Elite

avaruustaistelu- ja kaupankäyntipeli
Tämä artikkeli käsittelee avaruustaistelu- ja kaupankäyntipeliä. Nimen muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.

Elite on David Brabenin ja Ian Bellin kehittämä avaruussimulaatiopeli, joka julkaistiin 20. syyskuuta 1984[1] BBC Micro- ja Acorn Electron -mikrotietokoneille.[2] Elite käännettiin myöhemmin useille muille alustoille, ja siitä tehtiin versio 17 alustalle.[3]

Elite
Kehittäjä David Braben, Ian Bell
Julkaisija Acornsoft, Imagineer ja Firebird Software
Käsikirjoittaja Robert Holdstock
Pelisarja Elite
Julkaistu
  • 20. syyskuuta 1984
Lajityyppi avaruussimulaatiopeli
Pelimuoto yksinpeli
Alusta Acorn Archimedes, Amiga, Amstrad CPC, Apple II, Atari ST, BBC Micro, Commodore 64, DOS, MSX, NES, Tatung Einstein, ZX Spectrum
Jakelumuoto C-kasetti, levyke, pelimoduuli ja digitaalinen jakelu
Gamepad.svg
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla
Eliten alkuperäinen versio BBC Micro -tietokoneella. 16-bittisiä versioita lukuun ottamatta kappaleiden pinnat olivat läpinäkyviä. Kuvassa pyörivä Coriolis-avaruusasema.

Elite oli ensimmäisiä reaaliaikaista 3D-grafiikkaa käyttäneistä kotitietokonepeleistä, jossa oli piiloon jäävän osan poistaminen.[4][5][6] Yleisemmin videopeleihin ehti ensin Atarin kolikkopeli Battlezone.[3][5] Sublogicin FS1 Flight Simulator piirsi maastoa.[7][8]

Braben teki pelille kaksi jatko-osaa (Frontier: Elite II, 1993, ja Frontier: First Encounters, 1995). Sarjan uusin peli on vuonna 2015 julkaistu Elite Dangerous.

PelaaminenMuokkaa

Elite on avoimen pelimaailman peli, jossa ei ole varsinaista juonta, vaan pelaaja on vapaa etenemään haluamallaan tavalla.[9] Pelissä voi käydä kauppaa, tuhota piraatteja ja ryöstää rahtialuksia sekä käydä kauppaa laillisilla ja laittomilla rahdeilla.[10] Siinä on myös muutamia erikoistehtäviä, joiden määrä ja laatu vaihtelee eri versioiden mukaan.[11] Pelin vaarallisimmat viholliset ovat ihmisten ja liittolaisten kanssa sodassa olevat hyönteismäiset Thargoid-olennot.[12]

Pelaajan lentämän avaruusaluksen tyyppi on Cobra Mk III, jota pelaaja pystyy muokkaamaan ja parantelemaan erilaisilla varustuksilla.[12] Pelaaja voi pelin aikana hankkia alukseensa uusia ominaisuuksia,[12] kuten suuremman lastiruuman sekä telakointitietokoneen, joka helpottaa pelin muistiin jäävää ja turhauttavaa telakointia avaruusasemille.[12]

Peli noudattaa realistista fysiikkaa: pelaajan on ensin käännettävä alus ja sen jälkeen käytettävä moottoreita haluttuun suuntaan matkaamiseen.[12] Myös planeettojen painovoimaa voi käyttää hyödyksi.[12] Planeetoilla on oma yhteiskunnallinen ja biologinen luokituksensa sekä hallitus ja talous.[13][14] Planeetoille ei voi laskeutua vaan ainoastaan vierailla kiertoradalla ja avaruusasemilla.[11]

Pelin kehittänyt David Braben on kertonut, etteivät halunneet perinteistä kolikkopelien käyttämää pistelaskujärjestelmää ja päätyivät kaupankäyntiin soveltuvaan valuuttaan.[3] Edistymisen osoittamisena pelissä käytetään arvonimiä, joista korkein oli ”elite”.[3][12] Lisäksi pelaajalla on mainetta, joka voi olla ”clean”, ”offender” tai ”fugitive”.[12] Maine vaikutti ”galaktisen poliisin” toimintaan.[12] Historiallisesti merkittävänä pidetään kaupankäynnin ja avaruuslentosimulaatioon yhdistämistä yhdeksi peliksi.[15]

