Mihail Gortšakov

Mihail Dmitrijevitš Gortšakov (ven. Михаил Дмитриевич Горчаков; 179330. toukokuuta (J: 18. toukokuuta) 1861 Varsova, Puola, Venäjän keisarikunta)[1][2] oli venäläinen ruhtinas ja kenraali, joka toimi komentajana vuosien 1853–1856 Krimin sodassa ja Puolan varakuninkaana (namiestnik) vuosina 1856–1861.

Mihail Gortšakov, Jan Ksawery Kaniewskin maalaus vuodelta 1860.

UraMuokkaa

Mihail Gortšakov kuului Gortšakovin vanhaan ruhtinassukuun. Hänen veljensä oli kenraali Pjotr Gortšakov.[3] Gortšakov aloitti sotilasuransa keisarillisen kaartin tykistössä vuonna 1807.[2] Hän sai ensimmäisen taistelukokemuksensa Venäjän–Persian sodan aikana vuonna 1810, ja osallistui taisteluihin Napoleonia vastaan vuosina 1812–1814.[1][3] Gortšakov toimi vuodesta 1820 jalkaväkiarmeijakunnan esikuntapäällikkönä.[2] Vuosien 1828–1829 Venäjän–Turkin sodassa hän oli mukana Silistran ja Šumlan piirityksissä.[1][3][2] Gortšakov osallistui vuosien 1830–1831 Puolan kapinan kukistamiseen tykistön komentajana.[1][2] Hän haavoittui venäläisille tappiollisessa Grochówin taistelussa helmikuussa 1831, mutta kunnostautui Varsovan valtauksessa syyskuussa 1831.[1]

Gortšakov sai tykistökenraalin sotilasarvon vuonna 1844.[2] Hänet nimitettiin kaksi vuotta myöhemmin Varsovan sotilaskuvernööriksi. Hän oli Unkarin kapinan kukistamiseen vuonna 1849 osallistuneiden venäläisten apujoukkojen esikuntapäällikkönä. Sen jälkeen hänestä tuli Venäjän armeijan esikuntapäällikkö ja keisari Nikolai I:n kenraaliadjutantti.[1]

Krimin sodan alkaessa Gortšakov komensi Moldovan heinäkuussa 1853 miehittänyttä venäläistä armeijaa. Kun sota virallisesti julistettiin muutamaa kuukautta myöhemmin, hänet nimettiin Moldovassa ja Valakiassa olleiden venäläisten joukkojen ylipäälliköksi.[1] Gortšakov yritti huonolla menestyksellä vallata Calafatin tammikuussa 1854.[3] Hän piiritti Silistran toukokuussa 1854, mutta kesäkuussa Nikolai I määräsi hänet perääntymään kaupungin luota. Maaliskuusta 1855 alkaen Gortšakov oli Krimin-joukkojen ylipäällikkönä.[1] Hän seurasi tehtävässä ruhtinas Aleksandr Menšikovia.[3] Gortšakov yritti vapauttaa Sevastopolin piirityksestä, mutta kärsi tappion Tšornajan taistelussa elokuussa 1855. Ranskalaisten voitto Malakoffin taistelussa 8. syyskuuta teki Sevastopolin puolustamisen mahdottomaksi, joten Gortšakov tuhosi linnoitukset, poltti pääosan kaupungista ja perääntyi sen pohjoislaidan kukkuloille.[1][3]

Gortšakov nimitettiin maaliskuussa 1856 Puolan varakuninkaaksi (kenraalikuvernööriksi). Hän pyrki hallitsemaan Puolaa edeltäjäänsä Ivan Paskevitšia pehmeämmällä kädellä ja toteuttamaan uudistuksia. Helmikuussa 1861 Puolassa kuitenkin puhkesi Venäjän valtaa vastaan suunnattuja protesteja Grochówin taistelun 30-vuotispäivän aikoihin.[1]

Venäjän pääministeri Pjotr Stolypin oli Gortšakovin tyttärenpoika.[4]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j Prince Mikhail Dmitriyevich Gorchakov (englanniksi) Encyclopædia Britannica. Viitattu 12.9.2021.
  2. a b c d e f Горчаков Михаил Дмитриевич (venäjäksi) Hrono.ru. Viitattu 12.9.2021.
  3. a b c d e f Nordisk familjebok (1908), s. 1495–1496 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 12.9.2021.
  4. Биография Петра Аркадьевича Столыпина (venäjäksi) Фонд изучения наследия П.А. Столыпина (Stolypin-säätiö). Viitattu 12.9.2021.

Aiheesta muuallaMuokkaa