Avaa päävalikko

Malpighiaceae on suurehko, pääasiassa trooppinen kasviheimo koppisiemenisten Malpighiales-lahkossa. Heimoon kuuluvia suomeksi nimettyjä kasveja ovat muun muassa ajahuaskaliaanit (Banisteriopsis), murikit (Byrsonima), hurmaliaanit (Diplopterys), kultapensaat (Galphimia), kolmisiivet (Hiptage), akerolat (Malpighia) ja kultalapaliaanit (Tristellateia).[1]

Malpighiaceae
Barbadoksenakerola eli barbadoskirsikka (Malpighia glabra).
Barbadoksenakerola eli barbadoskirsikka (Malpighia glabra).
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Streptophyta
Kaari: Versokasvit Embryophyta
Alakaari: Putkilokasvit Tracheophyta
Luokka: Siemenkasvit Spermatophyta
Alaluokka: Koppisiemeniset Angiospermae
Ylälahko: Rosanae
Lahko: Malpighiales
Heimo: Malpighiaceae
Jussieu, nom. cons.
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Malpighiaceae Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Malpighiaceae Commonsissa

TuntomerkitMuokkaa

Malpighiaceae-kasvit ovat liaaneja, pensaita tai puita, joiden sekundaarinen paksuuskasvu on usein anomalinen. Solukarvat (trikomit) ovat enemmän tai vähemmän T:n muotoisia, usein ruskeita ja karkeapintaisia. Lehtiasento on vastakkainen, toisinaan kierteinen. Lehdissä on tavallisesti litteitä rauhasia joko lavan alapinnalla tai ruodissa; lapa on ehyt. Korvakkeet kiinnittyvät joko varteen ja sijaitsevat varren ja ruodin välissä tai ruotiin; joskus korvakkeet puuttuvat. Kukinto on vaihtelevanlainen. Kukat ovat tavallisesti vastakohtaisia. Verholehtiä on neljä tai viisi ja tavallisesti niiden ulkopinnalla on öljyrauhaspari. Terälehdet ovat kynnellisiä ja usein hapsureunaisia; usein yksi terälehti poikkeaa muodoltaan toisista. Heteitä on tavallisesti kymmenen kahtena kiehkurana, usein ne ovat tyveltään yhdistyneitä. Yhdislehtinen sikiäin on tavallisesti kehänpäällinen ja 2–5 (tavallisesti kolmesta) emilehdestä muodostunut; vartaloita on tavallisesti useita. Kutakin emilehteä vastaa yksi kärki-istukallinen ja riippuva siemenaihe. Verhiö ja hetiö ovat usein jäljellä vielä hedelmävaiheessa hedelmän tyvellä. Hedelmä hajoaa hedelmyksiksi, usein samaroiksi, joissa on vaihteleva määrä siipiä, tai on avautumaton ja marjamainen.[2]

Suvussa Acridocarpus on kierteisesti järjestyneet ja korvakkeettomat lehdet. Joillakin Stigmaphyllon-lajeilla on kourasuoniset ja hammaslaitaiset lehdet, ja joissakin suvuissa on melkein hapsureunaiset lehtilavat. Korvakkeet ovat heimossa hyvin vaihtelevia: Hiraea-suvussa ne kiinnittyvät ruotiin, monilla liaaneilla ja akerolalajeilla taas varteen. Akerolien korvakkeet voivat olla lisäksi liuskaisia tai hampaisia. Suvussa Acridocarpus on kehänalainen sikiäin, jossa on vain kaksi toimivaa emilehteä. Siemenkuoren suhteen on vaihtelua: esimerkiksi ajahuaskaliaaneilla se on johtojänteellinen, eräillä muilla taas hyvin kuitupitoinen.[3]

LevinneisyysMuokkaa

Kasvit ovat trooppisia tai subtrooppisia ja erityisesti niitä on Amerikassa. Bignoniakasvien (Bignoniaceae) ja saippuamarjakasvien (Sapindaceae) ohella Malpighiaceae on ekologisesti merkittävin liaaniryhmä Uuden maailman tropiikissa.[4]