KehitysMuokkaa

Eliten on saanut inspiraatiota Traveller- ja Space Opera -nimisistä roolipeleistä.[16][11][13] Lisäksi inspiraatiota on saatu Arthur C. Clarken ja Isaac Asimovin tieteiskirjallisuudesta.[11]

Peli käyttää proseduraalista generointia tähtijärjestelmien ja planeettojen luomiseen.[2] Braben tutki aluksi tietojen kompressointia mutta siirtyi generoimiseen, joka mahdollisti suuret tähtijärjestelmät pelissä.[17] Generointi yleistyi muissa peleissä vasta vuosikymmenen päästä.[17] Tallentamalla alkuarvo kuuteen tavuun oli mahdollista tuottaa suuria määriä tähtijärjestelmiä ja planeettoja.[3][17] Siemenarvosta voitiin johtaa planeettaa kuvaavat tiedot.[18] Menetelmä mahdollisti suuren pelimaailman, mutta maailma päädyttiin rajaamaan kahdeksaan galaksiin ja 256 planeettaan.[9][18] Kokonaisia galakseja karsittiin sopimattomien sanojen vuoksi.[19] Tietokoneen muistimäärän vähyyden vuoksi pelin tekstit tallennettiin kirjainpareina tokenointimenetelmällä muistin säästämiseksi.[3] Myös käytettyjä sanoja muutettiin toisiksi, jotta muistia saataisiin vielä vapaaksi.[3]

Koska BBC Microssa käytetty suoritin ei tukenut kerto- ja jakolaskua, ohjelmassa piti käyttää vaihtoehtoisia menetelmiä.[3] Pelissä tarvittiin useita matemaattisia temppuja jotta se oli mahdollista tehdä: esimerkiksi logaritmeja käytettiin nopeuttamaan kerto- ja jakolaskuja.[20] Tavanomaiset rautankagrafiikat olivat sotkuisia ja johtivat monimutkaisten muotojen sotkuihin.[20] Peliin tehtiin menetelmä piilottamaan viiva, joka ei näkyisi pelaajalle: tämä helpotti alusten tunnistamista sekä paransi pelin suoritusnopeutta.[20] Avaruusalusten piirtämisen nopeuttamiseksi pelissä on vaihtoehtoisia toteutuksia; viivoja voi piirtää muun muassa pituuden mukaan.[3] Pelissä käytetty tutkanäkymä päätettiin muuttaa lopulliseen muotoonsa vielä juuri ennen julkaisua, kun peli oli jo ollut valmis ja testattuna sekä ohjekirja tehtynä.[3]

Braben ja Bell halusivat välttää perinteisen pistelaskujärjestelmän ja pohtivat vaihtoehtoisia tapoja pelaajan motivoimiseen.[21] Lähtökohdaksi muodostui päivityksien hankkiminen pelaajan avaruusalukseen. Pisteiden sijaan pelaaja saa rahaa, jota pystyy käyttämään useaan eri tarkoitukseen.[21][3] Mielivaltaisien tavoitteiden sijaan valinta motivaatiosta jäi pelaajalle.[18]

JulkaiseminenMuokkaa

Thorn EMI hylkäsi Eliten tekniikkademona, jossa olisi julkaisijan mielestä pitänyt olla kolikkopelien kaltaisesti kolme elämää, pistelaskuri ja noin 10 minuutin pelierät.[10] Tuohon aikaan lähes kaikki pelit suunniteltiin pelihalleja varten ja myös koteihin myytävät pelit noudattivat samoja suunnittelurajoitteita ilman selkeää syytä.[20]

Sopiessaan julkaisusta Acornsoftin kanssa Bell ja Braben vaativat elokuvaoikeuksia itselleen ja saivat samalla oikeudet muille alustoille tehtäviin käännöksiin.[10] Thorpe Parkin huvipuisto Surreyssä varattiin julkaisutapahtumaa varten, joka ei ollut vielä tavallista pelijulkaisuiden yhteydessä.[18]

Pelipakkauksessa oli runsaasti oheismateriaalia, kuten ohjekirja, novelli ja tarroja.[18] Peli julkaistiin uudessa hintaluokassa, jota useat jakelijat ja jälleenmyyjät eivät halunneet hyväksyä.[3] Pelin myyntimenestyksen myötä tilanne muuttui,[3] Firebird Software osti itselleen oikeudet julkaista peli muille alustoille huutokaupassa.[3][4]

