Wikipedia

Naisiin kohdistuva väkivalta

Naisiin kohdistuvaksi väkivallaksi kutsutaan väkivaltaisia tekoja, jotka kohdistuvat ensisijaisesti tai yksinomaan naisiin tai tyttöihin. Naisiin kohdistuva väkivalta voi olla luonteeltaan esimerkiksi fyysistä, henkistä tai seksuaalista.[1]

Maailmankartta, jossa esitetään naisiin kohdistuneet murhat 100 000 asukasta kohden, 2019

Naisiin kohdistuvalla väkivallalla on pitkä historia, vaikkakin väkivallan yleisyys ja raakuus on vaihdellut aikojen saatossa ja vaihtelee nykyäänkin eri yhteiskunnissa. Naisiin kohdistuva väkivalta nähdään usein keinona alistaa naisia joko koko yhteiskunnan tasolla taikka yksittäisessä ihmissuhteessa. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa voi aiheuttaa esimerkiksi väkivallan harjoittajan kokema ylemmyys naisia kohtaan tai suoranainen naisviha.lähde?

Määritelmä

muokkaa

Eri kansainväliset elimet ovat hyväksyneet useita kansainvälisiä sopimuksia, joilla pyritään poistamaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä perheväkivaltaa. Sopimukset sisältävät yleensä naisiin kohdistuvan väkivallan määritelmän sekä toimenpiteitä tällaisen väkivallan torjumiseksi. Sopimusten määritelevät kuitenkin naisiin kohdistuvan väkivallan käsitteen eri tavoin.lähde?

Ihmisoikeusinstrumenttien määritelmien vertailu
Asiakirja Adoptoitu Päivämäärä Määritelmä
Yleinen suositus 19 CEDAW-komitea 1992 "Syrjinnän määritelmä sisältää sukupuoleen perustuvan väkivallan eli väkivallan, joka kohdistuu naiseen sen vuoksi, että hän on nainen tai joka vaikuttaa naisiin suhteettoman paljon." [2]
DEVAW Yhdistyneet kansakunnat 20 päivänä joulukuuta 1993 "...termi "naisiin kohdistuva väkivalta" tarkoittaa mitä tahansa sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, joka johtaa tai todennäköisesti johtaa fyysiseen, seksuaaliseen tai henkiseen vammaan tai kärsimykseen naisille." [3]
Belém do Parán yleissopimus Amerikan valtioiden järjestö 9. kesäkuuta 1994 "...naisiin kohdistuvalla väkivallalla tarkoitetaan mitä tahansa sukupuoleen perustuvaa tekoa tai toimintaa, joka aiheuttaa naisille kuoleman tai fyysistä, seksuaalista tai psyykkistä vahinkoa tai kärsimystä, joko julkisella tai yksityisellä alueella." [4]
Maputon pöytäkirja Afrikan unioni 11. heinäkuuta 2003 ""Naisiin kohdistuva väkivalta" tarkoittaa kaikkia naisiin kohdistuvia tekoja, jotka aiheuttavat tai voivat aiheuttaa heille fyysistä, seksuaalista, psyykkistä tai taloudellista haittaa, mukaan lukien uhkaus ryhtyä sellaisiin tekoihin; tai ryhtyä mielivaltaisten perusvapauksien rajoittamiseen tai riistoon yksityiselämässä tai julkisessa elämässä rauhan aikana ja aseellisten selkkausten tai sodan aikana. . .'[5]
Istanbulin sopimus Euroopan neuvosto 11. toukokuuta 2011 '..."naisiin kohdistuva väkivalta" tarkoittaa naisiin kohdistuvaa ihmisoikeuksien loukkaamista ja yhtä syrjinnän muotoa, ja se käsittää kaikki sellaiset sukupuoleen perustuvat väkivallanteot, jotka aiheuttavat tai voivat aiheuttaa naisille ruumiillista, seksuaalista, henkistä tai taloudellista haittaa tai kärsimystä, mukaan lukien tällaisilla teoilla uhkaaminen, pakottaminen tai mielivaltainen vapaudenriisto joko julkisessa tai yksityiselämässä; ..."sukupuoli" tarkoittaa yhteiskunnallisesti rakentuneita rooleja, käyttäytymismuotoja, toimintoja ja ominaisuuksia, joita tietty yhteiskunta pitää sopivina naisille ja vastaavasti miehille; ... "sukupuoleen perustuva naisiin kohdistuva väkivalta" tarkoittaa väkivaltaa, joka kohdistetaan naiseen hänen naiseutensa vuoksi tai joka kohdistuu suhteellisesti useimmin naisiin ...' Johdannossa todetaan: '...tiedostavat, että naiset ja tytöt ovat alttiimpia sukupuoleen perustuvalle väkivallalle kuin miehet; tiedostavat, että perheväkivalta kohdistuu suhteellisesti useimmin naisiin ja että myös miehet voivat joutua perheväkivallan uhreiksi...'[6]