LuokitteluMuokkaa

Heimossa on 68 sukua ja 1250 lajia, jotka edustavat kahta alaheimoa. Niiden on arvioitu eronneen evoluutiossa (39-)36, 32(-29) tai 75-64 tai noin 68 tai (69-)59.8(-52.5) miljoonaa vuotta sitten. Ensimmäiset heimoon liitettävät fossiilit ovat pohjoisen pallonpuoliskon myöhäiseoseenikaudelta noin 34 miljoonan vuoden takaa (Claiborne Formation, Tennessee, USA).[5]

1. Byrsonimoideae W. R. Anderson. Alaheimo kasvaa trooppisessa Amerikassa. Runsaslajisin suku on murikit (Byrsonima), jossa on 150 lajia.[6]

2. Malpighioideae Burnett. Alaheimo kasvaa tropiikissa ja subtropiikissa, erityisesti Amerikassa. Suurimmat suvut ovat Heteropterys (120 lajia), Stigmaphyllon (105 lajia), ajahuaskaliaanit (Banisteriopsis, 90 lajia), Bunchosia (55 lajia), Mascagnia (50 lajia) ja akerolat (Malpighia, 40 lajia).[7]

Malpighiaceae-kasvien alkuperä lienee Etelä-Amerikassa myöhäisliitukaudella, jonka jälkeen on tapahtunut ilmeisesti yhdeksän levittäytymisaaltoa Vanhaan maailmaan. Sen yhteydessä on verholehtien öljyneritys hävinnyt; sitä ei esiinny Vanhan maailman lajeilla. Öljy houkuttelee eräitä mesipistiäisiä kukkaan. Vanhan maailman lajeilla, joita on noin 150, rauhaset erittävät mettä, vaikkakin useimmilla niistä siitepöly on ainoa ilmeinen pölyttäjien palkkio. Ponnet voivat olla rei'illä tai raoilla avautuvia, ja kukat ovat harvoin peilikuvamaisesti symmetrisiä ja yksi hede muita suurempi. Lisäksi kukat ovat tavallisesti enemmän tai vähemmän säteittäisiä, terälehdet ovat vähemmässä määrässä kynnellisiä ja vartalon haarat ovat pidempiä ja harittavampia kuin Uuden maailman lajeilla. Vaikka Vanhan maailman lajeja on paljon vähemmän kuin Uuden maailman, on niiden kukissa suurempaa morfologista vaihtelua, mikä johtuu sopeutumisesta erilaisiin pölyttäjiin.[8]

Joissakin suvuissa kuten Gaudichaudia ja Janusia tapahtuu yleisesti itsepölytystä: siiteputket kasvavat kukan solukoiden läpi alkiorakkoon. Apomiktinen lisääntyminen (suvuttomasti muodostuu monta alkiota) on myös yleistä, ja hedelmöityksen epäonnistuminen onkin heimossa yleinen piirre.[9]

Cronquistin järjestelmässä (1981) Malpighiaceae sisältyi lahkoon Polygalales eli linnunruohokasvien yhteyteen, Takhtajan (1997) taas yhdisti heimon Vochysiaceae-heimon yhteyteen (lahko Vochysiales).[10]

Malpighiaceae-heimon suvut:[11][12]

KuviaMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. http://finto.fi/kassu/fi/page/?uri=http%3A%2F%2Fwww.yso.fi%2Fonto%2Fkassu%2Fk3290
  2. Stevens 2001–, viittaus 5.2.2015
  3. Stevens 2001–, viittaus 5.2.2015
  4. Stevens 2001–, viittaus 5.2.2015
  5. Stevens 2001–, viittaus 5.2.2015
  6. Stevens 2001–, viittaus 5.2.2015
  7. Stevens 2001–, viittaus 5.2.2015
  8. Stevens 2001–, viittaus 5.2.2015
  9. Stevens 2001–, viittaus 5.2.2015
  10. Stevens 2001–, viittaus 5.2.2015
  11. http://data.kew.org/cgi-bin/vpfg1992/genlist.pl?MALPIGHIACEAE
  12. Malpighiaceae Kassu - Kasvien suomenkieliset nimet. finto. Viitattu 30.12.2015.

Aiheesta muuallaMuokkaa