Musa ibn Nusair

arabialainen sotapäällikkö

Musa ibn Nusair (arab. موسى بن نصير‎‎, 640715) oli arabialainen sotapäällikkö ja umaijadien dynastian aikana pohjoisafrikkalaisen Ifriqiyan käskynhaltija 703714. Hänen alaisuudessaan Pohjois-Afrikan läntinen osa Maghreb liitettiin osaksi islamilaista valtakuntaa ja arabit valloittivat Pyreneiden niemimaan.

Musa bin Nusayr. Kuvitteellinen muotokuva.

Musaa koskevat historialliset tiedot ovat myöhäisiä ja siksi kyseenalaisia. Kerrotaan, että Musa ibn Nusair toimi Basran hallinnossa, mutta joutui syytetyksi korruptiosta. Hän pakeni Egyptiin, jossa vapautui syytöksistä kalifi Abd al-Malikin veljen puhuttua hänen puolestaan. Vuonna 703 Musa nimitettiin Ifriqiyan käskynhaltijaksi, ensin Egyptin käskynhaltijan alaisena ja vuodesta 705 itsenäisessä asemassa emiirinä.

Espanjan valloitusMuokkaa

Musa tunnetaan parhaiten Espanjan valloittajana. Valloituksesta kertova ainoa aikalaislähde, Vuoden 754 kronikka kertoo, että vuonna 712 Roderik teki epäonnisen hyökkäyksen Tarik ibn Zijadin joukkoja vastaan, jotka olivat jo pitkään hävittäneet kaupunkeja Espanjassa. Kronikan mukaan emiiri Musa nousi toisen armeijan kanssa samana vuoinna maihin Cadizissa ja eteni Toledoon ja Pohjois-Espanjassa Zaragosaan asti. Musa ulotti siten heti valtansa lähes koko niemimaalle. Visigoottien hallituskaupungissa Toledossa valloittajat teloittivat entisen valtaeliitin apunaan prinssi Oppa, entisen kuningas Wittizan veli. Valloittajat saivat luultavasti apua myös Espanjan juutalaisväestöltä, joita oli sorrettu. Valtausarmeijoiden kooksi on arveltu 15 000 miestä. Berberit olivat sen suurin ryhmä, eikä mukana ollut arabijoukkoja ainakaan kalifaatin sydänalueilta. Kyse oli siten pääosin pohjoisafrikkalaisin voimin tehdystä invaasiosta.[1][2]

Vuoden 754 kronikan mukaan Musa ”raunioitti kauniita kaupunkeja, poltti ne tulella, ristiinnaulitsi herrat ja mahtimiehet ja teurasti lapset miekalla.”[3] Ajan tapojen mukaan kaupunki säästyi hävitykseltä, jos se antautui. Muussa tapauksessa miehet tapettiin ja naiset ja lapset otettiin orjiksi. Täydellisen tuhon kokivat Córdoba, Toledo ja Zaragosa. Muuten asiallinen vuoden 754 kronikoitsija herkistyy kertoessaan arabien ja berberien hirmutöistä. Hän kirjoittaa, että vaikka jokainen ruumiinosa muuttuisi kieleksi, olisi mahdoton kuvata Espanjaan kohdistuneen tuhon mittaa.[4] 150 vuotta myöhemmin egyptiläinen historioitsija Hakam kirjoitti, ettei kyseessä ollut valloitus vaan tuomiopäivä. Ainoa seutu, jota valloittajat eivät saaneet haltuunsa, oli vuoristoinen Asturias Luoteis-Espanjassa.[5][6]

Kahdessa vuodessa Musan ja hänen alaisensa sotajoukot olivat kukistaneet melkein koko niemimaan. Kun he 714 olivat vallanneet Zaragozan ja Navarran ja aikoivat edetä Pyreneiden yli Septimaniaan, komensi kalifi al-Walid I heidät molemmat saapumaan Damaskokseen. Ennen lähtöään Musa asetti poikansa Abd al-Azizin käskynhaltijaksi Andalusiaan. Muut hänen poikansa asetettiin johtoasemiin Pohjois-Afrikassa. Damaskoksessa Musa joutui kalifin epäsuosioon ja menetti asemansa ja omaisuutensa. Perimätiedon mukaan Musa ibn Nusair kuoli 715 tai 716 kerjäläisenä Syyriassa.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Collins, R.: The Arab Conquest of Spain 710–797, s. 28-32. Blackwell, 1989/1998.
  2. Fernandez-Morera, D.: The Myth of the Andalusian Paradise. Muslims, Christians and Jews under Islamic Rule in Medieval Spain. ISI Books, 2016.
  3. Vuoden 754 kronikka, 2011, 107
  4. Vuoden 754 kronikka, 2011, 108
  5. Collins, 1989
  6. The Chronicle of 754. Teoksessa: K. B. Wolf (toim.) Conquerors and Chroniclers of Early Medieval Spain. 2nd ed., s. 107–108. Liverpool University Press, 2011.