Historia

muokkaa
 
Kuvitus JJ Grandvillen Cent Proverbesista (1845), jossa on teksti "Qui aime bien châtie bien" ( Kuka rakastaa hyvin, rankaisee hyvin ). Takana näkyy mies, joka hakkaa naista.
 
Palavia noitia sekä häpeäpaaluun kahlittuja naisia.
 
Sati-seremonia (hindulainen uhriseremonia, jossa leski polttaa itsensä miehensä hautajaisissa)
 
Röntgenkuva sidotuista jaloista, Kiina.

Naisiin kohdistuvan väkivallan historia on tieteellisessä tutkimuksessa jäänyt epäämääräiseksi. Osasyy siihen on, että monet naisiin kohdistuvat väkivallat (erityisesti raiskaukset, seksuaalinen väkivalta ja perheväkivalta) ovat aliraportoituja, usein yhteiskunnallisten normien, tabujen, leimautumisen ja aiheen herkkyyden vuoksi.[7][8] Luotettavan tiedon puute on nykyäänkin esteenä selkeän kuvan muodostumiselle naisiin kohdistuvasta väkivallasta.[9]

Vaikka naisiin kohdistuvan väkivallan historiaa on vaikea täsmällisesti jäljittää, on selvää, että ainakin osa historiassa esiintyneestä naisiin kohdistuneesta väkivallasta oli eri yhteiskunnissa hyväksyttyä ja jopa laillista.[10] Esimerkiksi roomalainen laki antoi miehille oikeuden kurittaa vaimoaan jopa kuolemaan saakka.[11] Toinen esimerkki on noitien polttaminen, jonka sekä kirkko että valtio hyväksyivät (joskaan tapa ei kohdistunut yksinomaan naisiin).[10]

Naisiin kohdistuvan väkivallan historia liittyy läheisesti historialliseen näkemykseen naisesta omaisuutena ja palvelijana.[12] Väkivallan laajuudelle ja pitkäaikaiselle historialle on haettu selityksiä patriarkaatista ja yleisestä maailmanjärjestelmästä tai status quosta, jossa sukupuolten välinen eriarvoisuus on olemassa ja jatkuu, viitataan selittämään naisiin kohdistuvan väkivallan laajuutta ja historiaa.[8][9] YK:n julistuksessa naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta (1993) todetaan, että "naisiin kohdistuva väkivalta ilmentää miesten ja naisten historiallisesti eriarvoisia valtasuhteita, joiden takia miehet hallitsevat ja syrjivät naisia ja estävät näitä parantamasta asemaansa".[13][14]

YK:n mukaan "maailmassa ei ole mitään aluetta, maata tai kulttuuria, jossa naisten vapaus väkivallasta on turvattu".[9] Useat väkivallan muodot ovat yleisempiä tietyissä osissa maailmaa, usein kehitysmaissa. Esimerkiksi myötäjäisväkivaltaa ja morsiamen polttamista esiintyy erityisesti Intiassa, Bangladeshissa ja Nepalissa. Happoiskuja esiintyy myös näissä maissa, samoin kuin Kaakkois-Aasiassa, mukaan lukien Kambodža. Kunniamurhia esiintyy erityisesti Lähi-idässä ja Etelä-Aasiassa. Naisten sukuelinten silpomista esiintyy enimmäkseen Afrikassa ja vähäisemmässä määrin Lähi-idässä ja joissakin muissa Aasian osissa. Morsiamen sieppausta esiintyy Etiopiassa, Keski-Aasiassa ja Kaukasuksella. Morsiuslunnaiden maksamiseen liittyviä väärinkäytöksiä (kuten väkivalta, ihmiskauppa ja pakkoavioliitto) esiintyy Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Oseaniassa.[15][16]