Pelistä julkaistiin useille suosituille alustoille: siitä tehtiin käännökset 17 eri alustalle.[3][22][20]Mega-lehden mukaan peli oli tulossa myös Sega Mega Drivelle, mutta käännöstä ei ole koskaan julkaistu.[23] Vain osassa pelin versioista on musiikkia: Tonava kaunoinen soi avaruusasemalle telakoinnin aikana Amiga-, Atari ST-, Commodore 64- ja Nintendo Entertainment System -versioissa.[24] Eräissä versioissa on täytettyä värigrafiikkaa rautalankamallien sijaan ja lisänä on kiinteää 2D-grafiikkaa.[25][26]

MyyntiMuokkaa

Ensimmäisten 18 kuukauden aikana Eliten BBC Micro -versiota myytiin 150 000 kappaletta, lähes saman määrän kuin BBC Micro -tietokoneita oli maailmassa.[4][18] Brabenin mukaan peliä on myyty miljoona kappaletta.[3][4][10][27] Peli oli vuonna 20 Atari ST:n parhaiten myyneiden pelien luettelossa neljäntenä.[28]

VaikutusMuokkaa

 
Elite 2 - Frontier (Amiga). Asutuskeskuksia kupujen alla, ilmakehältään hapettoman kuun pinnalla. Taustalla kaasuplaneetta, jota kyseinen kuu kiertää.

Eliten sanotaan vapauttaneen pelisuunnittelun: pelin julkaisun jälkeen markkinoille tuli hyvin erilaisia pelejä ja uusia lajityyppejä varsinaisten avaruuspelien lisäksi.[1][10] Peliä pidetään 1980-luvun tärkeimpänä videopelinä.[29] Se oli ensimmäinen merkittävä ”avaruussimulaatio”.[11] Toistuva teema tällaisissa peleissä on avoin pelimaailma.[11] Elite on yhdistelmä kahta lajityyppiä: avaruuskaupankäyntiä sekä lentosimulaatiopeliä.[11] Lajityypissä juonella ei ole paljoa vaikutusta, jos sellaista on lainkaan.[11] Aiemmin kolmiulotteista grafiikkaa käyttäviä pelejä ei ollut paljon ja grafiikka oli yksi tapa jolla se erottui pelkistä kaupankäyntipeleistä.[11][20]

Monet pelitalot ja harrastajat pyrkivät luomaan vastaavanlaisia pelejä. Tällainen kilpailija oli muun muassa FOFT: Federation of Free Traders.[30] MikroBitti-lehden vuoden 1989 aprillipilassa esiteltiin niin sanottu ”elitentappaja”.[31] Jukka Tapanimäen viimeiseksi jäänyt peli Moonfall sai myös inspiraatiota Elitestä.[32] Muita inspiraatiota saaneita pelejä ovat Echelon, Space Rogue ja Freelancer.[29][13] Eliten jälkeen ilmestyneitä avaruussimulaatioita ovat Warhead, Starglider ja Damocles.[33][34][35] Myös Egosoftin X-pelisarja ja CCP Gamesin EVE Online ovat saaneet kehittäjiensä mukaan insipiraatiota muun muassa Elitestä.[36][37]

Elite popularisoi pelisuunnitteluelementtejä, joita on käytössä esimerkiksi peleissä Wing Commander: Privateer ja World of Warcraft.[29] Myös Grand Theft Auton tehtävärakenne on saanut vaikutteita Elitestä.[38][29]

Guinness World Recordsin mukaan peli oli ensimmäinen, jossa oli proseduraalisesti generoitu maailma.[39]

SeuraajatMuokkaa

Nimellä Elite Plus on myyty samaa peliä uudelleenjulkaistuna budjettiversiona Amigalle sekä VGA-päivitettynä versiona DOS-koneille.[40][41][22]

Pelille on julkaistu seuraajat Frontier: Elite II (1993, Amiga, Atari ST) ja Frontier: First Encounters (1995, IBM PC) sekä Elite: Dangerous (2015). Frontier-pelit käyttivät täytettyä vektorigrafiikkaa rautalankamallien sijaan. Lisäksi planeetoille pystyi laskeutumaan ja fysiikkamallinnusta oli parannettu.[22]

