Mihail Šolohov

neuvostoliittolainen kirjailija

Mihail Aleksandrovitš Šolohov (ven. Михаил Александрович Шолохов, 24. toukokuuta (J: 11. toukokuuta) 190521. helmikuuta 1984) oli venäläinen kirjailija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1965.[1]

Mihail Šolohov
Михаил Александрович Шолохов
Mihail Šolohov vuonna 1938.
Mihail Šolohov vuonna 1938.
Henkilötiedot
Syntynyt24. toukokuuta 1905
Vjošenskaja, Donin kasakoiden alue, Venäjän keisarikunta
Kuollut21. helmikuuta 1984 (78 vuotta)
Vjošenskaja, Rostovin alue, Neuvostoliitto
Kansalaisuus Neuvostoliitto
Kirjailija
Tuotannon kielivenäjä
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Nobel-palkinto Nobelin kirjallisuuspalkinto 1965

Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Varhaisvaiheet ja puoluetoimintaMuokkaa

Šolohov syntyi Venäjän keisarikunnan Donin kasakoiden alueella 1905. Hänen kasakkasukuisella äidillään oli suuri vaikutus pojan kehitykseen[2]. Sisällissodan aikana hän liittyi bolševikkeihin ja joutui kaksi kertaa lähes teloitetuksi tämän vuoksi. Vuonna 1922 hän siirtyi Moskovaan ja ryhtyi kirjallisella uralle. Vuoden 1924 jälkeen hän kuitenkin palasi lapsuudenseuduilleen ollakseen lähempänä tarinoidensa tapahtumapaikkoja.

Šolohov liittyi kommunistiseen puolueeseen 1922 ja pysyi sille uskollisena koko uransa. Hän oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton toimielimissä vuodesta 1934 ja vuodesta 1936 maan korkeimman neuvoston jäsen. Hän seurasi Nikita Hruštšovia tämän ulkomaanmatkalle 1959 ja valittiin keskuskomiteaan 1961. Hänestä tuli tiedeakatemian jäsen 1939. Hän oli kaksinkertainen sosialistisen työn sankari ja palkittiin sekä Leninin että Stalinin palkinnolla Nobelin lisäksi.[2]

TuotantoMuokkaa

Šolohovin tärkein teos on Hiljaa virtaa Don (Tihi Don), joka julkaistiin neljässä niteessä vuodesta 1928 vuoteen 1940. Se kertoo Donin kasakoiden kamppailusta puna-armeijaa vastaan sisällissodan aikana ja on merkittävä siksi, ettei siinä ole yhtään positiivista bolševikkihahmoa. Kirja sai kaksi jatko-osaa. Hiljaa virtaa Don on sosialistisen realismin merkkiteoksia, vaikkakaan se ei täysin noudata sen kaavaa. Toinen Šolohovin suuri teos on Aron raivaajat (Podnjataja tselina), joka kertoo 1930-luvun maatalouden kollektivisoinnista. Tätä teosta on ylistetty sosialistisen realismin mestariteoksena, joka kuvasi kollektivisoinnin vaiheita valtaapitävän kommunistipuolueen näkökulmasta[3].

Šolohov kuvasi teksteissään hänelle tuttuja Donin kasakkaseutuja. Varhaisissa teoksissaan hän kuvasi taitavasti alueen tapoja ja miljöötä. Henkilökuvaus nousi teosten keskiöön vuonna 1928 teoksessa Hiljaa virtaa Don. Se on laaja, kertova teos Melehovin perheestä ja pienen kasakkakylän elämästä vuosilta 1912–1922. Tarinan jännite syntyy vanhan ja uuden elämäntavan ristiriidasta. Šolohov osoittaa teoksessaan olevansa psykologinen realisti, ihmissuhteiden monimuotoisuuden tarkka erittelijä, parhaimpien venäläisten kertojien tapaan. Neuvostoliitto määräsi vuonna 1932 taiteilijat noudattamaan sosialistisen realismin periaatteita, joita Šolohov ei kovin tarkkaan noudattanut ja joutui siksi puolustelemaan viranomaisille teoksensa painokelpoisuutta. Tosin teoksen alkuosa ehti ilmestyä ennen vuoden 1932 määräystä. Teos myös asennoituu myönteisesti sosialismin tulevaisuuteen, joten sen ensimmäisten niteiden sallittiin ilmestyä. Šolohov keskeytti suurtyönsä kolmen ensimmäisen niteen jälkeen vuonna 1932 ja julkaisi neljännen osan vuonna 1940. Niiden välillä hän kirjoitti muun muassa toisen suurteoksensa Aron raivaajat. Hänen myöhempään tuotantoonsa kuuluu useita kuvauksia toisesta maailmansodasta.[2]

Suomennetut teoksetMuokkaa

  • Aron raivaajat (Поднятая целина 1932), suom. Elias Siippainen, Kirjailijain kustannusliike 1938
    • Raivattu uutismaa, suom. Leo Helo, Leningrad: Kirja 1934
    • Aron raivaajat 1–2, suom. Juhani Konkka, Helsinki: Kansankulttuuri 1959
  • Hiljaa virtaa Don 1–3 (Тихий Дон, 1928–1940, tekijän korjaaman vuonna 1953 ilmestyneen painoksen mukaan suom. Juhani Konkka, WSOY 1956,
  • Hiljainen Don 1–4b; suom. Elias Siippainen, Helsinki: Smia 1944-1945 Lokakuu-sarja
  • Ihmiskohtalo (Судьба человека, 1956–1957), suom. Leo Holm, Petroskoi: Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike 1957
    • elokuvapainos: Petroskoi: Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike 1960
    • Antero Tiusasen uud. painos yhteisniteenä, jossa myös He taistelivat synnyinmaansa puolesta, Moskova: Raduga 1984.
  • He taistelivat synnyinmaansa puolesta (Они сражались за Родину, 1942) suomennos: Ulla-Liisa Heino & Juhani Konkka, Helsinki : Kansankulttuuri 1976 ISBN 951-615-117-5
    • He taistelivat isänmaansa puolesta, suom. M. Jääskeläinen, Helsinki : Kansankulttuuri 1945
  • Kertomuksia, suom. Juhani Konkka, Helsinki: Kirjayhtymä 1962
    • Lasuurinsininen aro
    • Syntymämerkki
    • Paimen
    • Tarhavahti
    • Väärä polku
    • Kahden miehen vaimo
    • Varsa
    • Toukansyömä
    • Vierasta verta
    • Sama kieli
    • Eräs ihmiskohtalo
  • Eräs ihmiskohtalo, Lukukirja suomenkielisin selityksin ja sanastoin. Moskova: Russki Jazyk 1982
  • Sotilasystävyys, kertomus, (Soldatskaja družba), suom. Paavo Alatalo, Petroskoi : Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike 1954 (15 s.)
  • Tärkein henkilö, näytelmä, suomentanut L. Grönlund, Leningrad: Kirja 1935
  • Vihaamisen taito (Наука ненависти), suom. Leo Helo, Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike 1944 (35 s.)

LähteetMuokkaa

  1. The Nobel Prize in Literature 1965 (elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. (englanniksi)
  2. a b c ”Šolohov, Mihail”, Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–sukulaisuus), s. 6346–6347. Otava, 1980. ISBN 951-1-05637-9.
  3. Heikki Kirkinen (päätoim.): Venäjän ja Neuvostoliiton historia, s. 391. Otava, 1986. ISBN 951-1-08450-X.

Aiheesta muuallaMuokkaa