Mikko Heikka
Mikko Esa Juhani Heikka (s. 19. syyskuuta 1944 Ylitornio)[1] on suomalainen pappi ja teologi, joka toimi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Espoon hiippakunnan ensimmäisenä piispana 1. tammikuuta 2004 – 31. tammikuuta 2012. Hänen seuraajansa piispana oli Tapio Luoma.
| Mikko Heikka | |
|---|---|
.jpg) Espoon hiippakunnan piispa Mikko Heikka vuonna 2007. |
|
| Espoon hiippakunnan piispa | |
|
2004-2012
|
|
| Seuraaja | Tapio Luoma |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Mikko Esa Juhani Heikka |
| Syntynyt | 19. syyskuuta 1944 Ylitornio |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | piispa |
| Puoliso | Tuuli Heli Elina Vuorinen ( 1968) |
| Lapset | 4 |
| Muut tiedot | |
| Koulutus |
pappisvihkimys (1968) teologian tohtori (1983) |
| Tutkinnot | Helsingin yliopisto |
| Uskonto | kristinusko |
| Tunnustuskunta | luterilaisuus |
Ura muokkaa
Heikka kirjoitti ylioppilaaksi Kemin lyseosta 1963 ja valmistui teologian kandidaatiksi (nykyisin teologian maisterin arvo) 1967.
Vuonna 1968 papiksi vihitty Heikka toimi seurakuntapastorin tehtävissä Helsingissä Roihuvuoren, Meilahden ja Munkkiniemen seurakunnissa. Teologian lisensiaatiksi Heikka valmistui 1974 ja väitteli Helsingin yliopistossa tohtoriksi 1983. Hänen väitöskirjansa Toivon Jumala ja maailman toivo käsitteli saksalaisen teologin Jürgen Moltmannin todellisuuskäsitystä.
Vuodesta 1989 lähtien Heikka toimi Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherrana ja siten myös Helsingin tuomiorovastina ennen valintaansa Espoon hiippakunnan ensimmäiseksi piispaksi 2004. Tuomiorovastina hän toimi muun muassa Cantores Minores -poikakuoron, Helsingin urkukesän sekä Via Crucis -pääsiäisnäytelmän hallitusten puheenjohtajana. Helsingissä Heikan haastavin hallinnollinen tehtävä oli neljän keskustaseurakunnan yhdistäminen. Piispana hän on johtanut uuden Espoon hiippakunnan ja sen kaikkien toimintamuotojen perustamisen.
Teologinen linja muokkaa
Heikka on pitänyt esillä kysymyksiä yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta. Hän on ollut mukana useissa valmisteluryhmissä ja toiminut muun muassa kirkon ulkoasiainneuvoston pakolaistyöryhmän puheenjohtajana ja kirkon diakonian ja yhteiskuntatyön toimikunnan puheenjohtajana. Julkisuudessa hän on tarttunut muun muassa yritysetiikan ja monikulttuurisuuden kysymyksiin.
Vuonna 2004–2006 Heikka toimi puheenjohtajana piispainkokouksen asettamassa työryhmässä, joka käsitteli naispappeuden vastustajien aiheuttamia jännitteitä kirkossa. Työryhmän työn seurauksena tilanne seurakunnissa on ratkaisevasti selkiytynyt ja syrjintätapauksiin on pystytty tarttumaan aktiivisesti. Työryhmän linjaukset tarkoittivat myös sitä, että naispappeuden vastustajalla ei ole oikeutta saada pappisvihkimystä tai kirkon virkaa vaikka muut ehdot täyttyisivät.
Heikka on noussut julkisuuteen puhumalla homoseksuaalien oikeuksista kirkossa. Heikka toimi 2000-luvun ensikymmenen lopulla piispainkokouksen asettaman parisuhdelain seurauksia käsittelevän työryhmän puheenjohtajana. Työryhmä ehdotti rukousta parisuhteensa rekisteröineiden puolesta. Ehdotus hyväksyttiin sekä piispainkokouksessa että kirkolliskokouksessa. Henkilökohtaisesti Heikka olisi valmis etenemään pidemmällekin.
Heikka näki myös, että kirkon tärkein tehtävä on hengellinen ja että taloudellisen tilanteen heikentyessä voimavaroja tulisi suunnata jumalanpalveluksiin ja muuhun kirkon hengellistä identiteettiä tukevaan toimintaan.[2]
Heikka näkee Muslimiveljeskunnan myönteisenä enteenä siitä, että arabimaiden islam on muuttumassa demokratian ystäväksi. Hänen mukaansa Muslimiveljeskunta tarvitsee kaiken tuen sekä muilta demokratioilta että myös uskonnoilta. [3]
Kirjoitukset ja henkilökuva muokkaa
Heikka on toiminut kirjallisuuskriitikkona ja esseistinä eri lehdissä, muun muassa Helsingin Sanomissa, Uudessa Suomessa ja Suomen Kuvalehdessä. Väitöskirjansa lisäksi hän on julkaissut esseekokoelman Paratiisi ajattelee meissä (1999). Lisäksi hän on julkaissut ihmisoikeuksia käsittelevän kirjan Vapaina ja tasavertaisina. Ihmisoikeudet uskontojen näkökulmasta (2014).
Mikko Heikka on naimisissa ja hänellä on neljä lasta: Henrikki (1969), Taneli (1971), Sakari (1976) ja Rebekka (1979).[4] Hänen harrastustensa joukossa on rakentaminen ja musiikki; hän mainitsee rakastavansa barokkimusiikkia. Hän on rakentanut muun muassa omakotitalon ja mökin. Lisäksi piispa harrastaa kirjakauppoja eri puolilla maailmaa, urheilua lastenlasten kanssa sekä FC Hongan pelien seuraamista.
Lähteet muokkaa
- http://suomenkuvalehti.fi/blogit/eri-mielta/mikko-heikka-moraalikatoon-ei-ole-enaa-varaa
- http://suomenkuvalehti.fi/blogit/eri-mielta/mikko-heikka-martti-luther-on-musta-mies
- Suomen teologit 2010, s. 210–211.
- HS 21.8.2010 http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Kirkko+tahtoo+viel%C3%A4+keskustella+homoliitoista/HS20100821SI1MA01zxr
Viitteet muokkaa
- ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 169–170. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
- ↑ http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/elakkeelle-jaava-mikko-heikka-%C2%94seuraajan-etsinta-syyta-kaynnistaa%C2%94
- ↑ Heikka, Mikko: Islam muuttuu demokratian ystäväksi. Suomen Kuvalehti, 24.12.2011. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Suomen ev.lut. kirkko: Mikko Heikka (Mikko Heikan CV Suomen evankelisluterilaisen kirkon verkkosivulla) www.evl.fi. Arkistoitu 30.4.2007. Viitattu 29.1.2010.
Aiheesta muualla muokkaa
- Piispa emeritus Mikko Heikka Espoon hiippakunta. Arkistoitu 1.5.2017. Viitattu 10.6.2017.
|
Edeltäjä: – |
Espoon piispa 2004–2012 |
Seuraaja: Tapio Luoma |