Erityisesti 1990-luvulta lähtien on sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla lisääntynyt aktiivisuus kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan tutkimuksessa, sitä koskevan tietoisuuden lisäämisessä sekä väkivallan torjuntaan liittyvässä aktivismissa.[9].Vuonna 2002 tehdyssä tutkimuksessa arvioitiin, että vähintään joka viides nainen maailmassa oli joutunut miehen fyysisen tai seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joskus elämänsä aikana. Lisäksi tutkimuksessa todettiin, että "sukupuoleen perustuva väkivalta aiheuttaa yhtä paljon 15–44-vuotiaiden naisten kuolemia ja terveysongelmia kuin syöpä ja se on suurempi sairauden aiheuttaja kuin malaria ja liikenneonnettomuudet yhteensä."[17]

Tutkimuksesta on tullut esiin tiettyjä tyypillisiä naisiin kohdistuvan väkivallan piirteitä. Tutkimusten valossa naisiin kohdistuvat väkivallanteot eivät usein ole yksittäisiä tapauksia, vaan jatkuvat usein pitkäaikaisesti. Lisäksi useimmiten väkivallan syyllistyy joku naisen tuntema henkilö, ei tuntematon.[8] Tutkimus näyttää tarjoavan todisteita siitä, että naisiin kohdistuva väkivalta on vakava ja kaikkialla maailmassa vallitseva ongelma, jolla on tuhoisia vaikutuksia naisten ja lasten terveyteen ja hyvinvointiin.[9]

Virstanpylväät

muokkaa

Tärkeimpiä kansainvälisen tason virstanpylväitä naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyssä ovat olleet muun muassa:

  • Vuoden 1979 yleissopimus kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta (CEDAW), jonka suosituksissa 12 ja 19 väkivalta tunnustetaan osaksi naisiin kohdistuvaa syrjintää.[18]
  • Vuoden 1993 Wienin ihmisoikeuskonferenssi, jossa naisiin kohdistuva väkivalta tunnustettiin ihmisoikeusloukkaukseksi.[18]
  • Vuonna 1993 annettu YK:n julistus naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta oli ensimmäinen kansainvälinen asiakirja, jossa määriteltiin ja puututtiin nimenomaisesti naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Tätä julistusta, samoin kuin samana vuonna pidettyä Wienn ihmisoikeuskonferenssia pidetään usein "käännekohtana", jonka myötä kansainvälinen yhteisö alkoi ottaa naisiin kohdistuvan väkivallan aiempaa vakavammin ja jonka jälkeen yhä useammat maat alkoivat järjestäytymään naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi[17][19]
  • YK:n pääsihteeri julkaisi vuonna 2006 julkaisun "Perusteellinen tutkimus naisiin kohdistuvan väkivallan kaikista muodoista", joka oli ensimmäinen kattava kansainvälinen tutkimus aiheesta.[9]
  • Euroopan neuvosto teki vuonna 2011 yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin sopimus), joka on ensimmäinen eurooppalainen laaja-alainen sopimus, jolla pyritään ehkäisemään ja poistamaan perheessä tapahtuvaa ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.[1]
  • YK:n yleiskokous hyväksyi vuonna 2013 ensimmäisen päätöslauselmansa, jossa vaaditaan naisten ihmisoikeuksien puolustajien suojelua.[20]

