Pääte
Pääte on elektroninen tai sähkömekaaninen syöttö- ja näyttö- tai tulostuslaite, jolla käytetään tietokonetta, etenkin monen käyttäjän käyttöjärjestelmää ajavaa keskustietokonetta.
Pääte kytkettiin isäntäkoneeseen tyypillisesti RS-232-sarjaliitännällä joko suoraan tai erillisen päätepalvelimen avulla. IBM AS/400 -ympäristössä ja IBM:n suurtietokoneissa käytettiin Twinax-väylää kun taas modernimmat X-päätteet käyttivät Ethernet-verkkoa.
Älykäs pääte on pääte, joka pystyy tiedon käsittelyyn ilman siihen liitetyn tietokoneen apua.[1] Esimerkki tästä ovat myyntipäätteet (engl. point of sale), jotka voivat laskea yhteen ostosten summan.[1]
Tyhmä pääte (engl. dumb terminal) on näyttöön perustuva laite, joka ei käsittele tietoa.[2] Tämä tarkoittaa että kaikki toiminnot, kuten graafisen käyttöliittymän näyttäminen, toimii siihen kytketyllä tietokoneella.[2] Tyhmät päätteet ovat usein liitettyjä suurtietokoneisiin.[2]
Historia muokkaa
Varhaiset tietokonepäätteet 1960-luvun puolivälissä olivat usein kaukokirjoitinlaitteita eli käytännössä paperille tulostavia sähkökirjoituskoneita, joissa oli kaksisuuntainen dataliitäntä tietokoneeseen.[3] 1970-luvulla tuli käyttöön myös niin sanottuja näyttöpäätteitä, joissa teksti tulostui paperin sijaan kuvaputkinäytölle.[3] "Glass tty" on kaukokirjoittimen tavoin toimiva laite, jossa on näyttö, mutta molempien huonot ominaisuudet.[4] "Tyhmä pääte" on askel ylöspäin, jota kehittyneempi on "älykäs pääte".[5][6]
Ehkä nimeltä tunnetuin näyttöpääte on Digital Equipment Corporationin VT100. Muita päätteiden valmistajia olivat muun muassa IBM, Wyse, Data General ja Televideo.
Tektronix valmisti useita tietokonegrafiikkaa näyttäviä päätteitä ja kilpaili IBM:n kanssa.[7] Tektronixin T4002 oli vuonna 1968 esitelty ensimmäinen edullinen grafiikkapääte, joka maksoi 8 000 dollaria.[7] Myös DEC:in VT300-sarjan päätteet osasivat näyttää ns. Sixel-bittikarttagrafiikkaa tekstipäätteellä. Tämä perustui päätteen uudelleenmääriteltävään merkistöön, jolla luotiin yhden pikselin leveitä "merkkejä".[8] Tarkkuusgrafiikkaan perustuva VT300-malli tukee myös ReGIS-vektorigrafiikkaa.[9]
Suomessa keskivertoihmiset törmäsivät päätteisiin erityisesti kunnalliskirjastoissa, joissa käytettiin mustavalkopäätteitä tietokantojen selaamiseen vielä 2000-luvun alussa. Mikrotietokoneiden myötä näytön ohjaamiseen tarvittava elektroniikka integroitiin itse tietokoneeseen ja tietokonenäyttö oli enää yksinkertaisempi videosignaalia näyttävä laite. Lisäksi näppäimistö liitettiin suoraan itse tietokoneeseen.
Pääteohjelmat muokkaa
Nykyisin käytetään fyysisten tekstipäätteiden sijaan yleensä niin sanottuja pääte-emulaattoreita (toisinaan pääteohjelma), jotka emuloivat päätelaitetta. Useat etäkäyttöohjelmat sisältävät pääte-emulaattorin.
Päätteiden kirjavuus aiheuttaa tiettyjä yhteensopivuusongelmia. Erityisesti kuvaruutua käyttävien tekstieditorien ja tekstipohjaisen käyttöliittymän toteuttavien ohjelmien on tunnettava päätteenohjauskoodit.
Unix-ympäristössä käytetään termcap-kirjastoa kuvaamaan eri päätteiden ominaisuuksia. termcap-kirjaston idean keksi Bill Joy vuonna 1978.[10] Myöhemmin curses-kirjasto kehitti ajatusta eteenpäin.[11]
Päätteen tyyppi tallennetaan TERM-nimiseen ympäristömuuttujaan, jonka perusteella kirjasto osaa hakea oikeat ohjauskoodit tietokannastaan. Useat päätteet ja pääteohjelmat (esim. PuTTY) osaavat itse lähettää tyyppinsä yhteyttä otettaessa.
Päätteen seuraajia muokkaa
Tekstipohjaisten päätteiden lisäksi on myös graafisia päätteitä kuten X11-protokollaa käyttäviä X-päätteitä. Myös monissa tekstipäätteissä on ollut jonkinlainen grafiikkatila. Etätyöpöydän käytön mahdollistavia graafisten käyttöliittymien pääteprotokollia ovat VNC ja Microsoftin RDP.
1990-luvun puolivälissä Java-ohjelmointikielen julkaisun jälkeen julkaistiin muutamia Java-pohjaisia verkkotietokoneita, joissa ei ole levyä ja jotka latasivat ohjelmansa verkosta. Tästä alkoi ns. thin client -buumilähde?, jonka aikana kehitettiin ratkaisuja keskuskoneesta riippuvaisiin, vähäistä ylläpitoa vaativiin päätteisiin perustuviin työasemiin.
Oracle, Sun Microsystems, IBM ja Acorn kehittivät samoihin aikoihin levyttömän työaseman konseptin, jota markkinoitiin nimellä Network computer. Markkina-asemansa menettämistä pelkäävät Microsoft ja Intel loivat vastavetona NetPC-määrittelyn, jossa henkilökohtainen tietokone hakee ohjelmansa verkosta. Nämä päätelaitteet käyttävät tavallisen henkilökohtaisen tietokoneen näyttöä, näppäimistöä ja hiirtä. Sun jatkoi saman idean kehittelyä Sun Ray -mallistollaan (1999), jossa ohjelmat pyörivät palvelimella ja ovat siirrettävissä päätteiden välillä vain kirjautumalla sisään omalla älykortilla. Avoimen lähdekoodin puolella keskuspalvelimeen tukeutuvien heikkotehoisten asiakaskoneiden käyttöön on kehitetty Linux Terminal Server Project.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b intelligent terminal oxfordreference.com. Viitattu 26.10.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c dumb terminal oxfordreference.com. Viitattu 26.10.2021. (englanniksi)
- ↑ a b What's a Terminal? Columbia University. Viitattu 25.7.2017.
- ↑ http://www.catb.org/jargon/html/G/glass-tty.html
- ↑ http://www.catb.org/jargon/html/D/dumb-terminal.html
- ↑ http://www.catb.org/jargon/html/S/smart-terminal.html
- ↑ a b DVST Graphic Terminals vintagetek.org. Viitattu 21.10.2021. (englanniksi)
- ↑ https://vt100.net/docs/vt3xx-gp/chapter14.html
- ↑ https://vt100.net/docs/vt3xx-gp/chapter1.html
- ↑ http://landley.net/history/mirror/unix/art3.htm
- ↑ Eric S. Raymond: ncurses: Portable Screen-Handling for Linux 1.9.1995. Linux Journal. Viitattu 2.9.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta päätteet Wikimedia Commonsissa
- Päätteitä ja pääte-emulaattoreita käsittelevä sivusto (englanniksi)