Wikipedia

MiG-31K

 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Pääosa artikkelista kuuluisi muihin artikkeleihin ja varsinaista otsikon mukaista tekstiä hyvin vähän

MiG-31K on 2018 koekäytetty ja vähäisessä määrin Venäjän federaation asevoimien käyttöön otettu hävittäjälentokone, mikä on MiG-31:n yksi alatyyppi. Siitä puuttuu hävittäjän tutka, mutta tilalla on mutta siinä on uusi viestijärjestelmä ja maalinosoituslaite. [2]

MiG-31K "Foxhound"
Venäjän ilmavoimien MiG-31BM RF-95215 #90 vuonna 2018. Valkoinen ohjus on H-47M2 "Kinžal"
Venäjän ilmavoimien MiG-31BM RF-95215 #90 vuonna 2018. Valkoinen ohjus on H-47M2 "Kinžal"
Tyyppi hävittäjä
Alkuperämaa  Venäjä
Valmistaja Nižni Novgorodin lentokonetehdas "Sokol", Yhdistynyt lentokoneenrakennuskorporaatio 2022-
Suunnittelija Juri F. Suškov [1]
Miehistö 2 (ohjaaja ja asejärjestelmäupseeri)
Valmistumisvuosi 2018
Ensilento 31. toukokuuta 2016
Valmistusmäärä ~ 24

Venäjän federaation asevoimilla arvellaan olevan 142 MiG-31:ä, mistä 109 olisi MiG-31BM:iä, lähes 24 MiG-31K:a ja yhdeksän MiG-31B:ä ja MiG-31BS:ää. Ilmavoimien osuus olisi 88 MiG-31BM:ää ja lähes 24 MiG-31K:a vuonna 2024. Venäjän laivastolla uskotaan olevan 21 MiG-31BM:ää ja yhdeksän MiG-31B:ä tai MiG-31BS:ää. [3]

MiG-31BM ja Iskander-M:n 9М723-ohjus perustoina muokkaa

Ensimmäinen MiG-31K rakennettiin MiG-31BM:n punainen numero 06:sta. Myöhemmin H-47M2 "Kinžal (Tikari)":ksi nimetty ilmasta-maahan -ohjus perustui Iskander-M -järjestelmän 9М723 - maasta-maahan -ohjukseen, mikä on ballistinen ohjus. Ohjuksen kehittäminen oli alkanut viimeistään vuonna 2012 Kolymnan koneenrakennussuunnittelutoimistossa, Kolymnassa. MiG-31BM:n muuntamiseksi MiG-31K:ksi pääsuunnitteli Juri F. Suškov. MiG-31BM:stä muunnetun MiG-31K:n ensimmäisen lennon suorittivat koelentäjät M. A. Beljajev ja S. V. Gorbunov 31. toukokuuta 2016. Vuodeksi 2021 suunniteltiin ilmavoimien varustukseen otettavaksi MiG-31I.[4]

MiG-31:n perusta MiG-25:stä muokkaa

MiG-31 puolestaan perustuu 1956 - 1967 kehitettyyn MiG-25:een, minkä tarkoitus oli torjua Yhdysvaltain erittäin nopeita pommituslentokoneita, mutta mitä ei tarvittukaan alkuperäiseen tehtäväänsä siksi, että Yhdysvalloissa ja Neuvostoliitossa teknillinen kehitys ohjasi strategisia pommituksia ohjusten suuntaan.

Nopea torjuntahävittäjä ja ohjuslavetti muokkaa

MiG-25:n tapaan MiG-31:t ovat nopeita, mutta niillä ei ole ilmayliherruushävittäjille, kuten Suhoi Su-27 eikä tavallisille hitaammille torjuntahävittäjille tyypillisiä lento-ominaisuuksia. MiG-31BM:iä, MiG-31BSM:iä ja MiG-31D3:ia on varusteltu MiG-31K:ksi, muttei suuria määriä. MiG-31BM on MiG-31:n 1998 uudistettu malli. MiG-31BSM onMiG-31BM ilmatankattava malli. MiG-31D3 on kehitetty prototyypeiksi jääneistä MiG-31Dstä kehitetty malli. Mallin tarjoituksena oli torjua 79M6 «Кontakt» -ohjuksella maassa olevan «Кrona» -järjestelmän avulla satelliitteja. Kolme valmistunutta konetta jäivät Neuvostoliiton purkauduttua 1991 Kazakstaniin.

MiG-31K:n merkitys Venäjän hyökkäyssodassa (2022–) muokkaa

Venäjän federaation 24. helmikuuta 2022 aloittaman hyökkäyssodan aikana on MiG-31:tä käytetty ilmasta - maahan -ohjuksen lavettina, kun 12 000 metrin - 15 000 metrin korkeudesta on laukaistu Kinžal-ohjuksia.[5] [6][7] H-47M2 "Kinžal (Tikari)" ohjusten lavetteina voivat toimia myös strategiset pommituslentokoneet Tupolev Tu-160 kahdeksaa ja Tupolev Tu-22M3 tai Tupolev Tu-22M3M neljää ohjusta kantaen.