Vaikutukset yhteiskuntaan

muokkaa

Tutkimuksen perusteella naisiin kohdistuva väkivalta on sen kitkemiseen tähtäävistä toimenpiteistä huolimatta yksi yleisimmistä ihmisoikeusloukkauksista maailmanlaajuisesti.[21] Naisiin kohdistuvalla väkivallalla on haitallisia seuraamuksia yhteiskuntaan muun muassa sosiaalisesta näkökulmasta: väkivalta edistää naisten syrjäytymistä yhteiskunnasta ja heikentää naisten toiminta- ja työkykyä.[22]

Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on pidetty myös kansanterveydellisenä ongelmana. Naisiin kohdistuva väkivalta voi ensinnäkin aiheuttaa naisille itselleen vakavia ja pitkäaikaisia fyysisiä ja psyykkisiä oireita. Pahimillaan väkivalta voi johtaa naisen kuolemaan. Väkivaltaa kokevat naiset käyttävät myös keskimäärin muuta väestöä enemmän terveyspalveluja. Toisaalta myöskin väkivaltaisessa perheessä kasvaville lapsille voi väkivallan johdosta kehittyä erilaisia käytös- ja tunne-elämän häiriöitä.[22][23]

Naisiin kohdistuvalla väkivallala voi olla myös negativiisia taloudellisia seuraamuksia yhteiskunnalle, koska väkivalta heikentää väkivallan uhriksi joutuneiden naisten työkykyä ja tuottavuutta sekä kouluttautumista. Toisaalta väkivalta aiheuttaa yhteiskunnalle itsessään ylimääräisiä kustannuksia väkivaltaan liittyvän oikeusprosessikäsittelyn ja väkivallan aiheuttamien terveysongelmien hoitamisesta aiheutuvien terveyspalveluiden käytön lisääntymisen vuoksi.[24]

Väkivallan muodot

muokkaa

Naisiin kohdistuva väkivaltaan kuuluu monia erilaisia väkivallan muotoja. Väkivaltaa voivat toteuttaa sekä yksilöt että valtiot. Joitakin yksilöiden harjoittamia väkivallan muotoja ovat esimerkiksi: raiskaus, perheväkivalta, seksuaalinen häirintä, happoiskut, lisääntymisväkivalta, tyttövauvojen surmaaminen, sukupuoliperusteinen abortti, synnytysväkivalta, sukupuoleen perustuva väkivalta verkossa ja joukkoväkivalta; sekä tietyt vahingolliset kulttuuriset perinteet, kuten kunniamurhat, myötäjäisväkivalta, naisten sukuelinten silpominen, morsiamen sieppaus ja pakkoavioliitto.lähde?

Valtiotasolla valtio voi edistää tai suvaita joitakin naisiin kohdistuvia väkivallan muotoja, kuten:sotaraiskaukset, seksuaalinen väkivalta ja seksuaalinen orjuus konfliktin aikana; pakkosterilointi, pakkoabortti, naisten kivittäminen ja ruoskiminen.lähde?

Järjestäytynyt rikollisuus voi harjoittaa useita naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja, kuten ihmiskauppaa ja seksiorjuutta.[25]

Suomi

muokkaa

Suomessa tapetaan vuosittain noin 1 nainen 100 000 asukasta kohden eli 30 % surmatuista, ja parisuhdekumppanin surmaama nainen on toiseksi yleisin henkirikos (18 %). Naisuhreista 72 % oli vailla työpaikkaa; pitkäaikaistyöttömillä riski oli suurin. Päihdeongelmat ovat yleisiä sekä uhreilla että tekijöillä.[26]

