi muun muassa taktista ja strategista sodankäyntiä niin avaruudessa kuin planeetoillakin, kehittynyt tekoäly ja moninpelimahdollisuus. Peli oli artikkelin mukaan tehty Atari ST:lle ja toteuttajiksi oli mainittu kuvitteelliset, saksalaiset ohjelmoijat Jürgen Sternreise ja Erik Dorf.[12]

Illuminatus muistettiin hyvin pitkään ja siitä muodostui ennen pitkää osa suomalaisten tietotekniikkaharrastajien kulttuurihistoriaa. Muun muassa suomalainen demoryhmä Future Crew oli 1990-luvulla alkanut toteuttaa Illuminatus-nimistä avaruuspeliä Windowsille alkuperäisen aprillipilan innoittamana, mutta projekti jäi keskeneräiseksi.[13]

Skrolli-lehden aprillipila vuonna 2014 nosti Illuminatuksen uudelleen esiin.[14] Skrolli julkaisi aprillipilan videota varten tekemänsä pelattavan demon Skrolli International Edition -lehden ensimmäisen numeron yhteydessä huhtikuussa 2016.[15][16]

Yksityiselämä

muokkaa

Nirvin puoliso on Pelit-lehden ensimmäinen päätoimittaja Tuija Lindén.[17] Heillä on yksi lapsi.[1] Nirvi asuu Lohjalla.[1]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. a b c d e f g h i j Malin, Aarno: Niko Nirvi on suomalaisen pelijournalismin pioneeri, jonka olemassaoloa moni ehti epäillä – kameran karttamisesta tuli pakkomielle Suomen Kuvalehti. 16.2.2021. Viitattu 16.2.2021.
  2. Pelit-lehden kolumni, jossa oli Zoidsin arvostelu uusintana, vuodelta 1996
  3. a b Saarikoski & Suominen, s. 25
  4. Saarikoski, Petri & Markku Reunanen (2014): ”’Mun kone on parempi kuin sun romu’ Suomen konesotien vaiheita yleisönosastosta Internetiin”. Tekniikan Waiheita 32(1): 2014, 5–22. s.11.
  5. Pernu, Ilkka: Pelimies piilosilla Journalisti. 5.11.2009. Suomen Journalistiliitto. Arkistoitu 24.3.2012. Viitattu 23.3.2010.
  6. a b Pekka Ruissalo: Legendaarisen Niko Nirvin nostalgiset peli- ja koneaarteet tulivat Pelimuseoon! – "Hän on ollut aina pidettyä seuraa", katso video Tamperelainen. 28.10.2020. Viitattu 7.12.2021.
  7. Vuoden Pelijournalisti 2012 on Niko Nirvi Figma. Arkistoitu 24.11.2014. Viitattu 26.10.2015.
  8. C=lehti 3/1991, sivu 53
  9. C=lehti 5/1988, sivu 61
  10. Nirvi, Niko: Elitestä Ultimaan – Maailman parhaat pelit. Pelit, 1988, s. 11–13. Tecnopress.
  11. Hammarberg, Ville: Kun peliolennot muuttivat meille asumaan 26.11.2006. Alma Media Oyj. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 16.3.2007.
  12. a b Illuminatus – Ei enää peli, vaan elämäntapa (numero 4/1989) MikroBitti. Arkistoitu 7.9.2017.
  13. Illuminatus (Atari ST) Games That Weren't. 26.10.2022. Arkistoitu 26.10.2022. Viitattu 26.10.2022.
  14. Heikkilä, Ville-Matias: Illuminatus: maailman paras peli elää edelleen Skrolli. 1.4.2014. Skrolli ry. Viitattu 28.5.2015.
  15. Illuminatus Playable Demo Skrolli International Edition. 18.4.2016. Skrolli ry. Viitattu 21.4.2016.
  16. Sirén, Janne: Illuminatus – Paras peli ei ikinä. Skrolli, 2019, nro 2019.1, s. 80–82. Artikkelin verkkoversio.
  17. Vuoden pelinkehittäjä ja pelijournalisti palkittiin pelaaja.fi. 2.11.2012. Viitattu 21.12.2020.

Aiheesta muualla

muokkaa