Maninkan kieli

(Ohjattu sivulta Maninka)

Maninka (myös malinke, maninkakan) on eräistä mandelaisten kielten manding-ryhmään kuuluvista kielimuodoista käytetty nimitys. Manding-kielet muodostavat murrejatkumon, jossa ”kieliksi” kutsutaan yleensä sellaisia kielimuotoja, joita varten on olemassa kirjakieli. Tällaisia kieliä ovat muun muassa Gambian, Senegalin ja Guinea-Bissaun mandinka ja Malin pääkieli bambara. Kielten rajojen määrittely on vaikeaa siirtymämurteiden takia.[1]

Manding-kielten puhuma-alue.

KielimuodotMuokkaa

Maninkaksi kutsutaan seuraavia kielimuotoja:

  • Länsimaninkaa puhuu 700 000 henkeä Malin Kayesin alueen Kayesin, Bafoulabén ja Kéniéban piireissä sekä 120 000 henkeä Senegalin Kédougoun ja Tambacoundan alueilla ja Gambian itäosassa Upper Riverin alueella. Khasonkan kieli on hyvin lähellä länsimaninkan murteita, mutta sillä on Malin kansalliskielen status ja kirjallinen muoto. Länsimaninkan varianttina voidaan pitää myös jahankaa. Niokolon murre Senegalin itäosassa on hyvin lähellä mandinkaa.[2]
  • Kitanmaninkaa eli pohjoismaninkaa puhutaan Malissa Kitan kaupunkia ympäröivällä maaseudulla sekä pohjoisempana Kaartassa. Kitanmaninka kuuluu länsimaninkan tavoin manding-kielten viisivokaaliseen luoteis- eli länsiryhmään, mutta se on monilta piirteiltään lähellä Guinean etelämaninkaa ja bambaraa. Pohjoinen Bagèn murre muodostaa siirtymän kagoroon.[1]

Muut maninkaksi kutsutut kielimuodot kuuluvat bambaran ja djulan tavoin manding-kielten seitsenvokaaliseen itäryhmään:[3]

  • Etelämaninkaa eli guineanmaninkaa puhuu äidinkielenään kolme miljoonaa ihmistä etupäässä Ylä-Guineassa, Metsä-Guineassa ja Conakryssa. Sitä käytetään laajasti lingua francana varsinkin Metsä-Guineassa. Puhujia on muuttanut myös Liberiaan ja Sierra Leoneen. Yleiskielen ja etupäässä n’ko-kirjaimistoon perustuvan kirjakielen perustana toimii maninka-morin murre. Sankaraninmaninka muodostaa yhdistävän lenkin mokole-ryhmän korankoon.[3] Ethnologue pitää sankaraninmaninkaa erillisenä kielenä[4].
  • Itämaninkaa puhutaan Malissa ja Guinean koillisosassa. Malissa puhujia on noin 600 000 henkeä, mutta kieli on väistymässä bambaran tieltä. Guineassa itä- ja etelämaninkan raja on epäselvä ja niiden erottaminen toisistaan on pitkälti keinotekoista.[3] Ethnologue lukee etelämaninkan osaksi itämaninkaa[4].
  • Konjaa eli konjankaa puhuu 250 000 henkeä etupäässä Guinean Beylan ja Kérouanén prefektuureissa sekä noin 40 000 henkeä Liberiassa. Konja on sanastoltaan ja kieliopiltaan lähellä guineanmaninkaa, mutta eroaa siitä äänteellisesti.[5] Ethnologue lukee konjan osaksi maninkaa[4]. Macentan seudulla puhuttu manja eli manjanka on puolestaan lähellä konjaa[6].

KirjakieliMuokkaa

 
N’ko-kirjoitusta kännykässä.

Ennen siirtomaa-aikaa maninkaa kirjoitettiin Guineassa arabialaisin kirjaimin. Maan itsenäistyttyä otettiin käyttöön latinalainen kirjaimisto, jonka vuoden 1984 jälkeen on pääosin korvannut n’ko-kirjaimisto.[7]

Maninkalla on Malissa kansalliskielen status, mutta sillä ei ole kirjoitettua muotoa eikä sitä käytetä kouluopetuksessa[8]. 2000-luvun alussa n’ko levisi Maliin myös bambaran puhujien keskuuteen[9]. N’kon kannattajat pitävät manding- ja eräitä muihinkin mandelaisryhmiin kuuluvia kielimuotoja saman kielen murteina. Todellisuudessa ”n’ko-kielen” normit perustuvat guineanmaninkaan, johon on toisinaan lisätty muiden kielten piirteitä sekä paljon uudissanoja.[10]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b Jazyki mira, s. 17–18.
  2. Jayzki mira, s. 17.
  3. a b c Jazyki mira, s. 18.
  4. a b c Guinea: Languages Ethnologue. Viitattu 18.10.2019.
  5. Jazyki mira, s. 18–19.
  6. Jazyki mira, s. 19.
  7. Jazyki mira, s. 1107–1108.
  8. Mali L’aménagement linguistique dans le monde. Viitattu 18.10.2019.
  9. Jazyki mira, s. 48.
  10. Jazyki mira, s. 1104.