Suomi on maailman turvallisimpia maita naisille (4.), kertoi Georgetownin yliopiston Women, Peace and Security (GIWPS) -indeksi vuonna 2023.[27]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b Naisiin kohdistuva väkivalta - THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 4.11.2022.
  2. ↑ General recommendation No. 19: Violence against women ohchr.org. 1992. Office of the United Nations High Commissioner for Human Rights. Arkistoitu 20.7.2022. (englanniksi)
  3. ↑ A/RES/48/104 – Declaration on the Elimination of Violence against Women – UN Documents: Gathering a body of global agreements un-documents.net. 20.12.1993. (englanniksi)
  4. ↑ Inter-American Convention on the Prevention, Punishment, and Eradication of Violence against Women (Convention of Belém do Pará) oas.org. 9.6.1994. Organization of American States. (englanniksi)
  5. ↑ Maputo Protocol Wikisource. 11.7.2003. African Union. (englanniksi)
  6. ↑ finlex- Valtiosopimukset: 53/2015 www.finlex.fi. Viitattu 4.11.2022.
  7. ↑ Etienne G. Krug et al.: World report on violence and health. Geneva, Switzerland: World Health Organization, 2002. ISBN 9789241545617 Teoksen verkkoversio.
  8. ↑ a b c The Lancet, 2002. Elsevier. PubMed:11955557 doi:10.1016/S0140-6736(02)08221-1
  9. ↑ a b c d e f In-depth study on all forms of violence against women. Report of the Secretary-General. United Nations General Assembly, 2006. A/61/122/Add Teoksen verkkoversio (viitattu 4.11.2022). (englanniksi)
  10. ↑ a b No Safe Place: Violence Against Women (script). PBS documentary, 1996. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  11. ↑ Right of Husband to Chastise Wife. Virginia Law Review, 1917. University of Virginia School of Law lähde?. doi:10.2307/1106112 JSTOR:1106112 Also available at HeinOnline. Full text available here .
  12. ↑ Toren: ”Transforming love: representing Fijian hierarchy”, Sex and violence: issues in representation and experience, s. 18–39. London New York: Routledge, 1994. ISBN 9780415057349 (englanniksi)
  13. ↑ Declaration on the Elimination of Violence against Women. United Nations. A/RES/48/104 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  14. ↑ Addressing gender-based violence: advancing human rights United Nations Population Fund (UNFPA). Arkistoitu 21.10.2014. (englanniksi)
  15. ↑ Papua New Guinea: police cite bride price major factor in marital violence. Määritä julkaisu!21 November 2011. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4 marraskuu 2022. Arkistoitu 18 helmikuu 2015. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  16. ↑ An exploratory study of bride price and domestic violence in Bundibugyo District, Uganda April 2012. Centre for Human Rights Advancement (CEHURA) and South African Medical Research Council. Arkistoitu 17 July 2013. Viitattu 6. (englanniksi)
  17. ↑ a b The Lancet, 2002. Elsevier. PubMed:11955533 doi:10.1016/S0140-6736(02)08251-X (englanniksi)
  18. ↑ a b Global norms and standards: Ending violence against women UN Women. (englanniksi)
  19. ↑ Garcia-Moreno: WHO multi-country study on women's health and domestic violence against women: initial results on prevalence, health outcomes and women's responses. Geneva, Switzerland: World Health Organization, 2005. ISBN 9789241593588 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  20. ↑ NRK: Protection of women human rights defenders. Määritä julkaisu!Määritä ajankohta! Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4 marraskuu 2022. Arkistoitu 13 joulukuu 2013. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  21. ↑ Health and Human Rights, 2003. Harvard University Press. doi:10.2307/4065431 JSTOR:4065431 (englanniksi) Pdf. Harvard University (englanniksi)
  22. ↑ a b Violence against women www.who.int. Viitattu 4.11.2022. (englanniksi)
  23. ↑ Pikarinen, Ulla; Halmesmäki, Erja: Naisiin kohdistuva väkivalta Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 2003. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 4.11.2022.
  24. ↑ How Domestic Violence is a Threat to Economic Development IMF. Viitattu 4.11.2022. (englanniksi)
  25. ↑ Prügl E.: Violence Against Women. Gender and International Affairs Class 2013. Lecture conducted from The Graduate Institute of International and Development Studies (IHEID). Geneva, Switzerland: IHEID, 25.11.2013. (englanniksi)
  26. ↑ Martti Lehti: Henkirikoskatsaus 2011 (Tiivistelmä, Taulukko 2 sivulla 6, sivu 19, 21) Verkkokatsauksia 23/2012. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.
  27. ↑ Most Dangerous Countries for Women 2024 2024. World Population Review.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Naisiin_kohdistuva_väkivalta&oldid=22827937”