Avaa päävalikko

Beyla on kaupunki ja prefektuurin hallintokeskus Guinean kaakkoisosassa Nzérékorén alueen Beylan prefektuurissa. Kaupungin asukasluku oli 32 212[1][3] (2014, vuonna 1996: as.).[4]

Beyla

Beyla

Koordinaatit: 8.6883°N, 8.6457°W

Valtio Guinea
Alue Nzérékorén alue
Prefektuuri Beylan prefektuuri
Väkiluku (2014) 32 212[1]
Prefektuurin ISO 3166-2 -koodi: GN-BE[2]


















Luonnonmaantieteellisesti kaupunki sijaitsee metsävaltaisessa Metsä-Guineassa,[1] ja sieltä johtaa maantie etelään aluekeskus Nzérékoréeen ja pohjoiseen naapurialueen keskukseen Kankaniin. Kaupungin perustivat kauppiaat 1200-luvulla orjien ja kolapähkinöiden keräilypaikaksi. Nykyään siellä myydään seudun maataloustuotantoa (riisiä, karjaa, tupakkaa, kahvia, palmuöljyä ja siemeniä. Beyla on sairaala sekä tupakka- ja tulitikkutehdas. Jonkin verran saadaan vesistöjen aikoinaan kasaamia timantteja läheiseltä timanttikaivokselta Bounoudoun luota. Seutua asuttaa islaminuskoinen väestö. Läheisillä Simandouvuorilla on rautamalmiesiintymiä.[4][1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Annuaire Statistique 2014. Tableau 0 : Informations générales sur le pays (pdf) (sivut 8/304, 15–18, 53 (Tableau 5.13 : Répartition de la population par Préfecture et par région naturelle selon les RGPH), 55 (Tableau 5.15 : Répartition de la Population résidente par région administrative et par préfecture selon le sexe en 2014), 56-63 (Tableau 5.16-5.23 : Répartition de la Population résidente par préfecture et sous Préfecture selon le sexe en 2014; aliprefektuurien asukasluvut)) Juin 2016. Institut National de la Statistique (INS), stat-guinee.org. Viitattu 30.12.2016. (ranskaksi)
  2. Standard:ISO 3166 — Codes for the representation of names of countries and their subdivisions. GN, Guinea iso.org. Viitattu 30.12.2016. (englanniksi),(ranskaksi)
  3. Thomas Brinkhoff (yksityishenkilö): Guinea: Regions, Major Cities & Urban Areas - Population Statistics in Maps and Charts Citypopulation. Viitattu 30.12.2016. (englanniksi)
  4. a b Beyla. Guinea Encyclopædia Britannica, britannica.com. Viitattu 30.12.2016. (englanniksi)