Frontier: Elite II oli julkaisuvuonna Euroopan parhaiten myynyt peli ja myi noin 500 000 kappaletta.[4]Gametek julkaisi Frontier: First Encountersin talouspaineiden vuoksi ennenaikaisesti ilman riittävää testaamista ja oli julkaisuhetkellä huomattavan buginen, jota useat päivitykset pyrkivät korjaamaan.[22][4] Braben haastoi Gametekin oikeuteen ja voitti.[4]

OikeusjututMuokkaa

Ian Bellin ja David Brabenin välillä on vuosien varrella ollut useita oikeudellisia välienselvittelyjä. Vuonna 2005 Braben vaati, että Bell poistaa kotisivuiltaan Elite-tiedostot, joita hänellä ei ole lupa levittää.[42][4]

VastaanottoMuokkaa

Zzap!64-lehti antoi vuonna 1989 pelin Amiga-versiolle arvosanaksi 98/100 ja[43] Zzap! vuonna 1985 Commodore 64 -versiolle arvosanaksi 95 %.[44] The One -lehti antoi pelin Amiga-versiolle arvosanaksi 85/100 pistettä[45] ja Atari ST -versiolle arvosanaksi 86/100 pistettä.[46] CU Amiga -lehti antoi pelin Amiga-versiolle arvosanaksi 83/100 pistettä[25] ja ST Amiga Format Atari ST -versiolle arvosanaksi 75 % vuonna 1988.[26] ACE-lehti antoi MSX-versiolle arvosanaksi 80/100 ja samassa yhteydessä Atari ST -versiolle 84/100.[47]

Eliteä pidetään yhtenä parhaimmista videopeleistä ja se esiintyy useissa parhaimpien pelien luetteloissa.[22]

PalkinnotMuokkaa

Golden Joystick Awards
Best Original Game of the Year (1984)[48]

KirjaMuokkaa

Taustatarinaksi pelille julkaisija tilasi Robert Holdstockilta kirjan The Dark Wheel.[11][49]

