Avaa päävalikko

Bengt Ivar Carlson (26. huhtikuuta 1890 Tammisaari[1]21. syyskuuta 1953 Helsinki[2]) oli suomalainen säveltäjä ja kuoronjohtaja.

HenkilöhistoriaMuokkaa

Carlsonin vanhemmat olivat Edvard Carlson ja Augusta Lundholm. Hänen ensimmäinen puolisonsa 1914-1928 oli Anna Malmberg ja toinen vuodesta 1929 Saga Wilhelmina Stenius. Carlson pääsi ylioppilaaksi 1909, opiskeli Helsingin musiikkiopistossa 1900-1913 ja teki opintomatkan Pariisiin 193-1914.[1] Hän oli Helsingin kaupunginorkesterissa alttoviulisti 1914–1923 ja toimi Helsingin musiikkiopiston opettajana vuodesta 1916. Carlson johti Akademiska Sångföreningeniä 1920–1946, Svenska Oratorieföreningeniä vuodesta 1921 ja mieskuoro Muntra Musikanteria 1923–1950. Hänelle myönnettiin professorin arvonimi 1948.[2] Sävellyskonsertit Carlson piti Helsingissä 1913 ja 1930.[1]

SävellyksiäMuokkaa

Carlsonin sävellystuotantoon kuuluu muun muassa kamarimusiikkia, promootiokantaatti Templet, Helsingin 400-vuotisjuhlahymni sekä kuorolauluja:[1]

  • Pianotrio, 1912
  • Jousikvartetto, 1913
  • Viulusonaatti es-molli, 1918
  • Kantaatteja sekakuorolle: Mot sommaren (1924), Templet (1927), Mikael Agricolan kirkon vihkiäiskantaatti (1935), Porvoon ruotsalaisen talon vihkiäiskantaatti 1935
  • Mieskuorolle ja orkesterille Den drömda armén (1920), Järnets lof (1921), Res dig (1923) ja Sång (1930)
  • Kolme yksinlaulua, kymmenkunta sekakuoro- ja noin 15 mieskuorolaulua
  • Impromptu ja Nocture viululle ja pianolle.

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Carslon, Bengt: ”Bengt Carlson”, Suomen säveltäjiä, s. 510-513. Toimittanut Sulho Ranta. Porvoo: WSOY, 1945.
  2. a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 1 p.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä säveltäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.