MiG-31I muokkaa

MiG-31I on MiG-31K:n kaltainen lyhyen kantaman ballistisen ohjuksen lavetti. Erona MiG-31K:hon siinä on uusi avioniikka, mikä mahdollistaa hävittäjän lentämisen automaattisesti halutun lentoradan alkuun. MiG-31I:n lisäksi edelleen käytetään samojen ilmasta-maahan -ohjusten lavettina myös MiG-31K:a. [8]

2024 ilmoitettiin, että MiG-31I on saanut ilmatankkausominaisuuden, mihin siinä oli mahdollisuus jo aikaisemminkin, mutta kokonaisuudessaan siihen ei ollut aikaisemmin mahdollisuutta järjestelmän tasolla. Lentäjille on annettu ilmatankkaukseen liittyvää opetusta. Mahdollisuus pidentää toimisädettä. [9]

Kehitys muokkaa

MiG-31 -tyyppi vuosi ominaisuudet
MiG-31BM vuoden 1998 uudistettu malli, mikä on nykyään käytössä; tähän tasoon on sunniteltu uudistettavaksi 2011 vuoteen 2020 mennessä 60 MiG-31:ä ja MiG-31BM:ää. [10]. В 2008 году завершён первый этап ГСИ, второй этап в 2012.Б[11][12]. Модернизированные самолёты получат новую систему управления вооружением и БРЛС, что позволит обнаруживать цели на дальности до 320 километров и одновременно сопровождать до десяти воздушных целей[13].
MiG-31K moninkertaisella äänennopeudella lentävän H-47M2 «Kinžal» -ohjuksen laukaisemiseen kehitetty malli[14]. MiG-31BM:iä, MiG-31BCM:iä ja MiG-31D3:ia on varusteltu MiG-31K:ksi, muttei suuria määriä.
MiG-31I

Ballistinen ohjus muokkaa

Ballistisen ohjuksen alkuvaiheen muodostaa MiG-31K nostaessaan ohjuksen ilmaan. Hävittäjän suuri lentonopeus antaa korkealta laukaistavalle ohjukselle lisänopeuden. Koska kuitenkin ballistisen ohjuksen kolmannen ja viimeisen vaiheen nopeus on suuri, se ei voi liikehtiä risteilyohjuksen tapaan. Risteilyohjukset ovat tavallisesti hitaita voidakseen liikehtiä matalalla, vaikka nykyään kehitetään myös ääntä nopeammin lentäviä erittäin vaikeasti torjuttavia risteilyohjuksia.

Venäjän kielessä käytetään käsitettä aeroballistinen ohjuksesta, minkä lentoradan viimeiset vaiheet ovat kuin ballistisen ohjuksen, mutta mitä ei aikaisempien ballististen ohjusten tapaan laukaista maasta eikä sukellusveneestä, vaan mikä nostetaan ilmaan ensimmäisessä vaiheessaan lentokoneesta.

  1. ↑ http://militaryrussia.ru/blog/topic-896.html
  2. ↑ https://iz.ru/1683815/aleksei-mikhailov-andrei-fedorov-roman-kretcul/kinzhalnaia-distantciia-nositel-giperzvuka-poluchil-strategicheskuiu-dalnost
  3. ↑ Military Balance 2024, sivut 200 ja 198. The International Institute for Strategic Studies.
  4. ↑ http://militaryrussia.ru/blog/topic-896.html
  5. ↑ Ten MIG-31 fighter jets fitted with Kinzhal air-launched missiles on test combat duty tass.com. 5 May 2018.
  6. ↑ "Russia Shows New Hypersonic Missile on Two MiG-31 Aircraft in Victory Day Rehearsals", 5 May 2018. (en-US) 
  7. ↑ Russia picks MiG-31 fighter as a carrier for cutting-edge hypersonic weapon tass.com. 6 April 2018.
  8. ↑ https://iz.ru/1683815/aleksei-mikhailov-andrei-fedorov-roman-kretcul/kinzhalnaia-distantciia-nositel-giperzvuka-poluchil-strategicheskuiu-dalnost
  9. ↑ https://iz.ru/1684083/2024-04-18/istrebiteli-mig-31i-oborudovali-sistemoi-dozapravki-v-vozdukhe
  10. ↑ Lenta.ru: Оружие: ВВС России получат 60 перехватчиков МиГ-31БМ
  11. ↑ Архивированная копия niip.ru. Arkistoitu 19.12.2013. Viitattu 21.5.2013.
  12. ↑ Журнал «Взлёт» № 10 октябрь 2011: Юрий Белый: «Создание РЛС с АФАР для ПАК ФА идёт строго по графику»
  13. ↑ Боевые возможности МиГ-31 увеличатся вдвое
  14. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä iz.ru-17.2.2022a ei löytynyt
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=MiG-31K&oldid=22352175”