Minna von Knorring
Wilhelmina Mathilda Augusta "Minna" von Knorring (19. helmikuuta 1846 Vaasa – 13. helmikuuta 1918 Helsinki) oli suomalainen säveltäjä. Hän saavutti 1900-luvun alussa suosiota lauluillaan.[1]
Elämä muokkaa
Von Knorring oli Eugen von Knorringin ja Helena Catharina Schwenzonin (1822-1901) tytär. Hän kuului Knorringien aatelissukuun. Perhe muutti Helsinkiin isän päästyä senaatin virkamieheksi.
Minna von Knorring kävi koulua Helsingin Svenska Fruntimmersskolanissa syyskuusta 1854, mutta lopetti koulunkäynnin vuonna 1856 sairauden takia. Muuta koulutusta koskevaa tietoa von Knorringista ei ole säilynyt. Hänen siskonsa Agata Lovisa von Knorring (1844–1871) lopetti koulun samoista syistä; kaksi pikkuveljeä kuoli vuonna 1855 tuhkarokkoon ja täsmentämättömään sairauteen. Von Knorring oli perheen toiseksi vanhin lapsi, ja hänellä oli kuusi aikuisiksi elänyttä sisarusta. Sisaruksiin kuuluivat Eugen Carl Egenolf von Knorring (1848-1911), Anton Leonard von Knorring, kuvataiteeseen ja teatteriin perehtynyt Olga Elisabet Alexandrine von Knorring von Törne (1856-1946), jonka poika oli säveltäjä Bengt von Törne[1] sekä diplomi-insinööri, valtiopäivämies Frans Axel Herman von Knorring (1860-1904).
Von Knorringin tiedetään saaneen vuodesta 1894 saakka eläkettä Ritarihuoneen aatelisneitojen eläkesäätiöltä, johon hän oli liittynyt vuonna 1856. Lisäksi hän ansaitsi vuokraamalla asunnossaan ollutta huonetta. Greta von Klossen (1899–1981) tiedon mukaan Minna von Knorring kirjoi lisäksi koristeellisia lampunkupuja myyntiin Helsingissä.[1]
Musiikki muokkaa
Von Knorringilta on säilynyt sävellyksiä 1900-luvun alusta lähtien. Tietoa ei ole hänen mahdollisesta tätä edeltäneestä työstään musiikin parissa.[1]
Useiden von Knorringin laulujen sanat olivat hänen Agata-siskonsa pojan Hjalmar Procopén käsialaa. Osa lauluista oli säveltäjän itsensä sanoittamia. Kappaleita esittivät Aino Acktén, Wäinö Solan, Jenny Spennertin, Irma Tervanin, Thérèse Hahlin, Signe Liljequistin, Aina Mannerheimin ja Agnes Poschnerin kaltaiset laulajat. Jenny Spennert sisällytti konsertteihinsa usein ylimääräisenä kappaleena von Knorringin laulun Har du en vän, josta tehtiin Spennertin tulkitsemana äänitys vuonna 1913. Von Knorringin sävellyksiä kustansi Helsingfors nya musikhandel.[1]
Von Knorringin laulut ovat usein melankolisesti melodisia[2], ja niissä yhdistellään kansanlaulunomaisuutta dramaattisiin vaihteluihin sekä voimakkaisiin tunteisiin.[1]
Osaan von Knorringilta julkaistuista nuoteista on merkitty sovittajan tai säestyksen laatijan nimimerkki. Greta von Klossen perimätietoon perustuvien kirjallisten lähteiden mukaan tällaisia avustajia olisivat olleet muiden muassa Bengt Carlson, Erik Furuhjelm, Oskar Merikanto ja Bengt von Törne. Tietoa siitä, miksi apua tarvittiin, ei ole, mutta aikakaudella vallinneet sukupuolinormit eivät olleet naispuolisia säveltäjiä kohtaan suopeita, mikä saattaa osaltaan selittää asiaa.[1]
Von Knorring sävelsi laulujensa lisäksi teoksen Nocturne (1910) viululle ja pianolle. Hän oli aktiivinen säveltäjänä, kunnes kuoli 71 vuoden iässä.[1]