LähteetMuokkaa

  1. a b Mark Walton: Elite: Remembering the Original Open-World 2.6.2014. GameSpot. Viitattu 22.2.2019.
  2. a b Matt Barton, Bill Loguidice: The History of Elite: Space, the Endless Frontier 7.4.2009. Gamasutra. Viitattu 20.2.2019.
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p David Braben: Classic Game Postmortem - ELITE gdcvault.com. 2011. Viitattu 20.2.2019.
  4. a b c d e f g h IP Profile: Elite 1.8.2008. MCV. Viitattu 20.2.2019.
  5. a b Alison Gazzard: The Platform and the Player: exploring the (hi)stories of Elite Game Studies. Viitattu 22.2.2019.
  6. Back-face culling bbcelite.com. Viitattu 10.4.2022. (englanniksi)
  7. Elite (or, The Universe on 32 K Per Day) filfre.net. Viitattu 10.4.2022. (englanniksi)
  8. (mainos sivun laidassa) Byte, tammikuu 1980, 5. vsk, nro 1, s. 94. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  9. a b Richard Moss: Roam free: A history of open-world gaming 25.3.2017. Ars Technica. Viitattu 27.5.2017.
  10. a b c d e Adam Lusher: Elite: the game that changed the world 24.8.2014. Telegraph. Viitattu 20.2.2019.
  11. a b c d e f g h i j Matt Barton, Bill Loguidice: The History of Elite: Space, the Endless Frontier (sivu 3) 7.4.2009. Gamasutra. Viitattu 20.2.2019.
  12. a b c d e f g h i Matt Barton, Bill Loguidice: The History of Elite: Space, the Endless Frontier (sivu 4) 7.4.2009. Gamasutra. Viitattu 20.2.2019.
  13. a b c Elite 19.1.2017. Encyclopedia of Science Fiction. Viitattu 20.2.2019.
  14. Lee Hutchinson: Growing up gaming: The five space sims that defined my youth 30.4.2015. Ars Technica. Viitattu 20.2.2019.
  15. Matt Barton, Bill Loguidice: The History of Elite: Space, the Endless Frontier (sivu 2) 7.4.2009. Gamasutra. Viitattu 20.2.2019.
  16. Konrad Lischka: How old-school role-playing influenced Elite konradlischka.info. 14.7.2013. Viitattu 20.2.2019.
  17. a b c Dean Takahashi: How computing legend David Braben schemed to create Elite: Dangerous and Raspberry Pi 7.7.2016. Venturebeat. Viitattu 20.2.2019.
  18. a b c d e f Francis Spufford: Masters of their universe 18.10.2003. The Guardian. Viitattu 3.3.2019.
  19. Emma Boyes: Q&A: David Braben--from Elite to today 22.11.2006. GameSpot. Viitattu 23.2.2019.
  20. a b c d e f Brendan Sinclair: How Elite took flight gamespot.com. 3.3.2011. Viitattu 11.3.2022. (englanniksi)
  21. a b Brandon Boyer: Next-Gen Narrative: The David Braben Interview 9.1.2008. Gamasutra. Viitattu 20.2.2019.
  22. a b c d e Matt Barton, Bill Loguidice: The History of Elite: Space, the Endless Frontier (sivu 5) 7.4.2009. Gamasutra. Viitattu 20.2.2019.
  23. Mega, heinäkuu 1994, s. 6. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 23.2.2019.
  24. Elite (series) vgmpf.com. Viitattu 11.3.2022. (englanniksi)
  25. a b Elite review Amiga Magazine Rack. Viitattu 20.2.2019. (englanniksi)
  26. a b Elite review Amiga Magazine Rack. Viitattu 11.3.2022. (englanniksi)
  27. THE LEGACY OF THE BBC MICRO: effecting change in the UK’s cultures of computing (PDF) (sivu 51) media.nesta.org.uk. toukokuu 2012. Viitattu 11.3.2022. (englanniksi)
  28. The top-selling Atari ST games (all figures in millions of units sold-through since launch). vgchartz.com. Viitattu 23.7.2017. (englanniksi)
  29. a b c d Remembering 'Elite', the Most Important Game of the Early 80s 27.5.2015. Vice. Viitattu 22.2.2019.
  30. The Federation of Free Traders Gremlinarchive. Viitattu 18.2.2019.
  31. ILLUMINATUS - Ei enää peli, vaan elämäntapa. MikroBitti. Viitattu 20.2.2019.
  32. Kuorikoski, Juho: Sinivalkoinen pelikirja, s. 14,46. Fobos, 2014. ISBN 978-952-67937-1-9.
  33. Warhead everygamegoing.com. Viitattu 11.3.2022. (englanniksi)
  34. The Making Of Starglider retrogamer.net. 27.5.2014. Viitattu 11.3.2022. (englanniksi)
  35. Tony Coles: Mercenary retrospective eurogamer.net. 15.6.2014. Viitattu 11.3.2022. (englanniksi)
  36. DEV INTERVIEW WITH EGOSOFT 24.1.2016. Alpha Orbital. Viitattu 20.2.2019.
  37. Jim Rossignol: Interview: Evolution and Risk: CCP on the Freedoms of EVE Online 23.9.2005. Gamasutra. Viitattu 20.2.2019.
  38. Tristan Donovan: The Replay Interviews: Gary Penn 31.1.2011. Gamasutra. Viitattu 20.2.2019.
  39. First use of procedural generation in a videogame guinnessworldrecords.com. Viitattu 21.1.2020. (englanniksi)
  40. Elite review Amiga Magazine Rack. Viitattu 20.2.2019.
  41. Elite Plus Classic Reload. Viitattu 20.2.2019.
  42. David Braben's Legal Threat to the Elite Home Page iancgbell.clara.net.
  43. Elite review Amiga Magazine Rack. Viitattu 20.2.2019. (englanniksi)
  44. Elite review Amiga Magazine Rack. Viitattu 11.3.2022. (englanniksi)
  45. Elite review Amiga Magazine Rack. Viitattu 20.2.2019. (englanniksi)
  46. Elite review Amiga Magazine Rack. Viitattu 20.2.2019. (englanniksi)
  47. Elite review Amiga Magazine Rack. Viitattu 20.2.2019. (englanniksi)
  48. "C&VG's Golden Joystick Awards" (June 1985). Computer and Video Games (44). Future Publishing. Viitattu 13 January 2012. 
  49. Elite: The Dark Wheel Goodreads. Viitattu 20.2.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa