Matts Dumell Helsingin kirjamessuilla 2017

Matts Dumell (s. 1952) on suomenruotsalainen toimittaja, joka on tehnyt pitkän uran televisioreportaasien ja dokumenttien parissa. Hän on myös kirjoittanut muutaman kirjan. Dumell aloitti uransa Yleisradion ruotsinkielisten televisiouutisten taloustoimittajana. Dumell on myös ollut Hufvudstadsbladetin palveluksessa useaan otteeseen ja oli mukana perustamassa Radio Ykköstä 1980-luvulla.

Syyte maanpetoksestaMuokkaa

Dumell erotettiin tehtävästään vankeustuomionsa myötä.[1] Suojelupoliisi (Supo) kuulusteli Dumellia 1980-luvun alussa epäiltynä yhteyksistä Neuvostoliiton tiedustelupalvelu KGB:hen. Dumellilla oli 1970-luvulla ollut kontaktihenkilöinä peräjälkeen kolme KGB:hen kuulunutta neuvostodiplomaattia, viimeisenä Aleksei Savin. Kaikki diplomaatit oli esitellyt hänelle toimittaja Jaakko Laakso. Dumell oli toimittanut yhteyshenkilöilleen tietoja muun muassa RKP:n oikeistosiiven poliitikoista (hän oli liittynyt puolueeseen) ja Kiinan suurlähetystöstä (jossa hän kävi näiden pyynnöstä). Hän oli saanut palkkioksi votkaa, viskiä ja taksirahoja. Dumellin mukaan kyse oli normaalista ”kotiryssätoiminnasta”, jossa ei ollut mitään sopimatonta. Keskusrikospoliisi pidätti Dumellin toukokuussa 1982 suoraan toimittajien juhlista.[2]

Dumell tuomittiin tammikuussa 1983 Helsingin hovioikeudessa kahdeksaksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen maanpetoksesta.[3] Tuomio langetettiin vuodelta 1939 olleiden maanpetospykälien nojalla, joiden mukaan jo pelkkä luottamuksellisten tietojen hankkiminen oli rikos.[4] Maaliskuussa 1984 korkein oikeus muutti rangaistuksen kahdeksan kuukauden ehdottomaksi vankeudeksi. Päätöksen mukaan Dumellin tapauksessa oli kyseessä ”tahallinen ryhtyminen vieraan vallan hyödyksi sellaisten tietojen hankkimiseen, joka voi vaarantaa Suomen suhteita vieraaseen valtioon”.[5] Dumell anoi armahdusta tuomiosta presidentti Mauno Koivistolta, joka kuitenkin hylkäsi anomuksen.

Tapaus herätti keskustelun toimittajien yhteyksistä ulkomaisiin diplomaatteihin, ja Dumell kirjoitti kokemuksistaan muistelmakirjan Minä vakooja. Jörn Donner suunnitteli kirjan pohjalta elokuvaa.[2]

Dumellin tapaus nousi jälleen uutisotsikoihin, kun Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen pestiin suomettumisen ajan jälkipyykkiä. Toimittaja Harri Nykänen kirjoitti toukokuun lopussa 1993 Helsingin Sanomiin uutisen, jonka mukaan Suojelupoliisi ei ollut vuonna 1983 uskaltanut varmasta näytöstä huolimatta asettaa silloin Tiedonantajan toimittajana työskennellyttä Jaakko Laaksoa syytteeseen maanpetoksesta, koska Laakso oli ollut ”poliittisesti liian arkaluonteinen henkilö”, ja hänen sijaiskärsijäkseen oli joutunut harmittomampi Matts Dumell. Nykäsen tietolähteenä olleen henkilön mukaan Laakso oli vuonna 1973 toimittanut silloisen Perustuslaillisen Kansanpuolueen kannattajaluettelon Neuvostoliiton Helsingin-suurlähetystöön. Kesäkuun alussa 1993 silloin Vasemmistoliiton kansanedustajana ja eduskunnan puolustusvaliokunnan varapuheenjohtajana toiminut Laakso kiisti HS:lle toimittamassaan vastineessa jyrkästi syyllistyneensä maanpetokselliseen toimintaan ja vakuutti halunneensa vain edistää omalta osaltaan Suomen ja Neuvostoliiton suhteita.[6]

TelevisiouraMuokkaa

  • Rikosraportti (Nelonen, toim.)
  • Porkala tillbaka (suom. Porkkala takaisin, Yle FST5 2006, toim.)
  • Fria ord om Kekkonen (suom. Vapaasti Kekkosesta Yle FST5 2007, toim.)
  • Tositarina: Junttien Kuningas (Yle TV1 2007, toim.)
  • Tositarina: Myrskyn varjossa (Yle TV1 2007, toim.)
  • Sjövägen till Sverige (suom. Meritie Ruotsiin Yle FST5 2007, toim.)

TeoksetMuokkaa

  • Vähimmäispalkkaongelma kansainvälisen työjärjestön raporttien valossa. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, 1975. ISBN 951-46-1926-9.
  • Minä vakooja. Suomentanut käsikirjoituksesta Arto Häilä. Tampere: Kustannusvaihe, 1983. ISBN 951-95531-6-9.
  • & Melleri, JormaOperaatio Mäntyniemi. Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1992. ISBN 951-20-3936-2.
  • Meritie Ruotsiin. (Sjövägen till Sverige, 2007). Suomentanut Arto Häilä ja Seppo Hyrkäs. Helsinki: Schildt, 2008. ISBN 978-951-50-1731-4.
  • Kun Mannerheim valitsi Suomen. (När Mannerheim valde Finland, 2017). Suomentanut Arto Häilä ja Kristiina Drews. Helsinki: Teos & Förlaget, 2018. ISBN 978-951-851-800-9.
  • Valheiden helminauha: Suomalaisen liikemiehen oikeusmurha. Helsinki: Teos, 2018. ISBN 978-951-851-872-6.

LähteetMuokkaa

  1. Minusta tehtiin vakooja. Helsingin Sanomat, 6.9.2009.
  2. a b Kimmo Rentola: Suojelupoliisi kylmässä sodassa 1949–1991, s. 100–103 teoksessa Ratakatu 12 – Suojelupoliisi 1949–2009 (toim. Matti Simola). WSOY, Helsinki 2009.
  3. Helsingin Sanomat 1.6.1993: Vuosikymmenen takaisen vakoilutapauksen tausta: Suojelupoliisi teki Dumellista varoittavan esimerkin Supo ei uskaltanut kytkeä Jaakko Laaksoa Dumell-juttuun
  4. Minusta tehtiin vakooja, Helsingin Sanomat 6.9. 1983.
  5. Helsingin Sanomat/Tuomo Pietiläinen: Supon historiikki: Vladimirov oli KGB:n salamurhaosaston päällikkö, 27.8.2009
  6. Harri Nykänen: Likainen Harri: 20 vuotta Erkon renkinä, s. 131–133. Jyväskylä: Docendo, 2015. ISBN 978-952-291-180-3.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Matts Dumell.