Mandelaiset kielet

Mandelaiset kielet ovat Länsi-Afrikassa puhuttujen yli 70 kielen ryhmä. Niiden puhuma-alue ulottuu Senegalista Nigerian länsiosaan. Joseph Greenbergin mukaan mandelaiset kielet kuuluvat nigeriläis-kongolaiseen kielikuntaan. Niitä pidetään usein myös erillisenä ryhmänä, jolla ei ole kielisukulaisia. Mandelaisia kieliä puhuu äidinkielenään yli 25 miljoonaa henkeä. Toisena kielenään niitä käyttää noin 30 miljoonaa, joista osalla on äidinkielenään jokin muu mandekieli.

Nigeriläis-kongolaiset kielet.

Kieliryhmät

Mandelaiset kielet jaetaan läntiseen ja kaakkoishaaraan. Länsihaaraan kuuluvat seuraavat kieliryhmät:

• Senegalissa, Gambiassa, Malissa, Guineassa, Norsunluurannikolla ja Burkina Fasossa puhutut manding-kielet muodostavat murrejatkumon, jossa kielten rajojen erottaminen on vaikeaa. Manding-kielten luoteiseen tai läntiseen alaryhmään kuuluvat mandinka ja maninkan läntiset muodot. Itäisen alaryhmän kieliä ovat bambara, djula, guineanmaninka ja sen lähimuodot sekä marka-dafing -ryhmän eri kielimuodot.
• Mokole-ryhmän kieliä ovat mogofin, kakabe, koranko ja lele Guineassa ja Sierra Leonessa.
• Vai ja kono Sierra Leonessa ja Liberiassa muodostavat oman ryhmänsä.
• Norsunluurannikolla puhuttujen jogon ja jerin kanssa samaan ryhmään kuuluu pieni jalkuna Burkina Fason lounaisnurkassa.
• Susu ja jalunka Guineassa ja naapurimaissa muodostavat oman ryhmänsä.
• Lounaisryhmän kieliä puhutaan Metsä-Guineassa sekä Liberian ja Sierra Leonen pohjoisosassa. Niihin kuuluvat mende, kpelle, loma, loko, bandi ja zialo.
• Malin ja naapurimaiden soninke sekä Nigerjoen kalastajien bozokielet kuuluvat samaan ryhmään. Soninkea puhuttiin muinaisessa Ghanassa ja se on vaikuttanut moniin alueen kieliin.
• Samogo Malin ja Burkina Fason rajaseudulla käsittää viisi kieltä, joista suurin on duun. Samogoa lähellä on kahteen eri muotoon jakautuva bobo Burkina Fason itäosassa.

Kaakkois- tai itähaaraan kuuluu kaksi kieliryhmää:

• Eteläryhmän kieliä puhutaan Norsunluurannikolla sekä Guinean ja Liberian itäosassa. Niistä suurin on dan. Muita kieliä ovat mano, tura, goo, guro, jaure, mwan, wan, gban ja beng.
• Itäryhmän kieliä puhutaan Burkina Fasossa ja Nigeriassa sekä lähialueilla Ghanassa, Nigerissä ja Beninissä. Niihin kuuluvat samon, bissan, bokon, busan, kyengan ja šangan kielet tai murreryhmät.

Kielten rakenne

N’ko-kirjoitusta kännykässä.

Mandelaiset kielet ovat toonikieliä. Taivutuspäätteitä on vähän. Nominiluokkien puuttuminen erottaa mandekielet nigeriläis-kongolaisista kielistä. Kieliopilisia merkityksiä ilmaistaan apusanojen ja syntaksin avulla. Kiinteä sanajärjestys on subjekti–predikatiivinen osoitin–(suora objekti)–verbipredikaatti–epäsuora jäsen. Nominilausekkeessa attribuutti seuraa pääjäsentä.

Kirjakielet

Mandelaiset kielet toimivat etupäässä suullisen kanssakäymisen välineinä. Eräitä kieliä kirjoitettiin ennen siirtomaa-aikaa arabialaisella kirjaimistolla. Perinne on säilynyt mandinkoilla ja Burkina Fason djulilla. Vain kieltä varten luotiin 1800-luvun alussa omaperäinen tavukirjoitus, ja myöhemmin vastaavat järjestelmät kehitettiin myös mendeä, kpelleä, lomaa ja bambaraa varten. Vuonna 1949 luotu n’ko-kirjaimisto on saanut laajaa kannatusta Guineassa ja sen naapurimaissa. Latinalaiseen kirjaimistoon perustuneita kirjoitusjärjestelmiä laadittiin 1900-luvulla kristittyjen lähetyssaarnaajien ja myöhemmin eräiden valtioiden toimesta.

Lähteet

• Jazyki mira: jazyki mande. Sankt-Peterburg: Nestor-Istorija, 2017. ISBN 978-5-4469-0824-0